Tänään on sunnuntai. Eilen oli pitkä päivä. Olin poissa kotoa, ja tulin vasta illalla kotiin.
Eväänä minulla oli lauantaipäivänä ruokatermarissa rakettispagetti tomaattikastikkeella ja pavuilla, rasiassa peltileipää kurkulla ja sinapilla, sekä pussillinen banaanikeksejä. Oli painava kantaa 0.,75l termarissa ruokaa, pienempi termos riittäisi päivän reissulle. Loput termospullossa olleesta ruuasta kuumensin iltapalaksi. Päivän termarissa ollut ruoka epäilyttää ruokaturvallisuudeltaan, siksi kuumennan tosi hyvin sen aina. Jos kuluu liikaa aikaa, en syö sitä.
Sunnuntaiaamuna jääkaapissa oli annos riisiä ja tomaattikastiketta. Tehtävänä koiranlenkitys räntäsateessa ja tuulessa joka oli 6 m/s, kiinnostuksen määrä nolla ja keittiön siivo romahduspisteessä.
Pakko oli alkaa miettiä ruokaa päivälle, enkä muistanut yhtään ideaa.
Aloitin sitten etenemisen kysymällä: "Mikä ei ole väärin?" Jos ei tiedä mitä tekisi, lienee pääasia, ettei tee mitään väärin.
Perunoiden keittäminen on harvoin väärin.
Ergonominen työskentely on a ja o. Jos kuorin 2-3 kiloa perunoita, en monestikaan seiso perunateatterissa tiskialtaan ääressä. Pesen perunat, ja kasaan sitten perunankuorimispisteen jonnekin mahdollisimman mukavasti. Samalla on hyvä katsoa tai kuunnella netistä tai telkkarista jotain kiinnostavaa. Sitähän sitä aikoo tehdä kohta kuitenkin.Kun perunat oli kuorittu ja laitettu kiehumaan, suurin osa asioista oli ratkaistu sillä. Kysyin vielä kerran: "Mikä muu ei ole väärin?" ja vastaus oli jääkaapissa. Siellä oli puolikas kaali. Halkaistu kaali ei siellä parane ajan myötä, joten sen pilkkominen ei voi olla väärin.
Kaali pilkkeeksi ja pataan. Vaikka ei tietäisikään mitä siitä on tulossa, on asia jo edennyt miettiessä.
Pari porkkanaa oli alkanut kehittää pehmeää kohtaa kärkiinsä, joten miksipä antaa niillekään enempää aikaa kehittyä? Paloiksi vaan.
Eilisten eväsleipien välissä olevat nahistuneet kurkut heitin kaalikattilaan. Leivät voi kuumentaa, ja laittaa niihin uudet kurkut. Kuumentaessa kaikki kurkkubakteerit kuolevat, jos sellaisia on päässyt kehittymään.
Käytin maustamisen sapluunana taannoista kaalicurry-postaustani, koska en muistanut kirveelläkään, mitä mausteita kaalin kanssa viimeksi löin, silloin kun se oli hyvää.
Tällä kertaa tästä ruuasta ei tullut hyvää. Ajatus ei ollut mukana, kaalissakin oli jokin makuvirhe ja se piti maustaa uudelleen aina lisää.
Unohdin kaalit kiehumaan liian pitkäksi aikaa, ja laitoin liikaa pinaattia.
Peruna oli kuitenkin niin hyvää että sama, vaikka sen kanssa olisi laittanut männynkävyt.
Lisäksi nythän minä sain kunnolla sitä lehtivihreää, mitä olen miettinytkin, että tuleekohan tarpeeksi.
Lautasella kaatelin soijakastiketta ja öljytöntä Sweet-chilikastiketta, ja kokonaisuus alkoi kun alkoikin toimia.
P.S. Illalla kaadoin koko purkillisen tomaattimurskaa rasiassa kaaliruuan päälle. Sen jälkeen se oli oikeastaan tosi hyvää. Tomaattimurskalla pelastuu moni ruoka.
Joo, näin voi käydä. Vaikka on niin upeat aineet, joskus se jokin jää puuttumaan tai ei mausteet natsaa. Itse ratkaisin vastaavan tapauksen lisäämällä purkillisen tomaattimurskaa, huuhtelin ketsuppipullon perät vedellä ja sekaan. Hiljaa hauduttamalla vielä hetkisen, ja se oli siinä. Keitos vaati siis vain vähän makeutta, ja tomaattien kautta se tuli.
VastaaPoistaAnnoksen täydensi täysjyvänuudeli, joka kypsyy 3 minuutissa.
Kyllä, hyvä huomio makeuden lisäämisestä. Se taisi olla se yksi vaikuttava tekijä tässä.
Poista