Blogin päivitykset ja mitä söin päivässä, WFPB

Toivottavasti ei mennyt vain pahemmaksi, kun päivitin tänään blogin ulkoasua. Yritin laittaa sitä selkeämmäksi selata. Toivottavasti onnistuin. 

Tarkoitukseni on monesti ollut tehdä "Mitä syön päivässä!"- postaus, jossa siis kuvaisin aamupalasta alkaen ateriani.

Päivitysideat päätyvät siihen, kun mussutan aterian tyytyväisenä, unohtaen kuvata sen. 

"Mitä syön päivässä" -kuvauksista on silti tullut tulokseksi kuvia.

Pitää vain yhdistellä niistä noin viisi ateriaa. 

Olisin joskus aloittaessani ruokavalion kaivannutkin, että näkyisi sitä arkea. Sellaisia blogisivuja ei paljoa ollut suomeksi, mutta ulkomaisia videoita oli paljon, joilla oli sitten heidän paikalliset tottumuksensa. Eivät huonoja nekään, päin vastoin. 

Toinen mitä olisin kaivannut, oli että olisin tiennyt tästä WFPB-stä, ja mieluiten paljon aikaisemmin. Vähintäänkin, että voi itse päättää alkaako tälle, vai ei. Se että ei tiedä koko asiasta, ei ole päättämistä. Mutta se on toinen tarina se.

Mutta yritetään. Kuvat eivät ole mitään "aina syön näin"-kuvia, vaan tämähän elää koko ajan. Välillä syön kilon vihanneksia jo ennen puolta päivää, joskus on vähän yksivärisempi aamupäivä. Etsin aina lisää ideoita ja vuodenajatkin vaihtuvat, kasvisesongit sitä mukaa.

Tässä siis kohtuullisen realistinen kokonaisuus viime ajoilta, ikään kuin päivän ateriat. Kuitenkin aika lyhyellä aikajänteellä nämä on otettu, etteivät epärealistista kuvaa anna.

Aamulla herään 6-7 aikaan, ja monesti ei ole heti nälkä. Jos on, niin laitan kahvin kiehumaan ja katson mitä löytyy. Minulla on muutama minuutti aikaa lämmittää se ruoka, koska kun kamarista kuuluu se luppakorvien ravistus..

Ne marssivat sieltä kohta ja on heti laitettava koiranruoka, ja vietävä ne ulos. Toinen herättää toisen, ja vaikka kuinka hiivin, ne huomaavat että kahvi kiehuu. 

Kahvi jäi..monot jalkaan.

Miksi edes yritän syödä ennen koiranläpsytystä? Etenkin siksi, että eivät ne aina herää heti. Joskus kuuluu kuorsaus ihan viimeiseen kahvipisaraan asti.

Tässä kuvassa siis aamupala. Öljyttömät ranskalaiset uunissa. Ei se aina ihan iske, että ketsuppia ja sinappia tällaiset määrät heti aamusta. Mutta kun ketsuppipullo oli siinä vaiheessa, jossa se piti jo kääntää nurin. Ei pystynyt ennustamaan sen käyttäytymistä.

Aamulla laitan heti perunat yleensä kiehumaan jos on aikaa, ja jos niitä ei ole valmiina. Osan teen muusiksi, ja osan paiskaan kokonaisina eri kattilaan.

Erinäisistä syistä koirat saavat lisäruokana perunaa, ja herkkävatsaisuuden takia pitää muusata.

Joudun siksi kuorimaan ja muusaamaan monesti perunat, mutta se ei haittaa koska pidän siitä itsekin.

Kattiloista voi sitten ottaa, kunnes ne on aika laittaa jääkaappiin. 

Uutena villityksenä minulla on tehdä valmis marjasekoitus rasiaan, ja kaataa perunoiden ja puurojen  kastikkeeksi sieltä. Mansikat menee monesti tästä puuroihin.

Puolukkahillo oli joskus kiva, mutta nyt kelpaa jostain syystä tällainen sekoitus missä on herukkaa, mustikkaa ja puolukkaa. 

Tiedostan, ettei tämä ole ehkä se kaikkein tyypillisin kastikevalinta, mutta tällä hetkellä kokkaamiseni  on välillä sitä, että keitän ne perunat edes. Jos on kuumakin päivä. Tai niitä on rasiassa.

Jossain vaiheessa päivää teen pannulla ehkä jonkin kaaliwokin. Tästä oli pakko ottaa kuva, koska tämä oli silmiähivelevän keltainen annos. Keltaisuus johtuu currysta, ja vokissa olevat vihannekset ovat  valkokaalta, maissia ja kukkakaalta. 

Vähän paprikaa, herneitä ja kurkkuakin. Tuorekurkku ei kauaa menesty jääkaapissa, joten se loppu  silpuksi ja vokkiin.

Monesti tulee laitettua vihreiksi persiljaa, lehtikaalta tai pinaattiakin. Tai voi olla punaista kastiketta, kun laitan tomaattia. Mausteina cayennepippuri, poppamieskastike, mustapippuri ja curry. Kaikkea vähän fiiliksen mukaan.

Päällä on vielä juustonkaltainen kastike, joka on tehty kikherneistä ja ravintohiivasta.

Viime aikoina olen välillä sulattanut pakastimesta itse tekemääni hernekeittoa, ja käyttänyt sitä perunoiden kastikkeena. 

Hyvää! Ripaus oreganoa ja ehkä sinappia.

Kahvin kanssa tulee monesti otettua tällainen kaura-ateria, jonka päälle kaadan kasvimaitoa. 

Ehkä sokeria tai marjahilloa. Jompaa kumpaa. Makeanhimoa välillä on.

Jos keittelen koiria varten isomman puuron, sitähän tulee syötyä sitten itsekin. Tässä jokin välipalapuuro.

Jos olen tehnyt muusia, se iltapala voi näyttää tältäkin. Tai kaikki loppuillan ateriat. En keksi kovin montaa eri ruokaa aina samalle päivälle, vaan syödään rasiasta tai kattilasta sitä mitä on. 

Yksi kokkaushetki riittää per päivä, ellei satu olemaan ylimääräistä kiinnostusta. Sitäkin voi joskus olla.

Joskus tulee vain heitettyä kuoripäällisinä perunat kiehumaan ja sitten on niitä. Uunissa voi lämmittää, jos ei iske sellaisenaan. Pieni rapeus piristää.

Kahvikuva viimeiseksi, vaikka kovin myöhään en kahvia enää ota. Mutta tältä voi näyttää jokin kahvihetki.  Tai se voi olla teetäkin. 

Joskus pelkkää kuumaa vettä, jossa on mausteita. Inkivääriä ja minttua. Riittää iltajuomaksi, jos ei halua kofeiinia enää.

Tämä on pari kuukautta vanha kuva greipeistä ja banaanikekseistä. Ei epärealistinen, sillä tänäänkin söin pari banaanikaurakeksiä. 

Siinäpä ruuat. Joka päivä, tai ainakin melkein joka päivä yritän muistaa ottaa Jodi-, D3 ja B12 lisäravinteita..

Ehkä ei nyt ravintoasioita sen enempää, mutta mainintana vain, ettei sitä niin vaan lopeteta syömästä jodioitua suolaa ja muuta, missä noita nyt on. Pitää se tehdä kuten neuvotaan, ettei mene jokin sitten pieleen.

Ainahan se muistetaan kasviruokavalioista puhuttaessa mainita vakavissaan, että ne sitten pitää olla oikein koostettuja. Kyllä kyllä. Ei ne eläimetkään jodia ja b12 vitamiinia tuota, ja se lisäravinnepakkaus näyttää tässä ruokavaliossa tältä.

Omasta puolestani voin sanoa, ettei se entinen tavallinenkaan ruokavalio itselleni mikään helppo ollut koostaa oikein. Tai itse asiassa se oli mahdoton koostaa oikein, jos katson omaa painokehitystä ja yleisvointiani silloin, varsinkin loppuaikoina sitä.

Kahvista ollaan tämän ruokavalion asiantuntijoiden keskuudessa vähän sitä sun tätä mieltä, ja koitan välttää ajattelemasta koko asiaa monesti. Mutta ilmeisesti se ainakin on hyvä keittää suodatinpussin läpi, niin kahvin rasvat eivät sieltä livu verisuoniin. Päivittäisessä käytössä ainakaan.

Tässä tuli nyt enemmän varmasti, kuin viisi kuvaa. Mutta eipä sitä niitä ruokiakaan monesti oikeastikaan laske. Syön noin 3-4 tunnin välein. Voin ottaa lisää ruokaa, jos tarvitsen. 

Paremminkin voisi ehkä syödä, mutta tosiaan en yritä joka suupalalla saada täydellistä nutrienttia sisuksiin. Vahingossa niinkin voi käydä välillä. En silti ole niin tarkka siitäkään, minkä väristä riisiä syön.

Jos olen liikkeellä, minulla on eväät. Ehkä toisena päivänä niistä lisää.  

Kiitos, ja toivottavasti oli kiva katsoa.

Seuraava mitä söin päivässä -juttu