Kun kerran ollaan kokokasviruokavaliolla, eli Whole Food Plant Based Diet:illä, niin kokeilkaamme tehdä kokonaisista kauranjyvistä kaurapuuroa.
Mitta-astia on 2,5 desiä tilavuudeltaan, Cup siis. Ostin sen, koska seuraan paljon ulkolaisia kasviruokavideoita, ja mukava käyttää samoja mittoja. Ilmankin tällaista tietysti pärjää, koska eiköhän se Cup ole sen 2,5 desiä yleensä.
Laitoin aamulla kauranjyvät kylmään veteen likoamaan hämärään paikkaan. Ajattelin, että ne varmasti kypsyisivät nopeammin esiliotettuina. Kahdenlaisia ohjeita löytyi netistä siihen, että liottaako kauraryynejä vai ei, joten tein oman ratkaisuni.
Peitin likoamisastian kannella, ettei se ala kerätä pölyä.
Laitoin lionneet kauraryynit likoamisvesineen lasivuokaan ja lisäsin likoamisveden lisäksi vedenkeittimessä keittämääni kuumaa vettä vielä ainakin litran verran.
Prosessi nopeutuu, jos vesi on heti kuumaa. Vuoka tuli melkoisen täyteen, mutta sitä pystyi vielä liikuttelemaan.
Laitoin uuniin ilman kantta.
Arviolta kaksi tuntia myöhemmin otin puuron uunista.
Eriasteisia hiutaleita olen silti syönyt myös raakana ilman keittämisiä kasvimaidon ja marjojen kanssa, aamiaismurojen tapaan. Tietystikään näitä kokojyväryynejä en aio syödä raakana, mutta niitä muita kyllä.
Kerran aikaisemmin yritin tehdä tätä uunipuuroa siten, että laitoin kannen vuokaan aluksi. Pian uunista kuului sihinää, ja puuro kiehui jo yli.
Laitoin nyt paljon vettä, jotta vaikka vesi haihtuisikin enemmän ilman kantta, puuro ei silti kuivuisi liikaa.
Uunin asetukset kuvin ja sanoin, eli 150-180 astetta keskilämmöllä.
Yritin vangita valokuvaan sen, miten paksu lima siihen oli kehittynyt. Aivan erilaista puuroa, kuin tavallisista kymmenen minuutin hiutaleista tehty.
Osa jyvien materiaalista ei ollut liuennut tai kypsynyt, mutta arvelin ettei niiden ole tuon enempää tarkoitustkaan valmistua.
Pinnalle oli kehittynyt kuivuneempi puurolautta keskelle, mutta sekoitin sen äkkiä pois näkyviltä. Lautta katosi puuroon hyvin, eikä enää kummitellut myöhemminkään sieltä kesken syömisen.
Tämä olisi saattanut olla valmista puuroa jo ennen sitä arviolta kahta tuntia, minkä jälkeen otin sen uunista. Ensi kerralla kokeilen jo aiemmin, joko se on valmista. Tällä kertaa vähän unohtui vahtiakin sitä. Mutta pääasia, ettei tarvinnut arpoa yhtään, että onko se nyt valmista vai ei.
Olin tyytyväinen siitä, että nestettäkin oli mieluummin reilummasti, kuin liian vähän. Puuro säilyi jäähdyttyäänkin melko nestemäisenä, ja loput puurosta oli helppo laittaa rasiaan. Aamullakaan se ei ollut mennyt klimpiksi, toisin kun viimeksi, jolloin laitoin vähemmän nestettä.
Puuro oli niin hyvää, ettei tehnyt mieli heti kruusata sitä umpeen erilaisilla lisukkeilla. Pelkät pakastemustikat ja ripaus sokeria riittivät hyvinkin.
Suurimot ovat taas askeleen kauempana pitkälleprosessoiduista ruoista.
Kaurassahan on eri asteita prosessoinnin suhteen. On pikahiutaleita ja hiutaleita, sitten on jotain vanhoja kunnon hiutaleita, joita saa keittää pitempään kuin vartin. Vähiten prosessoituina tulevat kokojyvät.
Minusta on ihan kiva pitää kaapissa näitä melkein kaikkia laatuja erilaisia tilanteita ja käyttötarkoituksia varten.
Mitä vähemmän kauraa on prosessoitu myllyssä tai tehtaissa, sitä enemmän sitä joutuu prosessoimaan kotona, eli tässä tapauksessa pitämään kuumassa uunissa sen parikin tuntia.
Eriasteisia hiutaleita olen silti syönyt myös raakana ilman keittämisiä kasvimaidon ja marjojen kanssa, aamiaismurojen tapaan. Tietystikään näitä kokojyväryynejä en aio syödä raakana, mutta niitä muita kyllä.
Uunipuuron tekeminen voisi olla kätevää ajoittaa sellaiseen päivään, jolloin uunissa pitää paistaa jotakin muutakin. Tämä tulisi sitten lähes itsestään valmiiksi siinä muun keittiötoiminnan ohessa.
Liian myöhään kellonaikaan ei varmaan viitsi jättää, että saisi puuron yöksi jääkaappiin säilöön.
Kommentit
Lähetä kommentti