Luukku 20 - Mysli - WFPB

Luukku 20, mysli.

Mysli on luukussa kyllä, mutta ensin 1800-luvun tarjoilut kestikievarin tapaan.

Yle Areenalta löytyi ohjelmasarja, Ruokamatka menneisyyteen. 

Sarjan yhdessä jaksossa oli 1800-luvun kestikievari. Noin minuutin kohdalla Kallenaution kestikievarimuseon hoitaja Johanna Kallenautio listaa ruokalajit, joita kestikievarissa on ollut aikoinaan tarjolla. 

Pöydällä oli:

• Perunaa
• possupaistia
• naurismuhennosta
• puolukkaa
• kokkelipiimää
• viiliä
• talkkunaa
• ruisleipää sekä jälkiruuaksi 
• lettuja ja vadelmahilloa

Tein kattauksen jossa oli samat, mutta possunpaistin tilalle jakkihedelmää, joka ei ole eläinperäistä lihaa.

Kokkelipiimän tilalle laitoin tofukokkelia, ks. resepti. Viilin tilalle soijajogurtti.

Ainoa mikä ensin puuttui, oli talkkuna. Täysin vieras ruokaidea. Kävin siis ostamassa talkkunaa, ja selvitin mitä se on. Sen verran kuuluisa tietenkin Suomessa, että monelle lukijalle varmaan tuttu. Itse en ole muistaakseni ainakaan ikinä maistanut talkkunaa.

Kiinnosti tietenkin, että onko se kokokasvisruokaa? 

Erilaisia talkkunavaihtoehtoja oli tarjolla, noin vitosen kilohinnalla suunnilleen. Tämä oli Taivalkosken Myllystä. Suomalaista kokojyväviljaa, paljon ravintokuituja.

Kokokasvisruokavalion kannalta vain lisätty suola olisi miinuksena, mutta jos ei sitä oteta huomioon niin melko puhtaista raaka-aineista. Ja kuitua noin kaksinkertainen määrä siihen, mitä vaikkapa jossain täysjyväjauhoissa. Esimerkiksi ruisjauhoissa voi olla 13g kuitua per 100 g.

Jos ei ole täysin suolattomalla linjalla, niin jos jokin asia on superterveellistä, sitä söisi ehkä mieluummin suolan kanssa, kuin jättäisi syömättä? Kenties. Riippuu aina niin monesta asiasta. Ja tilanteestakin: Tämähän on pikaruoaksikin tituleerattu. Valmiiksi kypsää, ja voi syödä sekä suoraan ripottelemalla puuron päälle, tai kiehauttaa tästä pikapuuron.

Siksi tällaista on varmasti harrastettu Suomessa ruokana, kun ei vaadi pitkää keittoaikaa. Hyvä tapa säilöä vilja kypsänä ja valmiina talvea varten. Kestikievarissa ei tarvitse koko ajan polttaa puita puuroa varten. Vaikka ennen vanhaan varmaan laitettiinkin puuro heinälaatikkoon kypsymään, eikä poltettu turhaan mitään. Sanottiin ohjelmassakin toki, että kestikievarissa paloi aina tuli. Mutta noin yleensä.

Talkkunasta pystyy tekemään puuron, ja on olemassa puurotalkkunaakin. Tämä oli talkkunajauhoa. Puuroksi tekemiseen riitti kun laitoin keitettyä vettä, ja vain pikaisesti käytin mikrossa.

Tässä on luontaista makeutta, ja jogurtin päällä toimi kuten mysli.

Maistaminen osoitti kuitenkin, että tämä on ilmeisesti paahdettua. Niin on kyllä kahvikin, ja moni muukin asia.

Talkkuna on siis yhtä kuin ensin keitettyjä, ja sen jälkeen paahdettuja viljoja. 

Selvittelin mitä Nutritionfacts.org toteaa granolasta eli paahdetuista viljoista, ja miten Dr. Greger syö tätä samaa. Dr. Greger in the Kitchen: Groatnola. Löytyi siis video, jossa Dr. Greger tekee granolaa, joka on paahdettu mysli. Siihen tuli keitettyä tattariakin. Ennen maustamista ja paahtamista antoi sitä koirillekin. Siihen tuli makeaksi ainesosaksi bataattia, joka nuketettiin mikrossa.

Teenköhän väärin, kun käytän monesti 200 C lämpötilaa paistaessa? Joskus tulee perunoihin vähän tummaa väriä. 

Totta kai väärinhän se on. Mutta onko se niin väärin, että se olisi merkittävää ja kannattaako sitä miettiä? Olen ajatellut ainakin, ja mm. Dr. McDougallin muistan joskus videolla tokaisseen jotain. Ks. sivulla on taulukko keltaisella määristä eri ruoissa. Jäin ajattelemaan niin, että kannattaako koko akryyliamidia kotikokkauksessa miettiä, varsinkin jos on kokokasvisruokavaliolla jo valmiiksi. Ei se ole suuressa roolissa.

"Talkkuna paahtolämpötila" hain googlesta, ja tulosten joukossa oli Eviran ohjevihko vuodelta 2017:

Ohje akryyliamidipitoisuuksien vähentämiseksi ja vertailuarvojen noudattamiseksi Euroopan komission asetuksen (EU) 2017/2158 mukaisesti

Paahtolämpötiloja ja sitä, kuinka mustaksi eri asiat saa tai ei saa paistaa elintarvikekäytössä.

Evira ohjeisti : "Paistaessasi perunatuotteita uunissa tai pannulla: paista mahdollisimman vaaleaksi; käytä mahdollisuuksien mukaan värioppaita."

Koska tämä talkkuna siis tuo mieleen granolat ja myslit, sitä kautta puurot, kävin tsekkaamassa mitä Kasasen Kootut -sivustolla sanotaan asiasta:

KoKaRu-reseptipankki: Puurot "Koska ikääntymistä kiihdyttäviä AGE –yhdisteitä syntyy kuumennettaessa proteiinipitoisia elintarvikkeita, KoKaRu:ssa suositaan paahtamattomia raaka-aineita."

Granolareseptikin on reseptipankissa, 100-120 C. Mysliresepti on se, missä ei ole paahdettu aineksia. Se olisi siis parempi vaihtoehto kuitenkin. 

Nutritionfacts.org -artikkeli ja video aiheesta mikä on paras tapa kokata vihannekset: The Best Way to Cook Greens . Usein jokin vihannes voi olla niin vitamiinipitoinen, että sen voi keittää 10 minuuttia eikä se silti muutu turhaksi. Aina ei ole pääasia syödä kaikki raakana. 

Jos ei tiedä, kannattaako syödä paahdettua vai ei, niin voi vaihtaa talkkunan mysliin, jota ei käytä uunissa paahtumassa. Samat viljat voivat olla hiutaleina. Hiutaleethan voivat muulla tavoin olla esikypsytettyjä, kuten höyrytettyjä. Mutta höyryttäminen on se lempein tapa kypsentää kaikki. Leipä on paahdettua, mutta sehän paistetaan alle 200 C yleensä, eikä siinä ole tummiksi paahtuneita kohtia.

Ruskeita pilkkuja letuissa, koska välillä paistuu liian kauan.

Tofukin varmaan pitäisi syödä kylmänä, tai mieluummin keitettynä kuin paistettuna? Se on rasvapitoisempaa.

Pöydällä on nyt:

• Perunaa, 
• jakkihedelmää
• naurismuhennosta, 
• puolukkaa, 
• tofua, 
• soijajogurttia, 
• mysliä, 
• ruisleipää sekä jälkiruuaksi 
• lettuja ja vadelmahilloa

Silti tofu on tavallaan prosessoitua, ruisleipä oli kaupasta, soijajogurtissa tosi pitkä valmistusaineluettelo. 

Lettuhillossa lisättyä sokeria. Letut hiivaleipävehnäjauhosta, ja kaupan kauramaidosta. Ripaus suolaakin.

Jakkihedelmä liotettu (liotettava hyvin, muuten se suolaliemen maku jää maistumaan) ja revitty liotus vedessä, huuhdeltu moneen kertaan. Paistettu, tilkka soijakastiketta ja tilkka ketsuppia + savupaprikamauste.

Naurismuhennos ja peruna ovat melko hyvä kokokasvisruoka. Mysliinkin tuli nyt kokonaisista kuorista otetut paahtamattomat pähkinät.

Näinkin vaikeaa se pöydän kattaminen voi olla.  

Näistähän valitsen perunan ja nauriin lisäksi yleensä vain letut ja vadelmahillon, ei tule kauheasti osteltua soijajogurtteja muutenkaan. Aamupuuro puurona, ei granolana yleensä.

Tein nyt myslin niistä aineksista, mitä oli käsillä:

Mysli:

• Kaurahiutaleita
• Kauraleseitä
• Rusinoita
• Taatelia
• Saksanpähkinöitä
• Pellavansiemenrouhetta

Kauramaidon kanssa hyvää. Marjoja ja hedelmiä lisäksi. Valmista! Omega3 -rasvahappojen takia lisäsin pellavansiemenrouhettakin. Ne ja pähkinät voivat vaatia hyvää säilytystä, ja ne voi lisätä mysliin myöhemmin, tai tekee vain viikoksi.

Muita viljoja ja pikaruokia:

Bulgurissa on sama pointti, kuin talkkunassa eli kypsäksi keitetty vilja, joka on kuivattu. Bulgur ei ole paahdettua. Bulgurin valmistukseen menee pakkauksen mukaan 7 minuuttia. 

Couscous tai kuskus on myös valmiiksi kypsää, jonka voi kiehuvalla vedellä valmistaa nopeasti. Ei paahdettua sekään. 

Kvinoa oli terveyspommi myös mutta vähän eri, sen keittämiseen meni ohjeen mukaan 20 minuuttia. Eli sama keittoaika kuin suunnilleen riisillä.

Soijarouhettakin saa syödä pussista suoraan. Tästäkään en ole varma, oliko silti täysin 100% kokokasvisruokaa vai ei, mutta joka tapauksessa varmaan terveellisen puolella. Myslin ainekseksi kenties.

Soijarouheessa oli proteiinia 53g/100g , kuitua 17 g/100g Kuidun suhteen tämä vastaa vähän talkkunaa. Talkkunassa oli proteiinia 12,3 g/100g, talkkuna kuitua 20,7 g

Jos matkustaa tai retkeilee, tai laittaa kestikievarissa vieraille ruokaa joka valmistuu nopeasti, niin varmaan tämä on helpompi kuin alkaa tekemään keittämättömistä, kuivatuista pavuista. Kestikievariin ei kuljetettu tölkkipapuja isolla rekalla, joten on eduksi jos mahdollisimman paljon tuotteista olisi kuivattuja. Säästyy pakkausta ja tulee vähemmän painoa.

Soijarouhekin on pikaruoka tavallaan, kun ei lähde siihen että se pitäisi marinoida ja paistaa.

Jakkisämpylä: Lisätty rasva ja eläintuotteet puuttuvat, mutta leipä on kaupasta. Välissä on myös säilykepunajuuria, ja maustekurkkua. Felix säilykepunajuurissa ei ollut lisättyä suolaa. Valmistusaineluettelo leivästä osoitti, että lisätty rasva ei puutu sittenkään:

Sitä voi aina yrittää valita "vähiten pahan" ja voi olla päiviä, että on pakko jotain pikaruokaa käyttää. Tai haluaa löytää ruoan, jota kaikki voivat syödä. Vaihtoehtoja onneksi on. Pikaruoista kaurahiutaleet, makaronit, pakastevihannes ja bulgurvehnä olisivat kokokasvispikaruokaa ilman lisäaineita. Monissa valmistuotteissa on mitä on, mutta voi tietenkin katsoa mikä olisi paras.

Jakkihedelmä oli suolaliemessä.

Jakki oli rakenteensa vuoksi sianlihan tilalla. Ravinnon kannalta tölkkihedelmät eivät välttämättä ole hedelmien kesken se paras valinta, koska terveyshyötyjä ei tule samalla tavoin, kuten raakoina syötävistä hedelmistä. Jakkihedelmäsäilyke voi silti olla parempi lautasella, kuin moni muu vaihtoehto.

Kiitos kun luit, tässä luukussa oli talkkunan mukana tullut mysli, ja vaikka mitä muutakin.

En muistanutkaan myslin olemassaoloa, vaikka sehän on sama asia kuin kaurahiutale-ateria jota teen useinkin. Ja talkkunaa oli kiva kokeilla, sehän on suomalainen perinneruoka ja olen kymmeniä vuosia miettinyt mitähän sekin mahtaa olla.

Jäiköhän nyt viimeisiin luukkuihin mitään laitettavaa? Kohta on onneksi joulu.

Kestikievarista myös artikkeli Yle-uutisissa.

Luukku 1  Suippokaali

Luukku 2 Kaurapuurorieskat

Luukku 3 Vihreät pavut

Luukku 4 Kiinankaali

Luukku 5 Pähkinät

Luukku 6 Nauris

Luukku 7 Punajuuri

Luukku 8 Ruis

Luukku 9 Lätyt

Luukku 10 Mausteseos

Luukku 11 Jouluruokia

Luukku 12 Ohra

Luukku 13 Jälkiruoat

Luukku 14 Kaali

Luukku 15 Punakaali

Luukku 16 Juuriselleri

Luukku 17 Palsternakka

Luukku 18 Kyssäkaali

Luukku 19 Porkkana

Luukku 20 Mysli

Luukku 21 15 minuutin ateriat

Luukku 22 Bataatti

Luukku 23 Peruna