Kasvipohjainen ruokavalio - ruokavinkkejä ja reseptejä

Peltileivästä löytyy paljon hyviä ohjeita, jotka ovat hyvin puntaroituja ja sisältävät onnistumisen valttikortit.  Päätin nyt kuitenkin esittää oman versioni peltileivästä, koska kun aloitin tällä WFPB-ruokavaliolla, moni tuttu kysyi "Saatko sinä nyt syödä enää leipää?". Vastaus on, että saahan sitä syödä, koska kukaan ei ole kieltänyt, ja itsehän sitä päättää, mitä syö. Täysjyväviljathan ovat suositeltavia, ja kuuluvat ruokavalioon. Hiivaleipäjauho ei ole yhtä kuitupitoista kuin täysjyväjauho, joskus käytän sitäkin pehmentämään leipää. Valintakysymys, että kuinka tarkka haluaa olla. Voi tehdä  ilman hiivaleipäjauhojakin .  Pitää nyt näyttää millaista leipää opettelin tekemään ensin. Yksi eroavaisuus tässä moneen peltileipäreseptiin nähden on se, että en laita öljyä.  Kun aloimme veljeni Tacklen kanssa aikoinaan selvittää, että kannattaako syödä leipää vai ei, terveyden ja painon pudotuksien kannalta, niin tulimme jostain syystä siihen tulokseen, että kaupan valmisleipä ei kä

Kokeilin, voisiko ketsuppia tehdä itse. Luin ensin kaupasta ostetun ketsuppipullon etiketistä, mitä mausteita siinä mainittiin. Tällä kertaa siinä luki maustepippuri, inkivääri ja valkopippuri. Lisäksi mainittiin sokeri, suola ja etikka. Laitoin kattilaan noin ruokalusikallisen sokeria, arviolta alle puoli teelusikallista suolaa, sekä teelusikan kärjelliset mausteita. Liuotin ne vähään veteen ja kuumensin levyllä. Lisäsin kattilaan mausteiden päälle purkillisen paseerattua tomaattia. Vettä laitoin sen verran, että sain huuhdottua purkin tyhjäksi kattilaan. Annoin kiehua hiljaisella lämmöllä jonkin aikaa, ehkä alle puoli tuntia, sekoittaen välillä. Tarvittaessa lisäsin hieman vettä. Lisäsin noin ehkä alle ruokalusikallisen omenasiideriviinietikkaa. Varmasti mikä tahansa etikka olisi käynyt. Tämä omenasiideriviinietikka on aika miedon makuista. Ehkä väkiviinaetikan annostelussa olisin ollut vielä varovaisempi, ettei ketsupista tule liian etikkaista. Annoin ketsupin jäähtyä ja maustua yön

Hyvää Vappua! Tänään tehdään Vapun päivän kunniaksi ranskalaiset perunat uunissa. Valitsin perunoiksi jauhoiset perunat, joita myytiin punaisessa kahden kilon pussissa. Perunat olivat kohtuullisen pienikokoisia tällä kertaa. Monestikaan en ole kuorinut perunoita ranskalaisia tehdessäni. Tässä kevään mittaan olen kuitenkin alkanut kuorimaan ne koska yhdesti  kävi niin, että kuoret eivät maistuneet hyviltä. En tiedä oliko se vain yksittäinen sattuma, mutta varmistaakseni onnistumisen mahdollisuudet, päätin nytkin kuoria ne. Pilkoin kuoritut perunat uunipellille leivinpaperin päälle. Tehtyäni muutamia, myös epäonnistuneita ranskalaisperunakokeiluita tällä kyseisellä uunilla, olen päätynyt ratkaisuun, jossa laitan uunin päälle vasta, kun raa-at perunat ovat siellä kuorittuina ja pilkoittuina. Joka kerta, kun olen laittanut ne valmiiksi kuumennettuun uuniin, ne ovat paistuneet ärhäkkäästi pinnalta, mutta jääneet raaoiksi sisältä. Sitten niitä on pitänyt käydä turhaan monta kertaa kääntelemä

Olin hädin tuskin saanut edelliset ruokaostoskuvat laitettua, kun taas lähdin kauppaan. Alunperin lähdin sinne, koska kahvi uhkasi loppua. Ostin samalla kuitenkin vielä kaikkea tätä, mitä kuitenkin tarvitsee taas kohta. Mitäpä sitä tyhjä reppu selässä kulkemaan tuota väliä.  Hedelmähyllyltä ensimmäisenä 2,68 eurolla appelsiineja. Olisi voinut ostaa jo uuden ananaksenkin, mutta unohdin. Kurkku on hyvä olla. Jos ei tule syötyä leivän päällä, sen voi sitten pilkkoa johonkin kastikkeeseen, tai syötäväksi annoksen koristeeksi. Perunat, joita olen lähiaikoina ostanut kaupasta irtona, olivat vaihtuneet jossain välissä eri lajikkeiseksi. Ilmeisesti siksi perunamuusista ei tullut eilen yhtä mahtavaa, kuin yleensä. Perunat olivat selkeästi kovia ja tarkoitettu varmasti enemmän keittoihin. Hain sen vuoksi vielä valmiin pussin jauhoisia perunoita. Kilohinta oli kalliimpi, eli pussissa oli 2 kg ja hintaa 2,05. Eli yli euron kilo. Kuitenkin näistä saa varmuudella tehtyä sekä hyvän perunamuusin , ett

Kaupassa kävin sunnuntaina ja maanantaina.  Lähes neljä kiloa perunoita. Ajatuksissani lapoin pussin niin täyteen, että hyvä ettei se hajonnut kassahihnalla. Ensi kerralla pitää ottaa kahteen pussiin, jos ostaa paljon perunoita. Viimeksi eivät kaalin kanssa oikein kastikkeet natsanneet. Kyllä tämä nyt on kuitenkin silti se monikäyttöisin ja edullisin ratkaisu tässä vuodenajassa, ja lähikaupan valikoimista. Jossain kohtaa minulta on jäänyt noteeraamatta tällainen yksi perunapussi. Liitetään se nyt tähän, vaikka se olikin jonkin muun päivän ostos.  Porkkanoita menee, joten saa niitä tullakin. Hain nämä eilen. Sitten kerrankin vähän eksoottisempi hedelmä. Ananaksia oli ilmestynyt lähikauppaan tyrkylle, ja kilohintaa vilkaistuani päätin ostaa heräteostoksena ananaksen.  En ole ennen ostanut kokonaista ananasta. Olen epäillyt, osaanko valita hyvän yksilön. Hintaa oli 1,75 e / kg, ja tämä tuli maksamaan 2,36 euroa ja oli painoltaan noin 1,300 kg Yhteensä näihin ruokaostoksiin meni noin 13 eu

Tässä kuvastossa, kevätmallistossa, on esillä nyt noin 25 euron ruokaostokset. Yhdistin ne parilta päivältä. Ei näitä kerralla kaikkia jaksanut kantaa. Laitan jokaisen kuvan alle vähän tietoiskua ruokavalion kannalta, tai muun maininnan, mitä päässäni liikkui.  Omena säilyy hyvin jääkaapissa, ja soveltuu sekä kuumiin ruokiin, että raakana. Vaikka ei hirveästi nyt vaihtelua tai eksotiikkaa tulekaan näissä minun hedelmäostoksissani, niin en ole siitä kovinkaan huolissani.  Jos joka päivä pitäisi olla eri hedelmää, se voisi stressata enemmän, kuin mitä niillä erilaisilla, kalliimmilla tai harvinaisemmilla hedelmillä voisi olla terveysvaikutuksia. Muutama luomubanaani, kun olivat niin sopivasti tyrkyllä. Joskus nämä tuntuvat säilyvän pidempään mustumatta. En tiedä mistä johtuu, vai kuvittelenko vain. Joskus on kausi, jolloin en jaksa yhtään appelsiinien kanssa sotkea käsiäni, ja nylpätä sitä kuorta auki, mutta nyt ovat appelsiinit maistuneet jostain syystä.  Jos joskus kaipaa suolaa, niin

  Aina kun paistan näitä keksejä mietin, miksi ihmeessä. Miksi paistaisin niitä taas? Kaikki makea öklöttää sillä hetkellä, kun pitäisi tehdä niitä. Mutta sitten, kun kahvit kiehuu ja alkaa kaivella kaappeja, että "Olisiko mitään hyvää?", sitä on kiitollinen että aamulla teki noin 25 minuuttia kestävän paisto-operaation joka hoitui puoleksi itsestään aamutoimien aikana, ja nyt niitä komeilee pöydällä tuoreina. Vieläkin sitä kuitenkin banaanikeksiä käteen ottaessa epäröi ja on vastahakoinen. Ei kai vaan joudu taas näitä pelkkiä banaanikeksejä syömään, koska ei muuta ole?  Elimistö siinä tilanteessa huutaa, että en minä halua tätä keksiä, haluan JOTAKI. Jotakin mikä olisi jotain, mitä ei voi kuvitella, ja mikä löytyisi etsimällä, ja eri vaihtoehtoja punnitsemalla, että mitä tänään haluttaisi. Olisiko se makeaa, jotain kermaista, vai rapeaa vai sitkeää? Mutta sitten kun kahvista ottaa hörpyn, ja maistaa ensimmäisen keksin, niin taas tajuaa, että ei keksi tämän parempaa ole, eikä