WFPB - Rommisuklaakakku - Vähäkalorinen Vegaaninen Suklaakakku

Äitienpäiväkakkua leipomaan. 

Resepti, jonka muokkasin omiin tarkoituksiini sopivaksi, oli nimeltään Tortugan rommikakku ja resepti on peräisin Lindsay S. Nixonin kirjasta. Tässä linkki hänen sivuilleen:  https://happyherbivore.com/

Kirjan nimi on Helpot ja nopeat kasvisherkut - yli 150 kevyttä vegaanista reseptiä.

Kirjaa en löytänyt mistään taannoin enää ostettavaksi, mutta sain lainattua kirjastosta sen.

Kirjan ruokaohjeet sopivat tälle Whole Food Plant Based - ruokavaliolle.

Sitten oma versioni kakusta.:

• 2,5 dl kaurajauhoja
• 1 dl grahamjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 1 tl leivinjauhoja
• 1/2 tl ruokasoodaa
• vähän suolaa
• 1 tl jauhettua kanelia
• 1/2 dl jotakin nestettä, reseptissä luki melassia. Siirappia? Laitoin soijajogurttia
• 1/2 dl nestettä, reseptissä oli rommia, laitoin kaurajuomaa
• 1/2 dl omenasosetta
• 1 dl kasvimaitoa
• 1/2 tl rommiaromia
• 1, 5 rkl kaakaojauhetta
• 1,5 tl vaniljasokeria

Yhteensä 2-3 desiä nestettä, ja raastoin l. soseutin kasvimaidon kanssa itse keittämiäni suolattomia punajuuria. Tähän voisi käydä porkkanakin, tai jättää pois.  

Kuorrutteeksi tummaa suklaata ja soijakermaa, väliin vadelmamarmeladia. 

180 C keskilämmöllä n 15 - 20 minuuttia Ps.Vuoka mitattu se oli 27 cm pitkä sydänvuoka.

Kuivien aineiden kokous. Kaurajauho, grahamjauho, sokeri, suola, kaakaojauhe, kaneli, leivinjauhe, ruokasooda, vaniljasokeri. Kuvassa pilkistää suolapurkin vieressä myös rommiaromi.

Sekoitin nestemäiset ainesosat yhteen, ja sekoitin kuiviin aineisiin. 

'

Taikinasta tuli löysähköä muttei sellaista, että se ihan kaatamalla menee vuokaan. Lastalla kaaviloin sen vuokaan, johon se levittyi sovinnolla, mutta ei täysin itsestään. 

Omenasose on kanamunan korvike yleensä, joten sen mittasin ohjeen mukaan eli puoli desiä.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että laittoi sen rommiaromin myös. Kerran unohdin sen, ja vaikka tämä ei millekään rommille kyllä koskaan maistu, niin kun se jäi puuttumaan, kakun maku oli jotenkin vaillinainen.

Perus kakkuvuoka, johon taikina läsähti keskelle ja levitin sen kohti reunoja. Ensin näytti että riittääkö tämä, mutta kyllä sen lastalla sai levitettyä kohti reunoja. 

Tarkoitus ei ole tehdä paksua kakkua.  180 C  keskilämmöllä.

Kakku sai levätä jääkaapissa muutaman tunnin.

Ihan hyvin irtosi vuokasta, voitelemattomasta sellaisesta, kun sitä piti ylösalaisin ja sitten lastalla avitti. 

Vähän se otti kiinni, mutta väänsin väkisin, ja siksi se halkesi. 

Kuivaa ja ihan tavallisen kakun oloista rakenteeltaan. 

Sulatin suklaata kuorrutteeksi. Joku voi ihmetellä, että pitääkö se nyt äitienpäivänäkin säästää ja ostaa sitä halvinta mahdollista suklaata, ja ei tarvitse tietenkään.

Tällä Xtra-merkkisellä tummalla suklaalla olen kuitenkin tehnyt tämän kakun monia kertoja, enkä uskaltanut nyt ottaa mitään riskejä.

En tiedä mitä tuolla lähikaupassa olisi ollut muuta, marssin vain hakemaan tämän, enkä miettinyt.

Sulatin suklaan metalliastiassa, jonka laitoin vesikattilaan. Keitin vettä ja sekoittelin, kunnes suklaa oli juoksevaa. 

Ei siihen montaa palaa mennyt, ehkä 6-8 palaa suklaata.

Lorautin Alpron soijakermaa, sitä vispautuvaa, tuonne suklaan sekaan. Sain siitä vähän juoksevampaa, niin kuorrutteen pystyi kaatelemaan kakun päälle. 

Soijakermaa ei ole pakko laittaa, jos haluaa välttää lisätyn rasvan vielä suklaankin lisäksi. Itse joustin nyt äitienpäivän kunniaksi.

Tällaista vaaleaa siitä kuorrutteesta tuli, ja juoksevaa. 

Mutta ei se mitään, siihen se asettui kun kaateli vain menemään ja levitti veitsellä. Jääkaapissa viimeistään se kohmettuu tavalliseksi ohueksi kuorrutteeksi.

Suklaaströsseli vielä kuorrutteen päälle.

Kun kakussa oli kerros vadelmaa, taitoin sen kaksin kerroin ja leikkasin ylimääräiset reunat pois. Jos tekisi kaksi kakkua, saisi isomman ja sydämenmuotoisen.

Laitoin kuorrutteen peittämään sen, miten revityn näköiseksi onnistuin kakun saamaan.

Tämä ei ole äidilleni mikään uutinen, joten voin nämä kakunteon vaiheet aivan hyvin paljastaa netissäkin. Lisäksi hän on tällä samalla ruokavaliolla, joten siinäkään ei ole ongelmaa.

Valmis pala laitetaan lautaselle, pyyhitään lautasenreunat puhtaaksi, ja peitetään se komea reunus soijakermalla, tai siis vispautuvalla vegaanisella valmisteella. Jogurtistakin voisi väsätä jonkinlaisen mariannejätskin tähän kakun kylkeen. Mansikatkin hämäävät jonkin verran, ja luulen että kahvin kanssa tämä varsinkin taas maistuu!

Itselleni tämä menee ihan täydestä kakusta, vaikka tässä ei margariinia tai mantelia olekaan. Soijavalmiste tai se soijakerma ja suklaa ovat rasvaisia, mutta sellaista se on välillä, että tulee merkkipäiviä.

Soijavalmisteen vispaaminen on ihan ok, mutta en saanut sitä kovin kiinteäksi. Ehkä se olisi viimein mennyt kovemmaksi, jos olisi vispannut kauemmin.

Kakkupohja ei itsessään ole kovin makea, jos siihen laittaa vain sen pari ruokalusikallista sokeria, jos sitäkään. Mutta kun siihen lisää vadelmamarmelaadin, se muuttuu täysin, ja on niin makea kokonaisuutena suklaineen, marmelaadeineen, strösseleineen ja kermoineen että alkaa jo olla melkein liikaakin makea. Makuasioita tietysti! 

Loppukevennyksen, mutta myös vakavan muistutuksen aika:

Siellä se ukkeli väijyy. Tumma suklaa ja koirat eivät ole hyvä yhdistelmä, ja hyvä että se tuli tuohon koukkimaan, niin ainakin muistin paketoida tarkkaan ylähyllylle pois ulottuvilta tuon sen vainuamisen kohteen, eli suklaan.

Ei koira ymmärrä aina parastaan. Tuota se haluaa eikä tajua, ettei se sovi koirille ollenkaan.