Kasvipohjainen ruokavalio - ruokavinkkejä ja reseptejä

Kevyttä herkkua, ilman rasvaa. Vähäsokerisesti. Kokeilin luumusosetta rasvan tai kanamunan korvikkeena. puolikas ylikypsä banaani muusattuna 1 dl luumusosetta 1 dl kaurajauhoja 2 dl kaurahiutaleita 180 C uunissa toiseksi ylimmällä tasolla n. 20 minuuttia.  Ripottelin kaurahiutaleita lisää, kunnes sain kekseihin sopivan koostumuksen. Laitoin yhdet ruokalusikalliset puolukoita ja rusinoita, mutta ne olivatkin sitten valmiissa kekseissä melko kirpeitä. Yleensä toimivat banaanikekseissä hyvin. Ihan pieni ripaus suolaa, kaksi teelusikallista sokeria ja teelusikalliset kanelia ja vaniljasokeria. Rriippuu siitäkin, miten makeaan on tottunut, voi laittaa enemmän tai vähemmän sokeria. Näyttävät tosi pieniltä, mutta yritin tehdä reilun kokoisia keksejä. Ripottelin päälle vähän kanelia ja vaniljasokeria vielä ennen uuniin laittamista. 180 C ja 20 minuuttia. Olivat vähän ottaneet väriä, paistuneet siis kullanruskeiksi.  Alapuolelta katsottuna olivat hieman ruskistuneet. Käänsin ne ympäri, etteivä

  Aina kun paistan näitä keksejä mietin, miksi ihmeessä. Miksi paistaisin niitä taas? Kaikki makea öklöttää sillä hetkellä, kun pitäisi tehdä niitä. Mutta sitten, kun kahvit kiehuu ja alkaa kaivella kaappeja, että "Olisiko mitään hyvää?", sitä on kiitollinen että aamulla teki noin 25 minuuttia kestävän paisto-operaation joka hoitui puoleksi itsestään aamutoimien aikana, ja nyt niitä komeilee pöydällä tuoreina. Vieläkin sitä kuitenkin banaanikeksiä käteen ottaessa epäröi ja on vastahakoinen. Ei kai vaan joudu taas näitä pelkkiä banaanikeksejä syömään, koska ei muuta ole?  Elimistö siinä tilanteessa huutaa, että en minä halua tätä keksiä, haluan JOTAKI. Jotakin mikä olisi jotain, mitä ei voi kuvitella, ja mikä löytyisi etsimällä, ja eri vaihtoehtoja punnitsemalla, että mitä tänään haluttaisi. Olisiko se makeaa, jotain kermaista, vai rapeaa vai sitkeää? Mutta sitten kun kahvista ottaa hörpyn, ja maistaa ensimmäisen keksin, niin taas tajuaa, että ei keksi tämän parempaa ole, eikä