Ruokaostospostauksen aika.
Katsotaan mitä tuli. Vältin ostelua ja kaupassakäyntiä, että saisin lokakuun ruokakulut alas. Kaupassa kävelin vaikka minkä herkullisen ohitse. Haksahdin silti kalliiseen pikaruokaan, josta kuvat alempana.
Tumma makaroni 1, 13€/ kg 400g,0,45 € X 2 =0,90 €
Satsuma 0,99 €/kg x 0,564 kg = 0,56 €
Ruokakauppaan olisi voinut mennä enemmänki rahaa. Välillä käväisi jopa korissa jokin ostos, jonka laitoin takaisin kun muistin, että niin kauan kun on yksikin porkkana vihanneslokerossa, niin vitamiinit ovat kasassa. Tai muutamakin omena lokerossa. Tai peruna. Jopa raaka perunahan pitäisi olla hyvä C-vitamiinin tarpeeseen. Pakkasesta löytyi kaksi isoa rasiaa, 0,75 l, linssikastiketta jossa oli paljon vihanneksia. Ei tarvinnut siis paljoa kokatakaan.
Lueskelin kirpparilta löytämääni kirjaa, Henning Karström, Oikea ravinto - terveytemme perusta vuodelta 1978. Sivulla 151 mainittiin raakojen perunoiden syöminen. Tämä kirja oli aika lailla yksi yhteen kokokasvisruokavalion kannalla, ja oli mielenkiintoista selattavaa sikäli. Reseptkirja tämä ei ollut, ja itse en nyt tähän hätään jaksanut ihan lukemalla lukea. Lähdeluettelo oli, ja mainintoja jotka pystyy toki halutessaan selvittämään jälkeenkin päin, että mitä on ollut tekstien takana. Kirjoittaja on A. I. Virtasenkin kanssa työskennellyt entinen tutkija. Löytyi Wikipediastakin ja esimerkiksi artikkeli Kemiamedian sivulla https://www.kemiamedia.fi/wp-content/uploads/2013/02/kem411_karstrom.pdf . Kirjassa oli tarina miten joku henkilö/henkilöitä oli parantunut ja ollut poikkeuksellisen terveenä, ja piti tapanaan syödä raakaa perunaa. Jos ei kirjan mainintojen alkuperää ja paikkansapitävyyttä jaksa tarkkaan selvittää, niin ne ovat ainakin itselleni vähintäänkin tarinoita joiden parissa voin hankkia ideoita. Pääasia kuitenkin jos tietää, etteivät kertomuksista saadut ideat vaarallisiakaan pitäisi olla. Uusia vihanneskokeiluita voi aloittaa aina pienellä määrällä, ettei ruuansulatuselimistöä yllätetä liian pahasti. Testasin raakaa perunaa syödä, ja ei tullut mahakaan kipeäksi. Ainakin se oli hyvää. Harvoin on tullut jostain syystä mieleen syödä raakana perunaa, eikä sitä varmaan paljoa tarvitakaan.
Kysyin Googlelta voiko raakaa perunaa syödä, ja hakutuloksissa oli mm. kirjaston vastaus. https://www.kirjastot.fi/kysy/voiko-perunaa-syoda-raakana-keittamattomana?language_content_entity=fi
Ihan miten vaan, mutta olen joskus miettinyt että jos perunoissa on C-vitamiinia, miten sille käy kuumentaessa. Jääkö tarpeeksi? Mitäänhän ei pidä uskoa, mitä lukee, ja omien ravinto"tutkimusten" haitoistahan varoitellaan jatkuvasti. Joten turhaa edes selitän tästä asiasta mitään kun en tiedä, mutta itse ajattelin että tarvitseeko espanjalaisia satsumoita välttämättä, jos haluaakin siirtyä perunoihin?
Iltatee kera satsumoiden, muffinien ja kaurapuurorieskojen. Ruustinnan salaattia. Muffineihin laitoin omenaa sitruunan sijaan, ja omenasoseen tilalla banaania. Omenan palat kiehautin ensin. Ja paljon rusinoita ja taatelia. Sekä puoliteelusikallista kanelia! |
Satsumat kyllästyttävät minua muutamasta eri syystä. Ensinnäkin ne ovat välillä niin pahoja, että irvistystä pukkaa syödessä. Koskaan ei tiedä, ennen kuin maistaa. Samoin on myös kotimaisten omenoiden laita, mutta ne sentään ovat kotimaisia. Toisekseen satsumoiden ja mandariinien kuoret haisevat imelälle roskiksessa, ja kyllästyttää se.
Kolmanneksi, ne tuodaan Espanjasta tai muualta ja jos suosii enemmän kotimaisuutta, niin olisi kiva edes teoriassa tietää, ettei niillä tee varsinaisesti mitään täällä, jossa kasvatetaan tosi paljon perunaa.
Välillä on kiva ostaa värin ja ilon vuoksi mitä sattuu, välillä tulee pohdittua jotain syitä ostoksille. Voi mennä niinkin päin, että ostos tulee ensin, sitten vasta keksitään syy.
Näin siinä tuppaa käymään. Pakastimeen, ja muffinsseihin tai jotain. |
En kokannut tätä kotona, vaan tässä oli kyseessä risusavottaväen muonittaminen. Risusavotta, terveisiä niille jotka on olleet, on joskus sitä että päivä ei pääty ennen kuin jokainen risu on kerätty, vaikka sitten otsalampun valossa. Siksi se onkin nyt tehtynä pois. Nälkä oli sen mukainen, ja taukoja kolmen tunnin välein vähintään. Ruoka ei vienyt toimintakykyä, mutta kyllä leipäkin oli hyvä lisä kevyen ruuan kanssa.
Kokkasin ruuan niistä aineksista, mitä oli käsillä. Tuli niin hyvää, että maistui muillekin kuin kokokasvisruokailijoille. Nyt kun oli muitakin syömässä, saatoin laittaa reilummin soijakastiketta, ketsuppia ym. Mutta soijakastiketta en laittanut yli ruokalusikan mittaa vieläkään. Suolaa saa lisätä purkista jokainen itsekin, ja mausteilla koitan maustaa pääasiassa ensin.
Lokakuun alussa oli näin kivoja aamuja, ja komeita auringonnousuja varsinkin. Nythän on jo lunta maassa. Lumi varmaan sulaa vielä ensi viikolla. |
Kommentit
Lähetä kommentti