Siis on. Tällä ruokavaliolla hajoaa totaalisesti päänuppi. Syyt ovat lueteltu alla:
1. Kiukuttaa ja suututtaa
Kiukuttaa ja suututtaa, kun miksi tästä kasvipohjaisesta ruokavaliosta ei kukaan kertonut aikaisemmin mitään. Kerkesin turhaan lihota. Heitin paljon hyviä vaatteita kirpputorille siksi, etteivät ne mahtuneet päälleni. Koin henkistä pahaa oloa, ja etsin syytä itsekurin puutteeseen lapsuudestani. Vietin jopa tunteja viikossa lenkkeilemällä, ja ahdistuin kun se ei yhdessä virallisen sekasyöjän lautasmallin kanssa tuottanut riittävää tulosta. Jos oikein pinnisti ja keskittyi, paino saattoi lakata hetkeksi nousemasta, mutta ei toivoakaan mihinkään pysyvään normaalipainoon palaamisesta, jos kerran olin mennyt pulskistumaan.
Minulle sanottiin joka paikassa, että yli 40-vuotiaana on mahdoton enää laihduttaa entisiin mittoihin, ja on tyydyttävä jatkuvaan taisteluun, ettei lihoisi aivan tajuttomasti. Ja on syötävä runsaasti kaloreita ja hyviä rasvoja, ja hiki päässä treenattava joka päivä, samalla kun on armollinen itselleen ja hyväksyy että on tullut itselleen vieraaksi olemukseltaan.
Miksi kukaan ei sanonut, että voin laihtua syömällä itseni joka ikinen päivä ja jokaisella aterialla melkeimpä ähkyyn, ja katsomalla jalat pystyssä huumorivideoita netistä?
2. Pelottaa
Pelottaa mihin tämä maailma on menossa, jos tästä kasvipohjaisesta ruokavaliosta ei aleta puhua enemmän, ja pian. Hukummeko hyviin rasvoihin ja proteiininlähteisiin ennen, kuin tajuamme asioiden oikean laidan?
3. Itkettää
Itkettää kun on niin mukavaa, eikä sitä kovin moni tajua. Itkettää kuulla, kun tutut naureskelevat että vanhuus ei tule yksin, ja kertovat että voi, kun taas piti tulla muutama koronakilo. Olisipa jokin tapa telepaattisesti siirtää heidän päähänsä, että on olemassa sellainen Dr. John McDougall, joka selittää ilmaiseksi tuntitolkulla sellaista tietoa, joka räjäyttää tajunnan. Tai räjäyttää vähintään sitten kun sen itse kokeilee, ja huomaa tulokset. Ensin usko siirtää vuoria, kun päättää yrittää, ja kohta huomaa että ei se ollutkaan vuori, vaan koko läskirovio lähti suunnilleen puhaltamalla.
4. Ei tiedä mitä tekisi rahoilla jotka säästyvät
Siis on ihan kamalaa, kun ei ole paljon mitään ostamista kaupasta. Ostokset tekee 20 ja joutuu ostamaan kukkia ja kaikkea jos haluaa. Kaupassa käyminen on todella tylsää. Ei metsästyksen riemua eikä tarjouslaputettujen tuotteiden metsästystä säästösyistä.
Kasvipohjaisen ruokavalion tuotteet ja ostokset ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, joihin ei kovin usein punalappuja tule. Vihannes tai peruna jos menee pilalle, se menee hävikkiin. Lidlissä olisi se hävikkilaatikko joka käy monesti tähän ruokavalioon, mutta Lidli on nyt liian kaukana hakea. Ja miksi metsästää hävikkirehuja, kun on varaa ostaa tuoreita? Työmarkkinatuella, sairaspäivärahalla jne
5. Tekemisen puute hajottaa
Kun keittiössä ei ole rapattavana sellainen haiseva lohirasvassa kärventynyt paistinpannu, ja kaikki toiminta ei olekaan enää suuntautunut sen pesemisen lykkäämiseen, niin ei tiedä mitä tekisi kaikella tällä vapaa-ajalla. Alkaa pitää blogia? Perustaa ravintola?
Kattilat eivät ole rasvassa, rasvaa ei roisku hellalle. Vaikka kuinka yrittäisi sotkea, niin keittiön saa ainoastaan ruman näköiseksi, mutta kuvottavaksi teurastamon ja kaatopaikan risteytykseksi sitä ei pysty enää saamaan, vaikka olisi pari päivää pyyhkimättä pöytää. Jos täällä blogissa vilahtaa joskus sotkuisen näköinen kuva, se ei anna oikeaa vaikutelmaa. Kaikki lika lähtee pelkällä vedellä, tai lähtisi jos joku luutuaisi.
Kamalaa myöskin kun liesituuletinta ei tarvitse puhdistaa ikinä, paitsi jos sieltä roikkuu hämähäkin seitti. Toisaalta miksi en antaisi hämähäkin olla rauhassa, olenhan vegaani?
Eli taas jäi yksi tehtävä pois tehtävälistalta. Siitä seuraa huono omatunto, koska joka paikassa kerrotaan missä niitä asumisohjeita on, että säännöllisesti on puhdistettava liesituuletin. Mutta kun se ei ole likainen! En käytä rasvaa paistamiseen.
6. Laiskuus uhkaa
Kun tällaiselle liikuntaa ja urheilua välttelevälle henkilölle kuten itse selviää, että pystyy laihtumaan ilman liikuntaa, niin se liikkuminen uhkaa loppua kokonaan. Ei ole mitään motivaatiota lähteä rehkimään kuntosalille, kun ei ole mitään kriisiä joka on karkaamassa lapasesta. Koska ei se motivoi ketään, että on niin täydellisen terve ja hyväkuntoinen, ettei parantamisen varaa ole.
Ok, no vielä on vähän parantamisen varaa, tunnustan, ainahan sitä on eikä saa nousta päähänkään. Mutta kun ei ole niin paljoa tehtävissä enää, että se riittäisi motivoimaan. Miksi liikkua, jos voi olla liikkumatta?
7. Hirveä nälkä
Siis kun ensin syö esimerkkisi kello 8.00, niin saattaa jo kello 11.00 maistua lounas. Eikö ole hirveää. Lounaasta sitten menee se 3-4 tuntia, ja on taas nälkä. Minä luulin, että ruuan täytyy pitää nälkää.
Mutta se olikin ihan normaalia, että pitää välillä tankata. Elämä on nyt yhtä säännöllistä syömistä. Voi harmi kun joutuu illallakin syömään pellillisen kasvispitsaa, tai uunissa paistettuja tikkuperunoita joita uittaa ketsupissa. Kyllä se semmoista on vaan, tämä ruokavalio, että välillä käväisee nälkäkin vatsassa.
8. Itsensä jatkuva rajoittaminen ja tukahduttaminen
Sitä on kovin innoissaan kaikista jutuista mitä on oppinut, ja haluaisi kertoa kaikille. Mutta ei voi. Miksi ei? Siksi koska ihmiset ovat saaneet niin tarpeekseen kaiken maailman pikadieeteistä ja ihmedieeteistä, vegaanisuuden tuputtamisesta ja paasaamisesta kasvisten terveellisyydestä, että jos he kuulevat vielä yhdestikin sanan ruokavalio tai laihdutus, he ovat hilkulla saada raivari. Ainakaan moni ei halua enää kuulla koskaan sanaakaan mistään asiasta, mikä liittyy ruokaan ja laihdutukseen.
Monet ovat jo todenneet pettyneenä, että sellaista ruokavaliota ei ole olemassa, missä on pysyviä tuloksia ja jokainen, jolla on jokin kieltolista tarjolla ruokien suhteen, leimataan välittömästi foliohatuksi ja hörhöksi, tai hänestä ollaan huolissaan vähintään koska "ruokasuhde vääristyy". Tämähän sivusta päin näyttää just siltä, minkä ihmiset jo uskovat katsoneensa loppuun. "Olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki". Siinä vaiheessa, kun pitäisi vielä omaksua tai kuunnella yksi saarna, ne korvat ovat jo tukossa, eikä useimmilla voisi vähempää kiinnostaa.
Tästä seuraa se, että jos ei halua hullun mainetta, on pidettävä kiltisti suunsa kiinni tästä ihmeitä tekevästä ruokavaliosta, jossa vältetään ruokaöljyä, tuota elämän eliksiiriä joka voitelisi varmaan nivelet ja suonet, ja omegoitakin satelisi. Tai pidetään myrkkynä jotain palmurasvaa tai voita. Tai maitoakaan ei kahviin laiteta. Apua. Siis ei auta muu, kuin pitää vakan alla kynttilää. Toki jos sitten saakin jonkin sairauden, joka ei riipu ruokavaliosta, ehkä hyvä ettei ole toitottanut mitään, ettei päästä sanomaan että noniin, siinäs nähtiin sekin.
Yksi ei-potentiaalinen kohderyhmä ovat myöskin ne, joilla ei ole geneettistä taipumusta lihoa millään ruokavaliolla, tai jotka ovat niin nuoria, etteivät ole vielä lihonneet. Voin kuvitella, että jos minulle olisi joku 10-20 vuotta sitten tätä selittänyt, en olisi ehkä jaksanut kuunnella.
Ja kun on niitä ihmisiä, jotka oikeasti voivat vetää sitä norttia ja laardia ja koskenkorvaa, ja elävät silti yli 90-vuotiaiksi. Ehkä heillekin se sydän- tai joku ruokavalion aiheuttama juttu tulee, mutta se tulee geneettisistä syistä niin myöhään, ettei heidän maksa vaivaa uhrata sille ajatusta.
Mutta heidän olemassaolonsa, joka on toki hieno asia, voi toisille tehdä tunteen että kaikki on geeneistä kuitenkin, joten ei kannata edes yrittää.
Totta kai perinnölliset sairaudet periytyvät perinnöllisesti, mutta itse ajattelen nykyään että geenit eivät ole tuomio, vaan ne varoittavat mitä tapahtuu, jos syö epäterveellisesti. Eli geeneissä oleva vaikkapa kakkostyypin diabetes, voi antaa osviittaa että mitä se elämä tulee olemaan, mikäli ei ala tälle ruokavaliolle.
Minulla olisi nyt 2t-diabetes ja ehkä joskus myöhemmin pallolaajennus. Varmaa se ei ole mutta uskon, että väistin jonkinlaisen luodin.
9. Alkaa jo veto loppua
Yritän keksiä kymmenen negatiivista puolta tästä ruokavaliosta, edes sarkastisia huonoja puolia, mutta nuo muutamat edellisetkin kohdat piti keksimällä keksiä ja paisuttaa. Kasi oli melko aito kyllä. Vielä ysi. Yhdeksikkö. Auttakaa joku.
Ok tehdään nyt tylsät kauppareissut jatko-osa: Eli kaupassa ei ole mielenkiintoista käydä, koska se koko kauppa on kierretty viidessä minuutissa läpi. Poikkeuksena iso marketti, jossa voi lukea pakkausselosteita tuotteista ja asioista, selvittääkseen mistä maasta ne ovat, tai onko tuoteselosteessa rypsiöljyä. Lähikaupassa ei niin kehtaa seisoskella, ja sen kaupan tuotteet tulivat jo tutuiksi.
Korona-aikana se toki hyödyttää, että kauppareissulla saa jättää puolet hyllyväleistä käymättä kokonaan. Ja pystyyhän tämän ruokavalion toki halutessaan tekemään hankalasti, ehkä jopa kalliisti, uskoisin ainakin. Ja alussa voi ollakin kaikkea jännää, kun vaikkapa etsii sitä ketsuppia, jossa ei olisi rypsiöljyä.
10. Ei halua enää syödä ulkona
Ennen se oli kiva ohjelmanumero viihdyttää itseään kaupunkireissuilla vaikkapa käymällä grillillä ja lukea iltapäivälehti hampurilaisateriaa syödessä. Tai käydä jäätelöllä. Tai ostaa konditoriasta oikein ihana pulla. Olin luvannut itselleni, ja se lupa on voimassa edelleenkin jos lupia tarvitaan, ja kun ei tarvita, että voin käydä syömässä missä vaan, varsinkin jos oikein nälkä tulee, ja pysyä silti vegaanisellakin, koska onhan niitä kaikkia vaihtoehtoja tarjolla.
Että vaikka ei sekaruokailijaksi ryhtyisikään, niin tähän ruokavalioon voisi nyt puolentoista vuoden jälkeen jo alkaa tehdä poikkeuksia niin, että tuskin ne verisuonet heti paukahtaisivat rullalle. Tutkimustenkin mukaan vegaanissa ei ala yhden liha-aterian takia vielä muodostua mitään TMAO-yhdisteitä, tai jotakin mitä ennen on muodostunut minussakin. Enkä tiedä tai välitä mitä ne ovat, mutta jotain epäterveellistä kuitenkin.
Ja söin vegaanisen jäätelön viime kesänä, eikä se erikoisesti kaduttanut jälkeenpäin, eikä se haitannut vaikka oli palmurasvaa ja fruktoosisiirappia.
Mutta kun sitä ei halua enää. Ei vaan herää se mieliteko, että kerrankos sitä eletään ja mennääpäs nyt.
Jos herää, menen heti. Luotan itseeni ja tähän ruokavalioon, ettei se yhteen poikkeukseen kaadu.
Mutta kun on jo tottunut ja arvostaa tätä lopputulemaa tähän asti, niin ei kovin usein tule riittävää motivaatiota rikkoa tätä ruokarauhaa, minkä on saavuttanut. Suhteellisen vähällä vaivalla vieläpä. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, vaihtelua on ja saa syödä välillä liikaa, joten ei ole mitään hätää.
Eli tässä ei tarvitse kieltäytyä mistään, mutta kun sitä haluaa kieltäytyä. Ja oikeastaan ei saa kokea edes kieltäytymisen riemua, ja vahvana olemista, koska ei se tunnu yhtään siltä, että jäisi jostain paitsi jos ei osta vegeburgeria valmiina tai ei syö vegekanaa tai soijanugetteja tai jotakin.
Jos olen liikkeellä ja nälkä on, eikä ole eväitä, keksin varmaan kymmenen asiaa mikä soveltuu, ja jotka saa lähimmästä ruokakaupasta ja voi syödä ulkona noutokahvin kanssa. Mutta tottakai, jos ei muuta mahista ole, niin uskon että vegaaniset pikaruuat maistuvat yhtä hyvältä, kuin ennen tätäkin. En ole huolissani, eikä se ole edes jännää.
Siispä elämä käy tylsäksi, kun ei voi edes repsahtaa. Ei ole mistä repsahtaa, eikä repsahtaminen ole repsahtamista, mikäli se ei johda mihinkään kuuriin tai katumukseen.
Tylsyyden välttämiseksi, on suunnattava energia uudelleen. Ja vaikka nyt kuulisin, että tämä ei vaikuta mitään ja saan silti tulevaisuudessa samat elintasosairaudet, niin se ei muuttaisi mitään. Koska sitten voisi ajatella kuitenkin eläimiä ja ympäristöä. Joillekinhan ne riittävät täysin motivaatioksi, miksei siis minullekin. Ja olo on hyvä. Ei tule ruokakoomaa.
 |
| Tuli vähän ostettua hedelmiä. Pahinta on kun ne on läppärin vieressä, niin tuleekohan siitä huomaamatta napsittua kerralla kaikki. Tällaista se on kun lähtee nälissään kauppaan, ja sitten vaan haluttaa kaikkia herkkuja ja tulee heräteostoksia tehtyä. Varmaan joutuu ostamaan uudet vaatteet taas, numeroa pienemmät, jos ei lopu tämä kieltäymyksessä eläminen ja itsensä piiskaaminen. |
Kommentit
Lähetä kommentti