Punajuurien keittäminen ja balsamiviinietikkakastike

Oletko joskus miettinyt, että voisit itse keittää punajuuria, mutta et ole ihan varma kannattaako siihen ryhtyä tänään? 

Voit nyt seurata vaihe vaiheelta, miten asia etenee, ja hyödyntää vinkkejä omassa keittiössäsi.

Ostin siis kilon punajuuria. Kauniita ovat!  

Tänään siis keitetään punajuuret ja tehdään niille nopea dressinki, ja mietitään punajuurien käyttöä ja säilytystä. Loppupuolella suosittelen yhtä radio-ohjelmaa joka sattumalta tuli juuri, kun odotin punajuurien kiehumista. Lisäksi laitan linkin siihen videoon, mistä sain idean punajuurien kastikkeelle.  

Aletaanpas sitten töihin heti:

Tässä ne nyt ovat. Kun avasin punajuuripussin, tuli sellainen maakellarin haju heti. Eipä ihme, sillä ovathan nämä viime syksystä asti odottaneet tätä toukokuista hetkeä. 
Kuurasin punajuuret harjalla vedessä hyvin, ettei se maakellarin haju ainakaan etene ruokalautaselle, vaan jää pesuveteen ja viimeistään keittoveteen. Oli muutama homepilkkukin osassa punajuuria, mutta harjasin ne pilkut vain pois. 

Kun kuori oli kuitenkin ehjä, eivätkä punajuuret olleet pehmenneet, niin mietin että kyllä nämä syömäkelpoisia ovat keittämisen jälkeen.
Vettä laitoin niin, että punajuuret peittyvät ja vielä vähän ylikin. 

Tein vedenkeittimessä kuumaa vettä valmiiksi, jotta kun kiehuessa punajuurien keitinvesi haihtuu, kuumaa vettä voi heti lisätä, eikä kiehuminen stoppaa. Tämä on kuitenkin varmaan kahden tunnin projekti, joten ei tee mieli hukata aikaa ylimääräiseen sutimiseen.

Keittoaika 1 - 2 tuntia. Kahdenlaisia ohjeita taas löytyi, joten tein oman ratkaisuni, eli puolitoista tuntia.

Ajattelin, että jos vähintään tunnin kiehuisivat, ja sitten vielä se puoli tuntia varalta.

En ole varma, riippuuko keittoaika yhtään siitä, miten kauan sitten punajuuret on nostettu maasta. Tällä kertaa jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt antaa olla sen kaksi tuntia.

Kun ne olivat kiehuneet sen tunnin tai puolitoista tuntia, tai kaksi tuntia, niin laitoin ne kylmään veteen jäähtymään.
Kun ne olivat siinä jäähtyneet aikansa, ehkä jopa tunnin verran tai alle, kuorin ne. 

Katkaisen aina veitsellä ne juurikohdat pois, ja puristan kuoria irti. Kuoret irtoavat joskus helpostikin vain liukumalla, tai sitten tarvitaan välillä veistä avuksi. Mahdolliset mustat ja rupiset kohdat poistan veitsellä.

Tämä homma on sotkuista, ja vesi värjäytyy punaiseksi. Kädet voivat myöskin vähäksi aikaa värjäytyä.

Ei tämä silti ihan niin kamalaa ole, kuin minuakin on joskus peloteltu. Kyllä minä näiden kanssa pärjään ihan hyvin, kunhan en mitään pyhämekkoa laita päälle. 
Osan punajuurista laitan heti viipaleiksi. Osan puolestaan jätän kokonaisiksi. Osan raastan.  Riippuu mitä aion tehdä niistä.

Osan syön heti. Jos yksin varsinkin pitää saada menemään koko kilon pussillinen, niin en ala näitä säästelemään yhtään.

Punajuuri menee helposti pilalle jääkaapissakin, kun sitä ei ole säilötty etikkaan.
Sillä välin kun punajuuret jäähtyivät vedessä, tein jo kastikkeen punajuurille. Kastike koostuu balsamiviinietikasta, sekä Dijon sinapista. 

Jos ei ole Dijon sinappia, kuten minulla ei ole, voi käyttää mitä tahansa sinappia. 

Balsamiviinietikkaa löytyi K-Supermarketista. Tämä ei ole mainos, vaan fakta. S-kaupassa olisi ollut jotain merkkiä, mutten luottanut siihen nyt jostain syystä. Olen joskus kokeillut sitäkin, mutta minusta tämä Fontana-merkkinen on paremman makuista.

Balsamiviinietikkaa on monenlaista, ja on tullut vaikutelma, että kyseisestä tuotteesta voisi olla paljon asioita tiedettävänä.

Mielestäni tästä tulee sinapin kanssa kuitenkin erittäin toimiva kastike punajuurille. Jos ei ole koko balsamietikkaa, niin varmasti sinappikin riittää. 
Sinappia ja balsamiviinietikkaa astiaan, ja sekoitetaan ne yhteen.
Punajuuret voi laittaa viipaleiksi tai lohkoiksi, lämmittää vielä ehkä mikrossa ja laittaa tarjolle kastikkeen ja pääruuan kanssa. Uudet punajuuret syksyllä voivat olla paremman makuisia kuin nämä, mutta nyt ainakin ensialkuun vaikuttaisivat olevan ihan ok. Tämän kastikkeen kanssa ainakin.
Jos on vaarana, että punajuuria jää syömättä, niin osan niistä voi heti raastaa ja pakastaa.

Itse raastan osan heti, koska mielessä on tehdä suklaakakku, johon laitan raastettua tai soseutettua punajuurta. 
Olen kokeillut pakastaa punajuuria viipaleinakin ja käyttää lisukkeena, mutta mielestäni ne olivat sulatettuna sitten rakenteeltaan lötköjä, enkä pitänyt niistä.

Tämä voi olla makuasia. Jotkun toisen mielestä voivat olla hyviäkin.

Linkkivinkit:


Idean kastikkeeseen sain alunperin videolta, jossa Dr. Esselstynin vaimo ja tytär neuvoivat punajuurien käytössä: https://www.youtube.com/watch?v=Z7YQMKc8SO4

Tuo on hyvä kanava sikäli, että siellä monesti kerrotaan paljon mitä Dr. Esselstyn suosittelee syömään ja miksi, ja onpa hän tietysti itsekin välillä vierailevana tähtenä niissä videoissa.

Radio-ohjelmavinkki on Sari Valton ohjelma "Ensin tuli sushi, nyt temppeliruoka". Ohjelman vieraina olivat Heikki Valkama ja Marjo Seki. He kertoivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä asioita Japanilaisesta ruuasta. Kiinnostuin myös kirjasta, jonka he ovat kirjoittaneet. Pitääpä ihan etsiä se jostain käsiini.


Japanilaisethan ovat, tai ovat joskus ainakin olleet (ehkä ennen länsimaalaisten ruokatottumusten leviämistä sinne), pitkäikäistä kansaa. Vai ovatkohan vieläkin, en tiedä.

Ohjelma kesti vähän alta tunnin.








Kommentit