Joulutorttujen tekeminen kesällä lienee vähäisempi ihmeellisyys, kuin tehdä joulutortut ilman voita tai margariinia. Tai lisättyä rasvaa ylipäätään.
Tehdään kummatkin ihmeellisyydet tänään.
Saimi Latonen lupasi "Pula-ajan ruokaohjeita"- nimisessä kirjassaan, ruokaohjeessa nro 24. sivulla 10. nimeltään "Omenapiirakka", että taikinasta tulisi myös joulutortut.
"Samasta taikinasta voi valmistaa myöskin joulutorttuja, joiden täytteenä voi käyttää omena- tai marjasosetta."
Kokeilin siis huvikseni onnistuisivatko siitä minkäänlaiset tortut. Katsotaan miten kävi.
Ensimmäiset epäonnistuivat, riippuen mihin vertaa. Ensin näytän miten ne epäonnistuivat - tavallaan - ja kuinka sitten kävikään.
Toinen yritys onnistui paremmin. Kerron siitä seikkailusta toisena tässä samassa postauksessa. Tästä tuleekin ehkä pitkä juttu ja paljon kuvia.
Onneksi jouluun on vielä aikaa. (...24.12.2021)
Leipomaan:
"24. Omenapiirakka
- 200 g keitettyjä perunoita
- 4 tl. etikkaa
- 1/2 tl. suolaa
- 2 tl. leivinjauhetta tai 1 tl. soodaa
- jauhoja
- omenasosetta tai omenaviipaleita"
Ensin minulla oli siis grahamjauhoihin ja vesi-perunamuusiin tehty taikina, josta jäi palanen ylimääräistä tehtyäni suolaisen piirakan.
Tai sitten ei.
Tortut tai "tortut" muistuttivat vähän maultaan sitä, kuin söisi näkkileivän päällä luumumarmeladia.
Eihän se pahaa ollut ja kyllä luumuhillo on sen verran makeaa, että omaa kahvinjuontiani nämä siivittivät oikeinkin komeasti.
Selkeästi näissä jokin viehätti koiria. Yrittivät siepata tortut pöydältä ja käsistä. Paras aloittaa tarjoilu, ennen kuin vieraat hermostuvat odottamaan.
Tottahan toki. Päätin etten luovuta ja pistin toisen taikinan alulle.
Tällä kertaa punnitsin 200 grammaa perunoita, kuten ohjeessa luki. Ja nimenomaan kokonaisina, kuori päällä keitettyjä perunoita.
Tuskinpa pula-ajallakaan haluttiin käyttää torttuihin ruskeita grahamjauhoja. Silloinkin varmasti mahdollisuuksien salliessa suosittiin valkoisia vehnäjauhoja.
Käytin nyt hiivaleipävehnäjauhoja, jotka ovat hyvä korvike valkoisille.
Kuituja näissä on yleensä 5 - 6 %, kun valkoisissa on se 3 %. Hieman "parempia" siis, ainakin ruokavalion kannalta.
Ruokasoodan annostelussa olin erityisen tarkka ja varovainen, koska sen maku jos lyö läpi valmiissa leivonnaisessa, on kyseessä hyvin vaikea makuvirhe.
Tarvittaessa lisäsin alle jauhoja.
Taikina oli pehmeä aluksi.
Kun teki muutaman torttuneliön, niistä jäi aina kaistaleet, jotka muovailin uusiksi. Siksi jauhojen määrä suhteellisesti lisääntyi koko ajan.
Se ei haitannut oikeastaan mitään. Loppua kohti leipomusominaisuudet paranivat, mutta alussakin olivat ihan jees.
Muotoilin taikinasta tähtitortut. Laitoin luumumarmeladinokareet keskelle, leikkasin viillot nurkkiin ja lähdin taittelemaan joka toisen kärjen kohti keskustaa.
Keskusta onnistui hyvin ja pystyin rusentamaan nurkat pitävästi yhteen, vaikka hillo oli taitoksen alla.
Välillä sekosin sarvissa, taittelin tortut väärin ja korjasin. Siksi ne sotkeentuivat. Jäykällä siveltimellä oli kätevä puhdistaa levinnyt marmeladi pois torttujen sakaroista. Yhdestä tortusta tuli nyyttimalli, kun taitoin lopulta kaikki sakarat keskelle.
200 C -asteisessa uunissa 10 minuuttia, tai vähemmän. Uuni oli melko hyvin kuumunut ja piti varoa etteivät tortun pala. Tosi äkäiseen tulivat valmiiksi. Haasteena oli malttaa jättää nämä tarpeeksi vaaleiksi väriltään. Kokeilin kädellä ennen pois ottamista, onko taikina sopiva.
Osa torttusakaroista meinasi tummua liikaa, mutta lopulta se ei haitannut makua paljoa.
Tässä näkyy nyt se paras torttu, mistä tuli eniten mallikelpoinen taikinan paksuuden puolesta.
Varmasti on komeampiakin torttuja nähty, mutta pidän ihan hyvänä saavutuksena tässä kokeilussa.
Tässäpä nämä, hyvää joulua! Tai "joulua" ja "tortut".
Itse olin erittäin tyytyväinen näiden makuun tuoreena. Yli kahteen vuoteen en ole voi- tai lehtitaikinatorttuja syönyt, joten minut nämä hämäsivät ihan täysin.
Maku oli oikean tortun oloinen. Onnistuin suolaamaan ja sokeroimaan taikinan sopivasti. Luumuhillo oli hallitseva, kuten monesti ennenkin.
Myös eräänlainen suussasulavuus ilmeni. Ihan kuin näissä olisi muka jotain rasvaakin. Taisi olla perunan ansiota.
Voin suositella jos haluaa herkutella vähäkalorisemmin jouluna.
Juhlapöydän vieraille ei aiheutunut edes ikäviä vaivoja näistä tortuista. Torttutaikinamme ei sisällä paljoa mitään, mitä ei monissa koiranruuissakin olisi. Paitsi ruokasooda ja etikka.
Vähäinen määrä luumumarmeladiakaan ei heilauttanut ison - tai pienemmänkään - koiran pötsissä suuntaan eikä toiseen.
Mutta sitten. Tein toisen pellillisen torttuja, joista tuli erilaisia. Vähän paakkuisempia.
Innostuin ottamaan mukaan torttuja mennessäni äitini luokse sukulaisia tapaamaan. En saanut suunvuoroa ajoissa otettua, joten äitini otti torttupussin ja tunki sen kouralla jääkaapin lokeroon.
Hän ei saanut ajoissa informaatiota siitä, mitä sensaatiomaista herkkua olen tuomassa tarjolle.
Ihan joulutorttuja ilman rasvaa! Olin melkein valmistellut kaikille pieneksi jääneille farkuilleni ja koko elämälle omistettua ylistyspuhetta.
Sinne meni pussi.
Kun se otettiin esille ja ehdotin maistamista, tortut olivat menneet hirveään kuosiin. Tämä ei kuitenkaan voinut johtua pelkästään pussin rajusta käsittelystä.
Tortun muodosta voi päätellä, ettei sitä ole kukaan pajavasaralla hakannut, eikä se ole päässyt tekemisiin ulkopuolisten vierasaineidenkaan kanssa.
Luumumarmeladi oli silti levinnyt sinne tänne, väri oli muuttunut ankeaksi. Rupuluinen ruskea pinta oli oikein korostunut. Tortut olivat tietysti jääkaappikylmiä.
Yritin lämmittää mikrossa, mutta moni maistaja totesi pitävänsä niistä enemmän kylmänä.
Täytyy nostaa hattua heille ja ihmetellä, mitä luottamusta kokkaustaitoni ovat saavuttaneet, kun kukaan edes suostui maistamaan näitä.
Kuittiakin toki tuli.
Eräs maistaja koki tortut sitkeiksi ja tiedusteli huumorimielessä, oliko näiden tarkoituksena päättää keskustelu.
Kun kerroin vieväni viimeisen tortun itselleni ottaakseni siitä valokuvan, joutui yksi henkilö lähtemään tiskialtaan luokse selvittämään itseään. Ei saanut enää naurultaan kahvia pidettyä suussa.
Mene ja tiedä, mikseivät nämä voineet pysyä torttujen näköisinä yhtä kohtuullista ajomatkaa kylmälaukussa.
Kotoa lähtiessä uskoin näihin vielä.
Vinkkinä siis, että nämä kannattaa nauttia kotipiirissä, mahdollisuuksien mukaan heti vastapaistettuina.
Vinkkinä siis, että nämä kannattaa nauttia kotipiirissä, mahdollisuuksien mukaan heti vastapaistettuina.
Vierailulla tulimme silti kaikki yhteisesti siihen tulokseen, ettei torttujen maussa ollut kovin paljoa vikaa.
Varsinkaan verraten entisiin palmurasvatorttuihin. Eivät ne kaupan taikinasta tehdyt tortutkaan hääveiltä maistu jääkaapista otettuina enää. Makuasia tietysti, mutta tätä mieltä oltiin tällä kertaa.
Teen toistekin, vähintäänkin käyttääkseni loput marmeladit pois. Kun silti nämä ovat vastapaistettuina hyviä kahvin kanssa. Syön mitä syön ja laitan loput koirille herkuiksi.
Suljettujen ovien takana syötävät salaiset joulutortut.
Ilman kahvisivelyä ne voivat olla harmahtavia. Toisaalta jauho jää pintaan näkyviin.
Tortut pystyi asettelemaan suoraan pöytäliinalle kuvattavaksi ilman, että jättivät rasvatahraa jälkeensä.
Hyviä puolia siis löytyy.
Melko helppo kokeilu, joka pisti miettimään ovatko ne palmuöljytortut mitään, mitä jään kaipaamaan.
Eivätkä ole. Paljon vaikuttaa pelkkä luumutäyte ja että ne ovat vasta paistettuja.
Kiva oli löytää taas herkku, josta ei kärsi kukaan syöjä. Ei tarvitse piilotella koirilta ja odottaa seuraamuksia, jos pöydän reunalta yksi torttu lipeääkin alas. Entiset tortut eivät koskaan sopineet koirille suuren rasvamääränsä vuoksi. Lihominen, närästys ja muuta.
Se ilme, kun koira tajusi saavansa ison palan torttua, eikä pelkkää murua nurkasta.
Sellainen kokeilu. Jos päätät kokeilla, olet tervetullut kertomaan kaikille kommenteissa miten sujui!
Varsinkin haluan kuulla, mikäli nämä ovat menestys jonkin paikkakunnan tulevissa joulumyyjäisissä.
Jatkamme keskiviikkona puuron parissa. Pieni takaisinpaluu arkeen ja vähän jopa nykyaikaan.
Kiitos kun luit!
Muita pula-ajan innoittamia ohjeita:
PS: Tajusin tässä, että voisiko tuo ruputortuksi muuttuminen johtua siitä, jos kaikki peruna ei olekaan hienontunut riittävästi. Eli jos sinulla on käytössäsi jokin siivilä minkä läpi puristaa peruna, tai jokin tehokas puserrin, lopputulos voisi parantua. Ja entäs pitäisikö taikinan olla kylmässä ennen käsittelyä?
Kommentit
Lähetä kommentti