Keitin härkäpapuja. Katsotaan kuvat pavuista ja työvaiheista.
Keitto-ohje oli pussissa, liotettuna 30 minuuttia, ja suoraan pussista 50 min.
Härkäpavuista tulee mieleen vaikka kaulakoru. Oli pakko ihastella hetki näitä papuja. Jokainen papu oli yksilöllisen näköinen.
Laitoin pavut viiden litran kattilaan, se on isoin kattilani. Liotan ja keitän pavut aina mahdollisimman runsaassa vedessä. Täytinkin kattilan melkein kokonaan kylmällä vedellä.
Lisätieto löytyi että pitäisikin liottaa lasi- tai muoviastiassa, koska metallissa kovettuvat puumaisiksi. https://www.makelanluomutila.fi/shop/product/harkapapu-10-kg-luomu
Hyvä vinkki on että jos laittaa kellonajan ja päivämäärän milloin on laitettu likoamaan, ei tarvitse olla myöhemmin epävarma ovatko ne lionneet jo. Tai jos on monta henkilöä ja joku toinen tuleekin kotiin ja löytää pavut, tietää heti kannattaako napsauttaa levy päälle, tai vaihtaa vesi jos ei ehdikään keittää heti.
Härkäpavuissahan liotusaika ei ole kovin tärkeä sinänsä, koska keittoaika liottamattakin oli vain tunnin.
Iltaan mennessä pavut olivat turvonneet vedessä hyvin. Laitoin kiehumaan liotusvedessään. Lisätieto taas Että pitäisikin kaataa liotusvesi pois? Hitaastipa se tieto tänne ehtii kun olen jo ehtinyt syödä pavut. Mutta ei se mitään, kerran siinä ostamassani pussissa ei lukenut näitä, (tai en ole käynyt Specsaversilla tarpeeksi?) niin minkäpä sille mahtaa. Pavut on jo syöty, ja ei käynyt kuinkaan.
Ja ryöppäyskin vielä. No, ohjeita on monenlaisia, koskeeko se vain luomupapuja? Tämä tarkoittaa sitä että tietenkin asiat joutuu tarkistamaan aina, varsinkin jos ei ala onnistua.
Usein pavuista sanotaan netissä ym. että keitä miedolla lämmöllä, mutta itse olen huomannut että jos antaa kiehua reilusti niin voi olla varmempi, että ne kypsyvät yhtä aikaa ja tulevat valmiiksikin nopeasti. Jos kituuttaa levyä jollain ykkösellä ja kakkosella, niin homma tuntuu hitaalta ja koko ajan itselläni ainakin jäytää pelko, että mitä jos raakojen papujen luontaisesti sisältämä myrkky ei edes haihdu pois, osa pavuista kiertää pinnassa kädenlämmössä kun ei vesi kiehu kunnolla. Pavuthan kuitenkin pitää olla aina kypsiä kun ne syödään.
Kun puoli tuntia kiehumisaikaa tuli täyteen, otin kauhalla siivilään muutaman, ja jäähdytin vesihanan alla. Testasin kypsyyden puristamalla papuja lyttyyn ja maistamalla. Ihan ok, nämähän ovat eri kovuisia vähän sieltä täältä, joistakin irtoaa kuori helpommin.
Annoin kiehua ensin aika lujaa, kannen voi laittaa päälle jos saa pysymään auki. Vesihän kiehuu yli helposti, jos kansi on päällä. Kiehumisajan mittasin alkamaan kun vesi kiehui, siitä hetkestä puoli tuntia ajastusta.
Pienensin levyn asetuksen suunnilleen keskilämmölle kun näytti, että kiehuminen on hyvässä käynnissä.
Usein pavuista sanotaan netissä ym. että keitä miedolla lämmöllä, mutta itse olen huomannut että jos antaa kiehua reilusti niin voi olla varmempi, että ne kypsyvät yhtä aikaa ja tulevat valmiiksikin nopeasti. Jos kituuttaa levyä jollain ykkösellä ja kakkosella, niin homma tuntuu hitaalta ja koko ajan itselläni ainakin jäytää pelko, että mitä jos raakojen papujen luontaisesti sisältämä myrkky ei edes haihdu pois, osa pavuista kiertää pinnassa kädenlämmössä kun ei vesi kiehu kunnolla. Pavuthan kuitenkin pitää olla aina kypsiä kun ne syödään.
Välillä on hyvä sekoittaa, ettei pohjalle keräänny papuja kiinni. Ja jotta jokainen papu saa kuumaa ja kypsyy varmasti.
Vedenkeittimessä voi olla valmiina kuumaa vettä, jos vaikka haihtuu liikaa ja pitää lisätä.
30 minuutin jälleen yksikään testipapu ei enää ollut raaka. Kuten usein papujen kanssa, annoin silti varmuuden vuoksi kiehua 10 minuuttia ylimääräistäkin. Tärkeämpää kuin saada kiinteitä papuja, oli nyt että ne varmasti ovat valmiita. Asian voi varmistaa myös siten, että lisää ruokiin aina keittoajan alkuvaiheessa, saavat sitäkin kautta lisää keittoaikaa.
Eivät nämä mössöksi menneet kuitenkaan.
Tarkista että pussi on varmasti saumoista ehyt. Tai kaada ison maljan päällä, jotta jos pussi pettää eivät pavut ole maassa.
Minimanista ostin. Ei myyty rullassa vaan litteänä. On muissakin kaupoissa, rullassa tai ei, ja merkkikohtaisesti vaihtelee miten leveitä vahvat pakastepussit ovat. Mitä leveämpi, sen helpompi kaataa siivilästä pavut pussiin. Muuten tarvitsee kauhan tai muun, millä saa pavut pussitettua.
Yli 1,2 kg papua tuli 500g pussillisesta.
Laitoin pakkaseen jäätymään, ja myöhemmin koputtelin yhteen jäätyneet pavut erilleen puisella pottunuijalla. Mahtui paremmin sulloa ne mille pakastimen hyllylle haluaa.
Siinäpä oli härkäpapujen keittäminen. Sopivat moneen ruokaan: keittoihin, patoihin, risottoihin, pastoihin, tortilloihin ja kasvispihveihin. Myös aamupuuroa jäähdyttämään ja koristamaan, marjojen kera.
Muutama resepti mihin kokeilin jo laittaa:
Kiitos vinkeistä! Olin juuri kirjoittamassa että eikö liotusvesi pitäisi vaihtaa uuteen veteen ennen keittämistä, kun huomasin että olit tehnyt lisäyksen asiasta. En tiedä, itse olen aina kaatanut pois papujen ja herneiden liotusveden, mutta ehkä se onkin turhaa? Jos ne on näitä varmuuden vuoksi -ohjeita herkkävatsaisia ja papuihin tottumattomia varten? Ja jos siinä liotusveden mukana menee sitten hukkaan hyviä ravintoaineita ja makua?
VastaaPoistaKiitos kommentista ja hyvä että olit tarttumassa huomioon, kun näit epäloogisuuden. Sattumalta ehdin korjata, ja se oli onnenkantamoinen että päädyin edes lukemaan niitä ohjeita uusiksi, oletin tietenkin että kaikki mitä asiasta on tiedettävissä, on jo kerrottu pussin kyljessä. Ja saattaa ollakin, että ovat jättäneet pois turhia? ohjeita, että ihminen saa ne pavut keitettyä ensin. Kuten itsekin sain keitettyä, enkä ehtinyt tehdä asiasta vielä monimutkaisempaa. Koska olisin kerännyt sitä dataa niin kauan, että kaikki on mietitty.
PoistaTämä sama liotusveden poiskaatamisjuttu toistuu, aina mietin sitä samaa että pitikö se nyt kaataa pois, vai eikö.
Jossain vanhemmassa keittokirjassa taisi olla viimeksi, että tavallisten ruokaherneiden vettä ei tarvinnut kaataa. Kerran selvittelin ohrapuuron keittoa, ja siinäkin löytyi kaksi koulukuntaa, ohranjyvät liotettiin puuroa varten, ja niidenkin liotusvesi piti kaataa pois jostain syystä. Toisinaan ei.
Pistää kyllä ihmettelemään. Aloin sitten miettiä sellaista ihmistä joka kantaa vetensä kaivolta ja elää vuotta 1600 tai 1930..lähteekö hakemaan uusia vesiä kaadettuaan liotusvedet pois? Kai ne liotusvedet jonnekin laitetaan. Papujen keitto on veden lorotuksen juhlapäivä, ainakin jos vielä huuhdellaan täydellisesti jokaisessa vaiheessa. Tärkein vaihe lienee, että ne vaahdot huuhtelee valmiista pavuista, se tuntuisi ainakin selvältä. Sitten kun katsoo tölkkipapuja, niin eikö nekin ole keittovedessään. Entäs niiden liotus? Poistuuko myrkyt painekeittimessä vai mikä on prosessi teollisessa vs. kotona?
Olen alkanut tehdä niin että olipa minulla likoamassa melkein mikä vaan, ohra, herne, papu, niin laitan liotusvedessään kiehumaan. Se vesihän on jo huoneenlämpöistäkin, kun taas hanasta ottaisi kylmempää ja sen lämmittäminen veisi enemmän sähköä. Hanastahan ei saa ottaa kuumaa vettä ruokiin. Riippuukohan sekin putken metallista, vai siitä että lämpimässä vedessä olisi bakteereita? Eivätkö ne kuole jos kaikki paistetaan ja keitetään?
Täysin loputonta, ja veikkaan ettei ne ohjeiden laatijatkaan aina tiedä totuutta? Muutenhan sen pystyisi perustelemaan samassa lauseessa. Liotusvesi kaadetaan pois, koska.. Mutta ei kerrota. Eikö tiedetä, vai eikö ajatella että ihmistä voisi kiinnostaa?
Tämä on tällaista että saattaa jonain päivänä selvitä, miten se asia on kokoajan ollut. Yksi hyvä kysymys kuuluu tähän samaan sarjaan on se, että miksi riisi pitäisi pestä. Entäs pitääkö linssit huuhdella? En vieläkään tiedä, pitääkö linssit huuhdella oikeasti, onko kyse vain kosmeettisesta seikasta, ja olen vuodesta 2019 yrittänyt sitä selvittää aina säännöllisin väliajoin.
Lisäänpä tähän vielä kun muistin, että viimeksi taisin kidneypavuista kaataa liotusveden pois. Sen takia, että se oli mennyt jonkin näköiseksi, ja tuoksui sille, että teki mieli vaihtaa. En muista mikä siinä oli. Yksi syy vaihdella vettä on, että jos jää laittamatta kiehumaan ja pelottaa, että se vesi alkaa jo limoittua ja pilaantua. SIlloin vaihdan väliaikaratkaisuna raikkaat vedet kunnes pääsen jälleen keittämistä yrittämään.
PoistaVähän miten sattuu, ja toki riippuu aina ohjeesta minkä olen viimeksi lukenut, että tuleeko liotusvedet hulautettua viemäriin. Herneiden kanssa selkeiten en enää jaksa kaataa viemäriin, herne ei edes ole niin myrkyllinen kuin kaikki eri kidneypavut joista on tullut myrkytyksiä. Pahin riski lienee se, että on useampi kokki sopan teossa, ja yksi luulee että pavut on keitetty, ja kaataa pelkät liotetut pavut ruokaan, ja toinen ihmettelee minne pavut hävisi, ai ne keitettiin jo? Ja kohta ne on jonkun vatsassa.
https://kasvipohjainenruokavalio.blogspot.com/2021/04/uunipuuro-kauranjyvista.html
Poista2021 olen näemmä kauraryynit liottanut, ja laittanut likoamisvesineen uuniin..lisännyt vettä. Ja liotin lyhentääkseni keittoaikaa, ja siihenkin löytyi eri vastauksia pitääkö liottaa, vai eikö.
Uskomatonta, että ohran liotusvesi käskettiin jossain ohjeessa kaataa pois. Ymmärrän papujen myrkyt ynnä muut jotka vaativat huolellisuutta, mutta ohrasta olin ihmeissäni. Enkä ole sitä ohjetta uskonutkaan, vaan laitan liotusvedessä- voin toki olla väärässä, joka kerta. Viljan ryyneistä tuntuu myös irtoavan materiaalia veteen, tuntuisi ravinteiden hukkaamiselta kaataa liotusvedet pois puuronjyvistä.
Huh, onhan näissä papujutuissa pyörittämistä, kuka niistä ottaa selvää... Mutta pari huomiota: hygienia-asioissa en lähtisi ottamaan oppia 1930- saatikka 1600-luvulta 😉 ja tuskinpa tölkkipavut säilytään keittovedessään? Juuri söin kidneypapu-sipuli-valkosipuli-oliiviöljy(!)-soijakastike-”salaattia”, siinä tölkkipavut (joo, huuhtelen) toimii hyvin kun ne pysyy kokonaisina ja kauniina. Usein käy itse keitellessä että kidneypavut hajoaa ja muussaantuu.
PoistaAivan, uusin tieto olisi aina paras, etenkin jos on tutkittu miten asia on. Ja vaihtelee melkoisesti varmaan riippuen lajikkeestakin.
PoistaPula-ajan keittokirjassa oli, että papujen keitinvesi säästetään ja laitetaan keittoon. Mutta se on sitä vanhaa tekstiä juuri kuten sanoit, ei voi mitään ottaa faktana suoraan.
Papujen neste tölkeissä vaikuttaa niin runsaalta, en tiedä onko siihen voitu laittaa jokin eri vesi, vai onko tuo samaa vettä missä ne on keitettykin.
Saman olen huomannut, että itse keitettyjen papujen hajoileminen on yleistä, jos haluaa siistit pavut niin tölkistä saa varmimmin.
Vegaanihaasteen sivulla kannustettiin kaatamaan liotusvesi pavuista aina pois, ja vielä herkkävatsaisille lisäksi että liotuksen puolivälissäkin..Vettä voi siis vaihtaa ainakin niin usein kun haluaa, eipä siitä varmaan haittaakaan ole. Yleensä kun liotan papuja, ei se vesi näytä mitenkään ravintorikkaalta tavallaan, eli itse en ainakaan siitä ole huolissani että ravintoa menisi hukkaan.
Poistahttps://vegaanihaaste.fi/miksi-papuja-kannattaisi-syoda/
Siis haittaa ei ole niiden papujen kannalta, eikä oman vatsan, mutta itselleni olisi haittaa tai lähinnä vaivaa joutua vaihtelemaan vesiä ja etsin vähimmällä efortilla saavutettua tulosta..mutta se ei taas liity itse papuihin.
PoistaNuo vanhat keittokirjat on kyllä mainioita. Mummilta saadussa 1926 julkaistussa kirjassa on mm. ohje ”Vegetaarista maksapaistosta”, jossa ruskeat pavut huuhdotaan ja keitetään pehmeäksi vedessä.
PoistaOn kyllä. Kuulostaa aika hyvältä reseptiltä.
PoistaMulla on yksi kirja kans tässä, näistä ei saa kyllä tarpeeksi koskaan. Joka naisen niksikirja vuodelta 1951, koonnut Maija Suova. Tässä sanotaan mm, että suolavesi kovettaa palkohedelmät. Toisaalta toisessa niksissä herneet laitetaan yöksi suolaveteen likoamaan, tai jääkylmään veteen, ja likoamisvesi kaadetaan pois. Herneiden keittämiseen sopii kuulemma sadevesi paremmin, kuin kaivovesi. Ruskeiden papujen joukkoon neuvotaan keittämään pari hapanta omenaa, maistuvat mainioilta siten.
..josta tulikin heti mieleen se, kun joskus linssit jäävät koviksi ja on epäilys, että hapan keitinvesi jossa on muita vihanneksia aiheuttaisi sen. Joten jäävätkö pavut heti koviksi, jos laittaa omenaa. Kait ne loppuvaiheessa vasta lisätään.
Poista