Tämän nimi saa nyt olla lanttu-perunavuoka, vaikka sisältääkin myös porkkanaa ja härkäpapua, vettä ja mausteita.
Porkkanat, lantut ja härkäpapurouhe esikeitetään kattilassa, maustetaan, laitetaan vuokaan perunoiden kanssa ja vettä tarpeen mukaan.
Härkäpapurouheelle on käsittely ja sekin kerrotaan tässä postauksessa. Eli ne huuhdotaan pari kertaa ensin. Tilalle käy myös muut, tölkkipavut tai soijarouhe, linssit, en juuri nyt testannut mutta eiköhän.
Pari lanttua, joista kunnon viipale lähti myös raasteeksi tai salaatiksi. Ei tarvitse sitten ruuan kanssa stressata erikseen salaattia. Porkkanaraastekin on kiva, ja perunaakin voi jonkin verran popsia raakana, jos ei mitään vatsaoireita ole siitä tullut. Ruokajuomaksi sopi puolukkatuoremehu, eli blenderiin puolukoita ja vettä. Sokeria ripaus, jos käyttää.
Lanttu-perunavuoka
- Lanttua
- Porkkanaa
- Perunaa
- n. 2-3 dl härkäpapurouhetta
- Vettä
Mausteet:
- 1-2 tl persiljaa, tai rkl
- 1/2 tl oreganoa
- 1/2-1 tl mustapippuria, maun mukaan
- 1/4 tl maustepippurijauhetta, tai kokonaisia muutama
- 1/8 tl valkopippurijauhetta
- 1/2 tl paprikajauhetta
Maun mukaan voi lisätä loraukset ketsuppia ja 1 tl soijakastiketta, ne voi lisätä valmiiseenkin jos tarvitsee.
Millintarkoilla maustemitoilla ei liene väliä.
Yritin laittaa sopivan määrän aineksiin nähden. Vältin liikaa voimakkuutta mausteissa, että saa selville maistuuko tämä härkäpapurouheineen ja lanttuineen millekään noin ylipäätään. Oli oikea veto, koska tästä tuli samettisen pumpulisen maukasta ja makeaa, ja vähäinen tulisuus virkisti mutta ei liiallisena.
Porkkanat ja lantut pilkoin ja keitin puolipehmeiksi. Tässä kuvassa vettä ei näy mutta sitä laitoin niin, että suunnilleen peittyy.
Härkäpapurouheen voi huuhtoa kattilan pohjalla pari kertaa, ja jättää näiden sekaan tässä vaiheessa.
Tällä kertaa tein erikseen härkäpapurouheen, kun en ole ennen käyttänyt. Härkäpapurouheen voi huuhtoa kattilan pohjalla pari kertaa, ja jättää näiden sekaan tässä vaiheessa.
Härkäpapurouhe tosiaan piti pakkauksen oheen mukaan pari kertaa huuhtoa. Se tapahtui kätevimmin lisäämällä kattilaan vettä ja härkäpapurouheet, ja pesemällä rouhetta tuossa kattilassa ensin.
Käytin huuhteluveden pois kaatamisessa siivilää, mutta kohta huomasin että kätevämpää on suorittaa huuhtominen astiassa johon ne ovat tulossakin, tai jossain pyöreäpohjaisessa esim taikinakulhossa jossa on kaatonokka, ja kaataa runsas huuhteluvesi aina pois hallitusti, kun rouheet ovat vajonneet pohjalle. Jättää sen verran vettä kaatamatta sitten, ettei osa rouheestakin ala valua viemäriin.
Siivilän käyttämisessä oli rasittavaa kun rouheet takertuivat siivilään ja niitä piti sieltä noukkia, ainakin jos ei halunnut että osa rouheesta menee hukkaan.
Siksi helpommalla pääsee kun pesee niin runsaassa vedessä, että voi kaataa suurimman osan vedestä pois, lisätä uutta vettä. Vaahto vähenee kerta kerralta. Kolme tai neljä kertaa huuhtelin, kun huuhteluvesi tuntui vaahtoavan niin kovasti. Kaksi kertaa oli paketin ohjeessa.
Nyt kun ne on huuhdeltu, voi lisätä vettä ja keittää tässä, tai käyttää veden virtausta hyödyksi että härkäpapurouhe tulee saatelluksi varsinaiseen keittoastiaan, missä aikoo ruoan valmistaa.
Tässä ei nyt järki päätä pakottanut ensin, kun en koskaan ollut härkäpapurouhetta aiemmin käyttänyt, mutta prosessi kehittyy oppiessa. Joka kerta kun näitä rouheita kaatelee astiasta toiseen märkinä ja takertuvina, jää rouheita myös välille tai vähintään aikaa turhaantuu.
Rouhetta pystyisi 2-4 minuutin keittoajan jälkeen jo syömään jos haluaa. Keittämisenkin jälkeen piti huuhdella kylmällä vedellä.
Vuokaan ainekset, tässä oli prosessi vielä hukassa niin lasivuoassa ovat pelkät esikeitetyt lantut ja porkkanat. Keitin puolipehmeiksi nämä ensin, koska perunat kypsyvät uunissa niin nopeaa. Kahden litran vuoka. En voidellut vuokaa rasvalla.
Komean värinen lisuke voisi tulla jo näin, hehkuvan keltaista lanttua.
Punaisen tai keltaisen pussin perunoita.
Vuoka tuli liiankin täyteen, mutta sain vielä onneksi kannen päälle.
Vuokaruokien kanssa tulee usein ihmeteltyä, pitikö sen kannen nyt olla päällä vai ei, ja otin siksi ihan kuvan. En peittänyt kokonaan kovin huolellisesti vedellä, joten kannen avulla saa höyrytystä.
Paistumisen loppua kohti kävin nappaamassa kannen pois, että päällimmäiset perunat ruskistuisivat vähän, ja nestettä pääsisi haihtumaan vähemmäksi.
Toisella kerralla annoin olla kannen päällä koko ajan, ja tulos oli pehmeämpi, ja jopa rouheet pehmenivät paremmin.
Tämän kannatti antaa vetäytyä jopa puolesta tunnista tuntiin kansi päällä. Maku tuli esille, sai selville tarvitseeko lisätä ripaus Herbamarea pintaan, tarvitaanko ketsuppia tai soijakastiketta.
Aluksi kun maistoin heti, niin oli melko mitään sanomaton. Tunnin päästä tätä teki mieli lapioida vatsa täyteen.
Vaikka olikin aika kauniin näköinen pinta, niin sekoitin aika pian. Joskus kun en ole sekoittanut vuokaruokia, niin perunat alkavat jotenkin kovettua ja ei ole niin samettisen pehmoinen lopputulos.
Jos pitäisi laittaa näyttävä tarjoilu, niin silloin toki säälittäisi sekoittaa pintakerros piiloon. Kokeiluja voi aina tehdä, koskaan ei muuten tiedä miten mikäkin ruoka käyttäytyy.
Siksi keitin lisäksi makaronit ja perunamuusit. Perunamuusin nesteenä perunoiden keitinvesi. Makaronit huuhtelin kylmällä vedellä ja valutin huolellisesti, etteivät paakkuunnu.
Makuasioita, mutta tumma makaroni suolattomassa keitinvedessä keitettynä kaipasi nyt ketsuppia ja mustapippuria.
Vuokaruoka oli hyvää. Härkäpapurouhe muistutti pähkinärouhetta, jäi purutuntuma. En oikein pitänyt siitä sikäli, tämä ruoka ei oikein osannut päättää pitääkö se pureskella vai ei. Välillä huomasin nielaisseeni kokonaisena härkäpapurouheet. Sitten meni rytmi taas sekaisin ja nielin perunat kokonaisena.
Ei siis mikään kaikkein mahtavin idea tuo härkäpapurouhe tässä, mutta näin saa tämän käytettyä. En epäile etteikö tässä vuoassa toimisi ihan hyvin mitkä tahansa muut, valmiiksi kypsät tölkkipavut, jopa paremmin.
Tästä vuoallisesta tuli nyt n. 5-7 syöntikertaa, kun lisäsin nuo makaronit ja muusit myös.
Auttaa siihenkin, ettei ala kyllästyttämään helposti.
Lisäys: Toinen syy annosjakoon oli, että vuokaani tuli n. 3 dl härkäpapurouhetta. Tuntui suurelta määrältä ruokalajia, jota en ole koskaan syönyt. Varminta jakaa annoksiin, ja vähin erin totuttelee härkäpapuun.
Jos ei ole ollenkaan tottunut papuihin, ei kannata isoa vuokaa mitään papuruokaa syödä heti samana päivänä, vaan totutella pitemmän ajan kuluessa.
Jos ei ole ollenkaan tottunut papuihin, ei kannata isoa vuokaa mitään papuruokaa syödä heti samana päivänä, vaan totutella pitemmän ajan kuluessa.
Lantussa on kummallinen piirre: Jos teen mielikeiton, jonka reseptissä on vain 1 dl lanttukuutioita, siihen ei saa laittaa enempää kuin desi, (hups, olinkin kaksi laittanut ja silti onnistunut, mutta siinä meni raja, enempää ei saanut olla) tai muuten keitto ei onnistu eikä ole hyvää.
Tämä lanttu-perunavuoka oli hyvää, vaikka nyt oli kattila puolillaan melkein lanttua. Ja porkkanaa. Tämä vuoka, sekä esimerkiksi lanttu-perunakeitto saavat yhtäkkiä sisältää paljon lanttua, ja sen kun vain paranevat.
Porkkanan kanssa on oltava tarkka silloin tällöin, ja porkkanan takia yhtäkkiä joutuu maustamaan eri tavalla jos tekee porkkana-perunavuoka-ruoan. Porkkanaa taas (tai lanttua) en menisi laittamaan perunavuokaruokaan, jossa on ruskeita papuja.
Sanoin näitä vuokaruokia ennen laatikkoruuiksi, kun en huomannut että laatikko voi mennä sekaisin joululaatikoiden kanssa. Kuten imelletyn perunalaatikon kanssa. Tai porkkanalaatikon. Kyllä näitä minusta on meillä sanottu aina laatikoiksi, kuten makaronilaatikko, mutta ehkä vuoka-sana olisi selkeämpi.
Prismassa 600 g, 4,95 €
8,25 €/kg
Viimeksi tammikuun ruokaostoksissa näytin kun ostin sekä härkäpapurouhetta että kokonaisia härkäpapuja. Keitossakin kokeilin näitä. Vertailin soijarouheeseen hintoja ym.
Riisin joukkoonkin testasin jo keittää rouhetta, siitä valokuva joskus myöhemmin, mutta eivät nämä riisissä paljoa näkyneet. En edes huomannut näitä siellä. Joten ellei inspiroi laittaa mitään erityistä ruokalajia, ja haluaa saada härkäpapurouhetta kulutetuksi, niin kannattaa kokeilla riisin tai muiden jyvien seassa.
Tuo on kyllä paha jos menee pureskelurytmi sekaisin ja tulee nieltyä mitä sattuu vääränkokoisena 😂
VastaaPoista😂 Sanoppa muuta
PoistaMuitakin hankaluuksia näytti olevan härkäpapurouheen kanssa kun jouduit siivilän kanssa taistelemaan. Tunnistan tilanteen siitä kun kokeilin kotimaista kvinoaa, joka oli niin pientä että meni normisiivilästä läpi ja suodatinpusseista sitä lopuksi päädyin niitä nyppimään, ja sitten ne vielä tarrautuu sormiin ja joka paikkaan. Harmi sinänsä, ehkei kvinoa ole tarkoitettu kasvatettavaksi näillä Suomen leveysasteilla.
PoistaHyvä vinkki koska olin ajatellut kvinoaakin kokeilla.
PoistaSiivilöinti- ja huuhteluvaatimukset raaka-aineissa aiheuttavat itsellä joskus jopa ettei tule alettua ja ainesosa saattaa jäädä kaappiin . Tulee mieleen hirssi. Innoissani ostin, ja kun lueskelin että sille pitää tehdä sitä sun tätä, niin meni hieman into ensin.
Punaisia linssejä olisi pitänyt huuhdella, mutta aika pian lakkasin huuhtelemasta.
Hirssipaketissa minkä ostin, ei pakotettu huuhtomaan, mutta muilla vinkkisivuilla ym tuli huuhtelu, ja maun takia.
Ulkomaiset kvinoat on isompia ja helpommin käsiteltäviä kuin suomalaiset. Hirssikin on tuollaista pikkulinnunruoan kokoista piperrystä. Kiva joskus kokeilla noita eksoottisempia lajeja vaikkei tavan takaa haluakaan viedä ruokia ns kolmansien maiden asukkaiden suista.
PoistaHyvä tieto. Herättipä mietteitä heti kun sanoit että kolmansien maiden asukkaiden. Pitipä se googlettaa ja löytyikin paljon kaikkea kotimaiseen ja ulkomaiseen kvinoaan liittyen. Kiinnostavaa, kvinoan kasvuolot, käyttö, alkuperä, mitä kaikkea suosio tekee alkuperämaissa ja mitä hyötyjä ym.ja miten Suomessa viljely tapahtuu jne.
Poista