Ohrapakettini oli jo loppusuoralla. Kesällähän on hyvä käyttää vajavat paketit kuivakaapista pois, koska helteellä ne ruoat eivät siellä ainakaan parane. Ties vaikka tulisi tuholaisiakin.
Tein kaksi puuroa. Ensimmäisen version tein laittamalla suurimot kiehuvaan veteen. Toisessa versiossa lisäsin suurimot kylmään veteen.
Halusin tietää, onko sillä mitään eroa.
Katso myös puuro joulupuuroksi kokonaisista ohranjyvistä, ja muita ohralaatuja.
Ohrapuurosta on kaksi koulukuntaa. Ainakin velipoika oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että se on ehdottomasti parempi keittää kasvimaitoon.
Omasta mielestäni ohra maistuu voimakkaalta ja siksi kasvimaito menee sekä värin, että maun puolesta siinä hukkaan.
Kasvimaitotilkalla voi kyllä jäähdytellä puuroa.
Tässä suurimot on kaadettu kiehuvaan veteen. Vettä oli litra ja ohrasuurimoita 2 desilitraa.
Pakkauksessa oli kaksi ohjetta: ohje lisukkeeksi ja ohje puuroksi. En noudattanut kumpaakaan.
Lisään kaikissa puuroissa aina vettä suhteessa enemmän, kuin ohjeessa sanotaan. Osan vedestä lisään keittäessä jos vettä haihtuu, tai jos kiehumista pitää rauhoittaa.
Jos vettä on vain se määrä mikä juuri ja juuri riittää, on puuro helpompi polttaa pohjaankin ja yritän sen tietysti välttää.
Tämä puuro ei kovin helpolla ainakaan veden kanssa ottanut pohjaan. Keitin ilman kantta. Säädin kelloon aikaa 20 minuuttia ja kävin välillä sekoittamassa ja lisäämässä vettä, jos tarpeen. Kellon soitua laitoin levyn pienemmälle ja lisäsin aikaa vielä 10 minuuttia.
Sitten siirsin puuron kannen alle hautumaan hetkeksi, syrjään levyltä.
Tässä kuva siitä, kun lorautin puuroon kauramaitoa. Minusta se katosi tuonne puuroon ja oli yhtä tyhjän kanssa.
Kasvimaitojakin on paljon erilaisia. Ehkä jokin maukas makumaito olisi vaikuttanut enemmän.
Itse käytän Luomu Oatlya, johon ei ole lisätty ruokaöljyä, eikä siinä ole vanilijaista makua.
Kasvimaitoihin keittäessä nousee ehkä tärkeämmäksi vahtia puuroa, ettei se pala pohjaan.
Tämä puuro ei kahdellakaan melko perättäisellä yrityksellä tarttunut kattilan pohjaan.
En tietenkään kokonaan sitä jättänyt yksin kiehumaan mutta puuro kesti sen, että kirjoittelin välillä blogia ja vahdin kun muistin.
Seuraavaksi keitin ohrat lisäämällä ne ensin kylmään nesteeseen.
Laitoin litran vettä, 2 desiä kauramaitoa ja 2 desiä suurimoita. Kauramaitoa sen takia, että purkissa oli enää 2 desiä jäljellä, enkä muistanut milloin se on aukaistu. Kätevä siis kaataa se puuroon.
Keitin puuroa taas puolisen tuntia, vahdin kun muistin. Lopussa lisäsin kannen päälle ja siirsin kylmälle levylle hautumaan hetkeksi.
Silppusin puurolisukkeeksi "Minuutti Mikolla" omenaa, johon laitoin kanelia. Käytin tavallista kanelia, vaikka sitähän olisi olemassa kumariinitontakin Ceylon kanelia. Tätä tavallista käytän usein, jos haluan paljon selkeää kanelin makua.
Ylijääneeseen omenasilppuun puristin vähän sitruunaa, ettei omena tummuisi jääkaapissa.
Hyvää oli.
Ohra on vähän sellaista voimakkaan tuoksuista ja makuista, että jotkut varmasti pitävät siitä ja jotkut eivät voi sietää. Tämä on ihan ymmärrettävää.
Itse en sille mitään ylistyssanoja keksi maun puolesta, mutta en pidä pahanakaan.
Hyviä puolia mielestäni löytyy useita. Tämä on mielestäni todella täyttävää, ainakin hetkellisesti. Lisäksi tämä on monipuolista käyttää ruuanlaitossa. Pitkähköstä keittoajasta huolimatta ohrapuuro oli helppo keittää. Ainakin veteen.
Toimi hyvin, tai ainakaan ei ollut mitään moittimista. Erittäin täyttävä ateria. Vielä muutama puolukka ja vähän maustepippuria, niin makuelämys vain paranisi. Ilmankin meni.
Rasvaa ohrassa on 2 %. Eli vähemmän kuin kaurassa, jossa on 7 %.
Vaikka keitin puuroa nyt 30 minuuttia tai jopa yli, mielestäni suurimot eivät muuttuneet pehmeiksi ja puuromaisiksi, vaan jäivät edelleen pyöreiksi ja erottuviksi.
Perunamuusista ne erottuivat kuin helmet.
Ehkä kylmään veteen laittamani versio oli aavistuksen puuromaisempaa, mutta ei mielestäni olennaisesti.
Hirveästi väliä ei tuntunut olevan silläkään, lisäsinkö ensin paljon vettä vai vähemmän vettä.
2 desiä kauramaitokaan ei merkinnyt lisäsinpä sitä keittoveteen, tai vasta lautasella. Aiemman kokemuksen perusteella ei auta, vaikka kauramaitoa laittaisi koko nestemäärän verran.
Kaupassa katselin käsittelemättömiä ja kokonaisia ohrasuurimoita, mutta päätin jättää toiseen kertaan. Keittoaika tai uunissaoloaika oli jopa pari tuntia ja kesäkuumalla se voisi olla tosi kova projekti.
Toivottavasti tämä antoi ideoita, jos jollain muullakin on avattu ohrasuurimopaketti kaapissa ja niiden keittämistä vain tulee lykättyä tuonnemmaksi. Itselläni ainakin tulee helpoiten tartuttua aina kaurahiutalepakettiin.
Ohraa on erilaista, tämä Myllyn Paras on vain yksi vaihtoehto. Muita ohrajuttuja:
Kommentit
Lähetä kommentti