Piirakkapohjalle löytyi mainio sapluuna "Pula-ajan ruokaohjeita" - nimisestä kirjasta, Marttaliiton kirjasia N:o 22, 6.painos, vuodelta 1946, näköispainos vuodelta 1997, Marttaliitto ry, kirjoittaja Saimi Latonen.
Ohjeen nimi oli "Omenapiirakka", ja se löytyi sivulta 10. Resepti vaikutti käyvän sekä suolaisiin että makeisiin. Ohueksi kaulittuna taikina toimii myös pasteijoiksi leivottuna.
Vegaaninen tämä oli jo valmiiksi, ja vieläpä ilman taikinaan lisättyä rasvaa. Joulutortut saa kun tekee hiivaleipävehnäjauhoihin, kokonaisten keitettyjen perunoiden kera. Uusin: Pasteijat+tortut
Ainekset menivät näin:
200 g keitettyjä perunoita
4 tl. etikkaa
1/2 tl. suolaa
2 tl. leivinjauhetta tai 2 tl. soodaa
jauhoja
Vaikka ohjeessa puhuttiinkin keitetyistä perunoista, käytin silti veteen tehtyä perunamuusia. Sitä sattui olemaan valmiina.
Pohjasta voi tulla ominaisuuksiltaan erilainen, käyttäessä keitettyjä perunoita kuten neuvottiin.
Ei se varmaankaan kauas poikkea näinkään. Pula-ajallakin tehtiin takuulla ruoat niistä aineksista, mitä oli käsillä.
Etikaksi valitsin tavallisen väkiviinaetikan sijaan miedomman oloista omenasiideriviinietikkaa.
Käytin myös suolaa ja sokeria makuni mukaan. Tämä tarkoitti teelusikankärjellistä suolaa ja arviolta samanlaista tai isompaa ripausta sokeria.
Jotta pohjan saisi mahdollisimman "rasvaisen" oloiseksi, pieni ylimääräinen makeus ja suolaisuus varmasti on paikallaan.
Sekoitin kuivat aineet ensin pienessä erässä yhteen. Siten neuvottiin kirjan ohjeessakin.
Uuni 200 C ja keskilämmölle.
Sitten vain sekoittelin, kunnes alkoi vaikuttaa taikinalta.
Tässä vaiheessa lisäsin etikkaa neljä teelusikallista, joka notkisti heti taikinaa vähäsen.
Jauhojen määrästä ei ollut mitään puhetta kirjassa. Vain että "Jauhoja pannaan niin paljon, että taikinan voi kaulita."
Koitin pitää taikinan tässä vaiheessa koossapysyvänä, mutta silti kohtuullisen pehmeänä.
Kaulitessa tulee kuitenkin lisättyä taas hieman jauhoja. Tiukkaa kumipalloa voisi olla raskasta levittää.
Laitoin taikinan suoraan pinnoitettua materiaalia olevalle vuoalle. En voidellut vuokaa millään rasvalla.
Laitoin taikinan alle ja päälle jauhoja, ettei se liimaantuisi vuokaan kiinni heti alussa.
Kaulin olisi voinut olla hyvä apuväline, mutta meni se näin painelemallakin.
Täyteideoita olisi vaikka mitä. Sienet, soijarouhe, pavut, linssit, parsakaali, vihreät pavut, tomaatit ja lehtikaalit. Laitoin nyt keitettyjä ohrasuurimoita ja keitettyä kaalta.
Soijakastiketta ja ketsuppia loraukset, sekä tomaattisosetta.
1980- tai 90- luvulla olivat muotia tällaiset "Minuutti Mikot". Löysin kirpputorilta parilla eurolla.
Ripottelin vähän jauhojakin piirakantäytteeseen, toivossa että täyte vähän hyytyisi.
Tällaiselta se näytti kun aloin leikkaamaan. Hyvin irtosi.
Täytteet ei nyt olleet onnistuneimmasta päästä. Se ei ole piirakkapohjan vika, eikä kirjassakaan käsketty käyttää nimenomaan keitettyä ohraa ja kaalta.
Tein reunoihin vähän reunuskoroketta.
Mausteeksi valitsin mahdollisimman vanhanaikaisia ja tuttuja mausteita, kuten valko-, musta-, ja maustepippuri. Kaadoin jauhelihamaustesekoituksenkin loput perään.
Soijakastiketta ja ketsuppia loraukset, sekä tomaattisosetta.
Sain syömättömälle kaalille jatkokäyttöä.
Tämä on varsinkin kätevä kaikkiin pehmeähköihin kasveihin kuten sienet, omenat ja keitetty kaali.
Valmiiksi kypsiä aineksia käyttämällä täyte oli jo puoleksi tehty. Linssit olisivat vaatineet vartin verran kypsyttelyä ja jätin ne pois.
Viime hetkellä keksin persiljan olevan tähän hyvä lisä. Kuuluu myös niihin vanhanaikaisiin mausteisiinkin varmaankin.
Laitoin ainekset pannulle ja kuumensin kokoon.
Piirakka oli uunissa varmaankin ensin vartin verran. Kokeilin reunoja jossain vaiheessa ja jatkoin paistoaikaa ettei se jää keskeltä raa-aksi.
Lyhyttä esikypsytystäkin olisi voinut harkita, eli että pelkkää pohjaa paistaisi ensin hetken, mutta en tullut sitä ajatelleeksi heti.
En osaa sanoa mitään tarkkaa aikaa. Reunoista sen näki parhaiten, että kunhan on kypsää muttei lähde liikaa ruskistumaan. S
Tällaisia pinnoitettujahan ei pitäisi joutua voitelemaan millään rasvalla muutenkaan.
Joten katson kokeilun kokonaisuutena erittäin onnistuneeksi. Toisella kertaa voin tehdä piirakan erilaisilla täytteillä.
Leivinpaperia väliin, eväspiirakat rasiaan ja menoksi. Toimii eväsruokana varmasti monessa tilanteessa ja on helppo napata mukaan. Hyvää!
Vietettyään yön kylmässä maustumassa oli piirakan täytteenkin maku parantunut.
Maustepippuri oli noussut paremmin esille ja tämähän alkoi toimia ihan täysin.
Mausteet eivät heti aina herää, jos tekee tosi nopeasti ruoan. Hyvä, etten syöttänyt piirakkaa heti koirille, vaan annoin toisen tilaisuuden.
Hyvä keino päästä eroon lopuista perunamuusista tai keitetyistä perunoista.
Jauhothan saivat olla mitä haluaa. Grahamvehnäjauho toimi hyvin.
Lisää pula-ajan ruokakokeiluita:
Kommentit
Lähetä kommentti