Aina kun paistan näitä keksejä mietin, miksi ihmeessä. Miksi paistaisin niitä taas? Kaikki makea öklöttää sillä hetkellä, kun pitäisi tehdä niitä. Mutta sitten, kun kahvit kiehuu ja alkaa kaivella kaappeja, että "Olisiko mitään hyvää?", sitä on kiitollinen että aamulla teki noin 25 minuuttia kestävän paisto-operaation joka hoitui puoleksi itsestään aamutoimien aikana, ja nyt niitä komeilee pöydällä tuoreina.
Vieläkin sitä kuitenkin banaanikeksiä käteen ottaessa epäröi ja on vastahakoinen. Ei kai vaan joudu taas näitä pelkkiä banaanikeksejä syömään, koska ei muuta ole?
Elimistö siinä tilanteessa huutaa, että en minä halua tätä keksiä, haluan JOTAKI. Jotakin mikä olisi jotain, mitä ei voi kuvitella, ja mikä löytyisi etsimällä, ja eri vaihtoehtoja punnitsemalla, että mitä tänään haluttaisi. Olisiko se makeaa, jotain kermaista, vai rapeaa vai sitkeää?
Mutta sitten kun kahvista ottaa hörpyn, ja maistaa ensimmäisen keksin, niin taas tajuaa, että ei keksi tämän parempaa ole, eikä sen tarvitse olla. Kaikki ideat unohtuvat siitä, mikä voisi olla se "jotakin", mitä ei koskaan ole juuri silloin, kun sitä eniten mieli tekisi.
Banaanikeksiä kun järsii aikansa, ei tarvitse kaivaa sitä kaappia enää sen jälkeen, koska tietää syöneensä. Tippaakaan ei tarvitse rajoittaa söikö niitä vai ei, tai miettiä että lihoisi. Jos syömingit tuntuvat jatkuvan, näissä kun ei rasvaa ole, niin voi syödä kerralla kaikki. Banaanikeksit voivat olla vaikka se päiväruoka, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse odottaa milloin saa jälkiruokaa.
Muistin juuri, että kaupassahan myydään vegaanisiakin suklaahippuja.
Siispä jos jollain herkkusuulla ei riitä se, että on rusinoita ja puolukoita ja kanelia, niin ei varmaan olisi paha laittaa suklaata näihin vähän.
Itseäni kyllä puistattaa se ajatus, koska nämä ovat nyt jo niin makeita.
Ehkä kuitenkin jos olisi vasta alkanut kasvipohjadieetille, niin suklaahiput voisivat lohduttaa ikävässä entistä ruokavalioa kohtaan. Kovia rasvoja kyllä vältellään, mutta jos keksissä olisi ainoastaan suklaanappeja eikä syö koko levyä, ei se varmastikaan alussa varsinkaan haittaa.
Silti nyt kun kirjoitin sanaa "suklaa", kun oli jo tuota keksiä suussa ja kuvittelin että mitä suklaa tähän tekisi, niin yllättäen käväisi sellainen inhon puistatus. Se voi olla kausiluonteinen antisuklaahetki, tai sitten se liittyy jotenkin tämän elämäntavan etenemiseen ja tottumiseen.
Mielitekohetkiäkin siis on, mutta ne eivät enää kohdistu niihin tuotteisiin mitä on ennen ostanut, vaan ne ovat epämääräisiä ja ilman yhtymäkohtaa brändeihin tai makumuistoihin.
Postaus jossa kerron banaanikeksieni valmistusmenetelmät: https://kasvipohjainenruokavalio.blogspot.com/2020/08/banaanikaurakeksit-evaskeksit.html
Kommentit
Lähetä kommentti