Ostosviikko taas takana. On ynnäilyjen aika. Samalla on takana jo neljän viikon jakso. Voin katsastaa kuukauden ruokamenot.
2.-9.7. 50 €
9.-16.7. meni ruokaostoksiin paria senttiä vaille 70 €
16. -23.7. 60 €
23.-30.7. 40 €
Päiväykset ovat perjantaista perjantaihin, vaikka uusi viikkohan pitäisi alkaa edellisen jälkeen. Mutta ei sitä nyt kaikkea aina mieti. Ostosten seuranta on yhtä isoa ajatusvirhettä. Ei se mitään. Suuret linjat ratkaisevat, muu on sälää.
40 + 50 + 70 + 60 = 220.
Eli 220 €
Suuri linja on, että kaapit ovat täynnä ruokaa, joten viikonloppuna ei tarvitse päätään vaivata kauppareissuilla. Koska kuitenkin on kesä, haen varmasti ainakin tuoreita lanttuja, selleriä, nauriita ja kesäperunoita.
Sanoin kyllä kerran yhdessä postauksessa vähän väärin, että talvella olisi kesää ikävä. Aloin miettiä tarkemmin, ja enpä tiedä, silloinhan oli ihan helppoa. Valinnanvara oli mitä oli, ja kaikkea riitti silti.
Oli joka kategoriaa: Perunat hyviä, juurekset, vihanneksia sai pakasteena ja myös tuoreena, esimerkiksi kiinankaalta riitti talvellakin.
Kesällähän se vasta ralli alkaa, kun kaikki on yhtäkkiä tuoretta, eikä silti ehdi syödä yhtään sen enempää.
Ostosviikko alkoi kurkulla ja varhaiskaalilla lähikaupasta, yhteensä 1,67€.
Kaapissa oli sen verran kaikkea, ettei vaikuttanut lähteä automarketteihin kaalia hakemaan. Vihanneksia oli kyllä kaapissakin, mutta piti vähän tällaista perusmassaa hakea vokkailuille.
Kurkku on perunarieskojen päällisiksi.
Hain pienen kukkakaalin lähikaupasta. Kilohinta oli 3,79€ ja 538 g kukkakaali maksoi 2,04 €.
Kerrankin oli niin loistava kukkakaali, ettei tästä jäänyt edes sitä keskustaa syömättä. Pystyi höyrytettynä syömään lehtineen kaikkineen.
Maku oli niin hyvä, että söin ensin raakana varmaan puolet. Sinappijauhoa ripaus päälle, niin sai sulforafaamitkin muodostumaan.
Perunatilanne oli niin hyvin pohjustettuna, ettei tarvinnut ennen tiistaita niitä miettiä.
Hain sitten perunoita, nauriita, kaalta, kukkakaalta ja palsternakkaa.
Polkuni monesti suuntautuu nyt Prismaan hakemaan perunoita, jotka ovat oikein säilytettyjä ja kyltissä lukee lajikekin isolla.
Talvella lähikaupoissa varmin valinta ovatkin usein nuo valmiit pussit, joista saa valita keltaisen, vihreän tai punaisen.
Lähikaupoissa on joskus hyviä irtoperunakausia.
Porkkanat hain Minimanista. En tiedä mikä Prismassa on kun siellä on paras perunatarjonta, mutta ei aina porkkanatarjonta. Voi kyllä olla, etten vain jostain syystä näe tai löydä, tehden liian äkkiä johtopäätöksen ettei ole.
Hedelmäostokset. Prismasta banaanit ja toinen ananas, loput minimanista. Ananas oli jostain syystä halpaa, alle puolitoista euroa kilolta.
Ensin mietin, mitä teen isolla määrällä ananasta,vaikka se nyt edullista olikin, mutta sitten juolahti mieleen pakastaa sitä.
Jääkaappirasiassa se tummuu nopeasti, jos ei pirskottele sitruunan mehua päälle, ja silloinkin.
Maustekastikkeita, tomaattisoseita sekä säilykkeitä. Eväsmehuja.
Oikein luomusoijakastiketta, 3,99. Mutta toisaalta, sitä menee niin vähän, ja tuossa Urtekram- merkissä on mielestäni hyvä maku.
Soijakastikemaailma olisi varmasti hyvinkin laaja, ja niihin voisi perehtyä tarkemminkin.
Spice Up - hyllyllä ja itämaisten ruokakastikkeiden hyllyllä lueskelin etikettejä. Tuonmerkkisten ja muiden joukossa olisi vaikka mitä ostettavaa ruokaöljyttömänä.
Jotain outoja lisäaineita ja tietysti suolaa muutamassa vilahti, muttei monissa mitään hälyttävää sinänsä.
Jos söisin vieläpä valkosipulia tai sipulia, niissä olisi kokonainen makumaailma tarjolla.
Minulla oli jo korissa asti tulossa kympin edestä tavaraa sieltä, mutta palautin takaisin hyllyyn.
Selvitän ensin, mitä olen tekemässä, ettei käy se perinteinen: jääkaapissa happanee kympin kastikkeet joista on lusikallinen otettu, ja puolen vuoden päästä roskiin.
Rainbow - paprika etikkaliemessä, suikaloitu. Melko viattomat aineet, eli ei mitään ruokaöljyjä tai fruktoosiglukoosisiirappia. Tai glukoosi-fruktoosisiirappia. Siinä on aine, jota välttelen myös, ruokaöljyn säilyessä silti ykköspallilla vältettävissä, samoin kun eläinproteiinit.
Fruktoosisiirapista on varmasti juttua netissä, mutta se miten asian näin omille aivoille olen käsitellyt on, että jokin siinä sen tavassa olla ja käyttäytyä molekyylitasolla elimistöä kohtaan oli suoraan kauhuelokuvasta.
Ei haittaa, jos kerran kesässä syön jätskin ja sitä sattuu olemaan. Mutten osta kotiin puteleita, joissa kaikissa on se ainesosana. Kyllä syynään. Isot linjat ohjenuorana, varsinkin kun valinnanvaraa on.
Soijajogurtti on harvoin ostoslistalla, mutta ilta-alesta nappaan kyllä herkästi mukaan sellaisenkin. Viimeviikkoinen uhkasi jäädä syömättä. Luulin tekeväni siitä uusille perunoille tillikastikkeen, mutta yllättäen ei natsannutkaan se.
Hedelmäpommin kaltainen jogurtti siitä tuli, kun laitoin omenaa, nektariinia ja mansikkahilloa surauttimeen jättäen karheaksi ja sattumia, sekoitin saadun massan sitten jogurttiin. Sepä olikin hyvä idea. Persikka sopisi myös.
Sokerimäärä pysyi vähäisenä, koska hillokaan ei ole pelkkää sokeria, vaan lisäksi makua ja mansikkaa.
Viime aikoina kahvin kanssa silti on parasta olleet nämä kaurakeksit. Ei ole enää pelkkää banaania ja kauraa, vaan lisäksi omenasosetta, kaurajauhoja ja vaniljasokeria. Opin koko ajan tekemään näistä yhä parempia. Liotan taateliakin vesitilkkaan mikrossa, ja saan makeutta.
Viimeksi tein oikein paksuja keksejä pellille taikinasta, ja upotin rusinat niihin. Peitin rusinat taikinalla, etteivät pala uunissa. Ennen olen sekoittanut rusinat taikinaan ja ne pilkistivät miten sattuu.
Jostain syystä en hakemallakaan löydä kaikkia omia reseptejäni täältä blogista, ja tuo keksihomma on aina hukassa. Mutta pääasia ei ole tarkka resepti, vaan taikinan koostumus. En vain muista aina siltikään miten se meni, että pääsisi alkuun.
Ps, muokkasin nyt arkistoakin, että se avautuisi paremmin. Otsikot näkyisivät.
Kommentit
Lähetä kommentti