Kasvipohjainen ruokavalio - ruokavinkkejä ja reseptejä

Omenapiirakka kahdesta omenasta. Pikakaurahiutaleita ja täysjyvävehnäjauhoja. Makeutuksena taateli, ja vähän sokeria halutessa. Vaniljasokerista vaniljan makua. Kanelia. Omenaa ja kaneli-sokeria voi ripotella leivonnaisen päällekin, tai nauttia vaniljakastikkeen kanssa. 2 omenaa + 1 -2 dl nestettä (keitetään) pala taatelia + kuumaa vettä tilkka puolikas banaani 1 dl pikakaurahiutale 2-3 dl täysjyvävehnäjauho 1,5 tai 2 tl leivinjauhe 1/4 tl kaneli 1 tl vaniljasokeri 1 -2 tl sokeri (halutessa) ripaus suolaa (halutessa) 2 tl omenasiiderietikkaa, voi jättää poiskin Liota taateli tilkkaan kuumaa vettä ja muusattua banaania. Voit mössätä taatelin+ banaanin käsin tai haarukalla, tai käyttää blenderissä. Sekoita kuivat aineet omassa astiassaan, eli kaurahiutale, jauho, leivinjauhe ja sokerit, kaneli. Sokerit voi korvata laittamalla lisää taatelia. Esim. 1 dl. Laitoin nyt vain pienen palan, koska taateli oli lopussa, ja vaniljasokerilla tuli vaniljan makua. Pilko omenat ja kiehauta niitä, kunne

Kun kerran ollaan kokokasviruokavaliolla, eli Whole Food Plant Based Diet:illä, niin kokeilkaamme tehdä koko naisista kaura n jyvistä kaurapuuroa. Mitta-astia on 2,5 desiä tilavuudeltaan, Cup siis. Ostin sen, koska seuraan paljon ulkolaisia kasviruokavideoita, ja mukava käyttää samoja mittoja. Ilmankin tällaista tietysti pärjää, koska eiköhän se Cup ole sen 2,5 desiä yleensä. Laitoin aamulla kauranjyvät kylmään veteen likoamaan hämärään paikkaan. Ajattelin, että ne varmasti kypsyisivät nopeammin esiliotettuina. Kahdenlaisia ohjeita löytyi netistä siihen, että liottaako kauraryynejä vai ei, joten tein oman ratkaisuni. Peitin likoamisastian  kannella, ettei se ala kerätä pölyä.  Illalla kauraryynit olivat turvonneet vedessä suuremmiksi. Laitoin lionneet kauraryynit likoamisvesineen lasivuokaan ja lisäsin likoamisveden lisäksi vedenkeittimessä keittämääni kuumaa vettä vielä ainakin litran verran.  Prosessi nopeutuu, jos vesi on heti kuumaa.  Vuoka tuli melkoise n  täyteen, mutta sitä pyst

  Aina kun paistan näitä keksejä mietin, miksi ihmeessä. Miksi paistaisin niitä taas? Kaikki makea öklöttää sillä hetkellä, kun pitäisi tehdä niitä. Mutta sitten, kun kahvit kiehuu ja alkaa kaivella kaappeja, että "Olisiko mitään hyvää?", sitä on kiitollinen että aamulla teki noin 25 minuuttia kestävän paisto-operaation joka hoitui puoleksi itsestään aamutoimien aikana, ja nyt niitä komeilee pöydällä tuoreina. Vieläkin sitä kuitenkin banaanikeksiä käteen ottaessa epäröi ja on vastahakoinen. Ei kai vaan joudu taas näitä pelkkiä banaanikeksejä syömään, koska ei muuta ole?  Elimistö siinä tilanteessa huutaa, että en minä halua tätä keksiä, haluan JOTAKI. Jotakin mikä olisi jotain, mitä ei voi kuvitella, ja mikä löytyisi etsimällä, ja eri vaihtoehtoja punnitsemalla, että mitä tänään haluttaisi. Olisiko se makeaa, jotain kermaista, vai rapeaa vai sitkeää? Mutta sitten kun kahvista ottaa hörpyn, ja maistaa ensimmäisen keksin, niin taas tajuaa, että ei keksi tämän parempaa ole, eikä