WFPB - Peltileipä - rasvaton ja (melkein) täysjyvä

Peltileivästä löytyy paljon hyviä ohjeita, jotka ovat hyvin puntaroituja ja sisältävät onnistumisen valttikortit. 

Päätin nyt kuitenkin esittää oman versioni peltileivästä, koska kun aloitin tällä WFPB-ruokavaliolla, moni tuttu kysyi "Saatko sinä nyt syödä enää leipää?".

Vastaus on, että saahan sitä syödä, koska kukaan ei ole kieltänyt, ja itsehän sitä päättää, mitä syö. Täysjyväviljathan ovat suositeltavia, ja kuuluvat ruokavalioon. Hiivaleipäjauho ei ole yhtä kuitupitoista kuin täysjyväjauho, joskus käytän sitäkin pehmentämään leipää.  Valintakysymys, että kuinka tarkka haluaa olla. Voi tehdä ilman hiivaleipäjauhojakin ks täysjyväversio. 

Pitää nyt näyttää millaista leipää opettelin tekemään ensin. Yksi eroavaisuus tässä moneen peltileipäreseptiin nähden on se, että en laita öljyä. 

Kun aloimme veljeni Tacklen kanssa aikoinaan selvittää, että kannattaako syödä leipää vai ei, terveyden ja painon pudotuksien kannalta, niin tulimme jostain syystä siihen tulokseen, että kaupan valmisleipä ei käynyt päinsä. Tarkalla ruokavaliolla.

Kaupan leivissä olisi täysjyvävaihtoehtoja, vähäsuolaisia vaihtoehtoja, rasvattomia vaihtoehtoja ja vaikka mitä, mutta tämä oli alkuvaiheessa lopputulema. Enkä tarkkaan muista enää, miksi tällaiseen tulokseen tulimme. Evääksi pystyi harkitsemaan ostettua täysjyväleipää, tai näkkäriä, jos oma eväsleipäpussi jäisi lähtiessä hattuhyllylle kököttämään. Siinä tilanteessa kaikki keinot lienevät parempia, kuin olla nälissään koko päivä.

Yksi syy ostoleivästä luopumiseen taisi olla niiden sisältämä suolan määrä. Toinen syy, nyt kun miettii, itselläni on se, ettei moni ennen hyvänä leipänä pitämäni leipälajike oikein maistunut, kun en laittanut enää voita tai juustoa päälle. Siirtymävaiheessa varsinkin; leipä ei ollut hyvää ilman päällisiä kun oli tottunut juustoihin ja makkaroihin. Pikku hiljaa kun tottui vähäsuolaisempaan ruokaan, ja alkoi keksiä myös erilaisia leivänpäällisiä, niin on joitakin kaupan leipiä tullut ostettua välillä.

Joten tehdään itse peltileipä. Ei tarvitse sotkea käsiä ja vaivata taikinaa. Hävikki on pientä, koska puoli peltiä menee melkein samana iltana, ja loput pakastetaan. 

Omaan leipäänsä saa laittaa täsmälleen niin vähän tai paljon suolaa tai sokeria, kuin katsoo parhaaksi. Myöskin saa laittaa niin täysjyväviljaa kuin ikinä haluaa, tai olla laittamatta jos ei halua. Puhumattakaan öljystä jota ei lisätä, jolloin sitäkään ei tule piilorasvana.

Koska se on vastaleivottua, sehän maistuu aina hyvältä, vaikka ei olisikaan makkaraa, juustoa ja voita enää mitä laittaa päälle. 

Valitaan ensin jauhokaapista mahdollisimman puhtaat ja täydelliset raaka-aineet. 

0,5 litraa hiivalle sopivan lämpöistä vettä

1,5 ruokalusikallista kuivahiivaa, tai yksi valmis pussi kuivahiivaa (ei noin iso, mitä tuossa kuvassa. Se on puolen kilon pussi)

2 desiä kaurahiutaleita

1 - 2 desiä grahamjauhoja

loput jauhot hiivaleipävehnäjauhoja, kunnes on sopiva taikina.

Loraus siirappia tai ripaus sokeria. Suolaa oman maun mukaan.

Lisätään hiivaleipävehnäjauhoja, kunnes taikina on löysähköä, mutta taikinamaista, ja jonka voi kaataa vuokaan kaapimen avustuksella. Kohotus 20 min, paisto uunissa 200 asteessa vartti.

Tämä vuoka oli pohjasta n. 27 cm pitkä ja 22 cm leveä. Levitin taikinan kohti reunoja. En voidellut vuokaa millään rasvalla. 

Ripottelin ja taputtelin jauhoa päälle. Liikaa meni. Mutta ei niitä ylimääräisiä enää oikein saanut pois.

Jauhoja laitoin taikinan päälle siksi, ettei se tarkerru leivinpaperiin, jonka laitoin päälle nostatuksen ajaksi. Vuokaan kannattaisi laittaa myös leivinpaperi, ja sen jälkeen vasta taikina. Uunin laitoin tässä kohtaa kuumumaan 200 asteiseksi, ja tämän siihen hellalle nousemaan.

Se nousi tosi nopeasti. Varmastikaan ei mennyt mitään puolta tuntia. Korkeintaan 15- 20 minuuttia, ja se oli jo näin pullea. Laitoin uuniin, koska ei sen tästä enempää varmastikaan kuulu nousta..

Tämä oli vartissa valmista. Paistoaika riippuu monesti vähän uunistakin, ja monesta asiasta, että miten asiat paistuvat, mutta tämä oli jo vartissa näin hyvä, ja otin uunista. Se oli jo reunoista irronnut ja käpertynyt. Haarukalla olisin voinut pistää sitä ja kokeilla keskeltä, mutta tällä kertaa luotin silmämääräiseen arvioon. 

Aika hyvä. Sen verran ohut, että sen voi halkaista ja puolikkaat mahtuvat leivänpaahtimeen. Jauhoa on päällä melkoiset kinokset, mutta on tämä silti yksi parhaiten onnistuneita peltileipiäni. Perhealbumissa on tallessa niitä noloimpia otoksia. 

Tämä on harjoittelun tulos, että voin kesken kaiken yhtäkkiä laittaa peltileivän, eikä tarvitse tehdä siitä mitään isoa projektia. Saavutus varsinkin, kun olen suurimman osan elämästäni syönyt kaupan leipää, eikä ole tullut niin harjoiteltua.

Se mikä lopulta ajoi tällaiseen vaivannäköön on, että leipää on kuitenkin niin hyvä ottaa evääksi, ja  keittoruokien kanssa leipä sopii.

Suolaakin laitan, mutta verraten vähän, koska ei sitä mene nykyään edes kokonaista teelusikallista. Leipä on kuitenkin niitä ruokia, mitä en ole oppinut syömään kokonaan ilman suolaa.

Leipään on kiva laittaa sinappia ja tuorekurkkua päälle. Kaikissa sinapeissa ei ole lisättyä suolaa. Maustekurkuissa voi olla n. 3 %. Vaihtelee.