Miten vähentää vihanneshävikkiä? - WFPB

Ruokahävikki on ruokavaliosta riippumaton asia, joten tuttu kirjainhärveli tuli otsikon loppuun. Toki moni asia on ruokavaliosta riippumaton, voihan näitä samoja ruokaideoita hyödyntää ihan minkälaisella ruokavaliolla tahansa. 

Asiaan kuitenkin, eli siihen minkälaisia ideoita tulee mieleen vihanneshävikin vähentämiseksi. Tuli nimittäin tietooni juuri, että nyt on joko hävikkiviikko tai hävikkipäivä. Täytyy googlettaa. 

Ok, eli pienen sekunnin jälkeen sain tietooni, että hävikkiviikkoa tosiaan vietetään 23.-29.9.2024. Kuluttajaliiton sivulla oli juttua. Se on siis viestintäkampanja.

Selväpä tämä.

Hävikki hyvikiksi, ja mitä niitä sananparsia onkaan. Punalappuja, roskisten penkomista, jatkojalostusta siihen monesti liittyy.

Itselläni kytkeytyy hävikki saumattomasti rahan säästämiseen. Ajattelen niin, että ruokaan voi mennä 5-10 euroa päivässä, tai alle 3 euroakin jos hyvin sattuu. Jos kotona valmistetussa ruuassa syödään kolme tai viisi ateriaa päivässä, ja aterian hinnaksi tulee aina vaikkapa 1-3 euroa, niin joka kerta kun sen lautasellisen verran laittaa ruokaa roskiin, on menettänyt tavallaan 1-3 euroa. Jos tämä toistuu joka viikko, niin vuodessa on koossa viikon tai kuukauden ruokakulua vastaava summa. Riippuu aina siitäkin, mitä se oma ruoka maksaa, minkähintaista budjettia pitää yllä.

Kuoriminen on vähän siinä ja siinä. 100-200 grammaakin voi menettää kuoriessa täyttä vihannesta, mutta toisaalta ne kuoret ovat joskus kirpeitä, eikä niitä jaksa. Banaaninkuorista puhumattakaan, kun ei friteeraa öljyssä. Koirille punalapputuotteita, koirathan eivät ole kokokasvisruokavaliolla. Puoleksi syöty banaani kannattaa pakastaa. Se on kanamunan korvike.

Jos 1-3 euroa hävikkiä toistuu joka päivä, niin vuodessa on kertynyt 365 - 1095 euroa roskiin heitettyä rahaa. Tai sehän ei ole kertynyt vaan päin vastoin, se on menetetty. Kauppias ehkä on saanut sen rahan, ja osa tuottajalle. Kai joku on hyötynyt siitäkin ruuasta, mikä meni roskin.

Ei se näin suoraan mene, mutta sen voi ajatella jotenkin tätä kautta. Joskushan sitä voi tienata paljon rahaa olemalla töissä sen sijasta, että on kotona pelaamassa nahistuneen porkkanan kanssa. 

Joka tapauksessa, puolikas banaani tai omenan kara ei ole kokonainen ateria, mutta jos ajattelee  lautasmallia että tärkkelyspitoiset kasvikset + kypsää ja tuoretta vihannesta. Siitä lautasmallista kun heittää vaikka yhden kolmasosan tuorekurkusta menemään, se on yhden kokonaisen aterian vihannekset. Jos kaapii kauhallisen riisiä kattilanpohjalta roskiin, se on yhden aterian riisit. Tätä rataa.

Lautasmalli ostoskuvana. Painon perusteella puolet ja puolet vihannesta ja tärkkelystä, mutta kaloreina suurin osa tärkkelyspitoisista. Palkokasvit voi lisätä. Tai oikeastaan silmämääräisesti: En ole koskaan syönyt puolentoista kilon kaalia yhden päivän aikana, pari kiloa perunaa kyllä voisi mennä.

Olen testannut jo että n. 500 g perunaa on vasta puolikas ateria minun vatsassani. Voin syödä 900 g ruokaa kerralla, toki silloin olen jo vähän jossain ahmimismoodissa liikaa. Mutta sen verrankin olen syönyt. Lautasellisen painosta osa on vihannesta. Jos päivässä pitää syödä virallistenkin ravitsemussuositusten mukaan 800g vihannesta, ja päivässä on viisi ateriaa tai välipaloja, niin 800 g / 5 = 160 g. Jokaisen ruoka-aterian mukana on ehkä tuon verran vihannesta, laskennallisesti. 

Osa siitä kypsänä ruuan sekaan, osa raakana että saa vitamiinit. Esimerkiksi salaatinlehtiä, omenanviipale ja puolikas porkkana raastettuna. Jos heitän siis 160 g vihannesta roskiin, se tarkoittaa esimerkiksi yhtä omenaa. Ja se on yhden koko aterian vihannekset, minun laskuoppini mukaan. Ei sitä normaalisti tietenkään laskeskella montako vihannesta söin, ja voi mennä enemmänkin.

Itse olen sen luonteinen, että se roskiin haaskaaminen jotenkin satuttaa sielua. En ole niin tarkka, että jään itkemään sitä pitkäksi aikaa, mutta siis ottaahan se päähän.
Jos olisin kasvisten viljelijä tai marjan kerääjä, minua kauhistuttaisi että se minkä kanssa olen kykkinyt ja nähnyt vaivaa, kuljetetaan jonnekin, missä sitä ei arvosteta eikä piitata. Pidin kerran taidenäyttelyn ja kun menin paikan päälle, huomasin siivouslastan olevan nojallaan tauluani vasten. Kyllä se kirpaisi, vaikka taulun myisinkin lopulta, enkä jäisi sitä muistelemaan. En tiedä miten muilla.

Mutta nämä on tällaisia että miten kukin asian kokee. Kiireessä ja arjessa on todellakin myös pakko priorisoida, eli ei voi alkaa elättämään mitään kärpäsyhdyskuntaa tiskipöydällä ja ruokamyrkytysbakteeriviljelmää jääkaapissa, vaan on tehtävä ratkaisuja kylmähermoisesti ja paiskoen roskiin se, mitä ei voi pelastaa. Ainoastaan virheestä opiksi ottaminen on siinä vaiheessa rakentavaa, ei maatuneen ruoan epäonnistuneet pelastusyritykset. Vaihteleva käsite tosin se, että missä vaiheessa ruoka on pelastamisen tuolla puolen. Riippuuko se ajankäytöstä, kotitalouden tilan-, sähkön- tai vedenkäytön järkeistämisestä, vai siitä että ruoka on tosissaan jo myrkyllistä. Eikä joskus vaan ihan oikeasti pysty, kaikki lieju oksettaa ja sormet ovat kuin nakkisämpylät, hyödyttömät ja väsyneet.

Mutta nyt saanko ehdottaa, osa ideoista voi olla käyttökelvottomia toisten arkeen, toisten mielestä ne menevät liian pitkälle, toisten mielestä ne voivat olla hyviä. Listaan ne miten hävikkiä vastaan taistelen, vaikka olen siitä pahamaineisella ruokavaliolla että tässä syödään kasvikunnan tuotteita pelkästään. Melko suuri osa ruokani painosta mitä tänne kotiin kannan, on tuoreita vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Joilla on se tilastollisesti pahin alttius hävikille. Sekä marjoja. Nämä ovat siksi melko täsmällisiä ja vihanneskohtaisiakin ideoita.

Ajatuksiani sävyttää myös se, että asun yhden hengen taloudessa. Siksi kaikki vinkkini eivät ehkä sovellu isoon kommuuniin tai perhekuntaan, ja jos sopivat niin se on totta kai hyvä juttu. Hävikistä säästettyjä rahoja tuskin tulen näkemään missään, johonkin ne menevät. Mutta niitä ei ole pakko käyttää ulkomaanmatkaan tai uuteen käsilaukkuun, vaan niillä voi ehkä suosia luomua, kotimaisuutta, tai mikä tukee omia arvoja tai mieltymyksiä. Euron enemmän joutuu joskus maksamaan, kun valitsee vaikkapa kotimaisia omenia puolalaisten sijaan. Mutta jos ei yhtään omenaa hukkaa, se voi silti olla hyvä kauppa.

Hävikki:

1. Poista syyt epäillä ruokasi tuoreutta. 

Kirjoita päivämäärä rasioihin. Jos ei ole teippiä, niin suoraan rasiaan. Sen voi sutata. Mutkat suoraksi ja merkinnät kyllä pesussa haalistuvat.

Päivämäärän tietäminen estää epäilykset, josko ruoka onkin vahingossa kolme viikkoa vanhaa, ja on säilyttänyt vain ulkoisen rakenteensa korvautuen kokonaan bakteereilla. Mielikuvituksen ja päivien nopean vierähtämisen tuottamat kauhuskenaariot helpottuvat, kun on tarkka tieto milloin ruoka on laitettu.

Yksi epäilyksen poistaja on ettei ruoka seiso pöydällä lämpimässä kauaa. Vahinkoja joskus sattuu. 

2. Ole vauhdikas ja päättäväinen, hetkittäin

Kun tulet kaupasta, ehkä laitat ostoksen jääkaappiin ja joudut hetken lepäämään. Seassa on ehkä jokin hankalaksi tietämäsi ruoka, kuten kilo punajuuria tai jokin uusi outo kasvis, mitä et ole kokeillut. Ruokahävikki on joskus oire välttämiskäytöksestä, eli ei tee mieli alkaa sellaiseen, mistä ei tajua mitään. Ratkaisu on lykätä sitä vaikeaa asiaa. Eikä ole prosessia, eikä käytäntöjä. Netistä pitäisi kaivaa resepti, ja sitten kun kaivaa sen, joutuisi lähtemään uudelleen kauppaan koska ei ole puoliakaan aineksista.

Tähän ratkaisuksi ehdotan, että heti kun herää lepohetkeltään, menee ja halkaisee sen vihanneksen keskeltä. Ennen, kuin se on saanut päivääkään vanhentua. Perkaa sen auki, selvittää mikä se on, ja jos ei muuta keksi niin maistaa sitä. Laittaa vaikka kattilaan kiehumaan sen, ja tarkistaa keittoajan netistä. Sitten kun keksii millainen kasvi se on, ja mitä sillä kannattaa tehdä, ehtii ostaa uuden ja tehdä paremmalla reseptillä. Pääsee heti eroon siitä kaikkein vaikeimmasta ja ärsyttävimmästä möykystä. Joka toki oli inspiraation hetkellä pakko mennä ostamaan kaupassa, kun ei ollut vielä tarpeeksi väsynyt ymmärtääkseen arkielämän rajallisuuden.

3. Tee tuttua ja turvallista ruokaa

Jos jatkuvasti pitää kokeilla uusia, se voi olla hauskaa tai sitten se ruokkii välttämistä. Tulee muuta miettimistä ruuan tilalle, eikä jaksakaan alkaa väsäämään.

Armollisesti itseään kohtaan tekee saman ruuan kerta toisensa jälkeen, johon tietää prosessit. Näin voi jo vaikkapa porkkanapussin tai muun tutun asian ostaessaan nähdä sen kolmessa eri keossa, ja niiden päällä leijuu kyltti mitä niistä on tulossa. Puoli kiloa porkkanoita porkkalaa, kaksi porkkanaa raasteena, loput keittoon.

4. Älä stressaa liikaa monipuolisella ruualla

Sesonki vaihtuu ja eri kasviksia kyllä on tarjolla. Niitä tulee ja vaihtelua tapahtuu väkisinkin. Vaihtelua voi hakea vaikka hedelmistä että ostaa välillä päärynää, ja välillä omenaa, jos siltä tuntuu. Perus kasvit voivat olla samoja pitkään. Jos on monta vajavaa kaalta ja porkkanapussia ja erilaisia salaatteja ja yrttejä, jotka kaikenlisäksi eivät ehkä sovikaan yhteen, käy äkkiä niin että osan perässä ei pysy ja ne ehtivät pilaantua.

Jos käyt usein kaupassa, voit vaikka päättää mikä on päivän vihannes. Osta sitä koko vihannesrahalla. Tai vaikka viikon vihannes, mitä väliä sillä on. Aikuinen keho ei varmaan riudu vitamiininpuutoksiin vaikka söisi useana päivänä kesäkurpitsaa, omenaa tai mitä vaan varsinkin jos se löytyy sopuhintaan ja toiset kasvikset olisivat kalliimpia. Samaa vihannesta voi syödä sekä raakana että kypsänä, ja samasta pussista saa sekä raakasalaatin että lämpimään ruokaan lisukkeet.

5. Luovu salaateista, jos niikseen tulee

Jos ei käytännön elämä tue sitä, että ostat montaa eri kasvista ja rakennat niistä herkullisia salaatteja, joissa toiset vihannekset on tehty julienneleikkurilla, toiset raasteella ja kolmannet repimällä, ja sekaan vielä keitetään kuskusit ja makaronit, ja tehdään soijajogurtista majoneesimukaelma. Niin jätä tekemättä. Jos budjetti antaa myöten ostella valmissalaatteja, nekin ovat ratkaisu. Kokonaisuutta ajatellen, niitä valmissalaatteja menee kuitenkin varmasti paljon kaupassakin roskiin? Eli kaikkea pakkausmateriaalia ja tuon tuollaista säästää sitä enemmän, mitä alkuperäisemmässä muodossa ostaa vihanneksensa. Aina kun tehdään jossain valmiiksi ruoka, on lukkoon lyöty että jos ei sitä kukaan osta, se menee paketteineen päivineen roskiin. En ainakaan usko että kaupan henkilökunta tai muut aukovat niitä muovipakkauksia lajitellakseen biojätteet. 

Kun teet keittoa, syö niitä vihanneksia mitä keittoon tulee muutama kokatessa. Olet täyttänyt vitamiinitarpeen ja voit jatkaa elämää. C-vitamiiniahan tarvitaan useita kertojakin ilmeisesti päivässä, ja siihen riittää että on pala jotain tuoretta. Ei tule keripukki ihan heti, ja ehtii panostaa harvakseltaan salaattiaterioiden luomiseen ajatuksella. Salaatin sijaan voit juoda vaikka marjoista tehdyn tuoremehun, jossa on kuitu tallella. Valmiiksi pilkotut vihannekset säilyvät muutenkin huonosti. Salaatiksi riittää jokin yksi kiinankaali josta repii ne parhaimmat lehdet aina kun kävelee jääkaapin ohi. Tai laittaa sen auton penkille valmiiksi naposteltavaksi, niin on salaatti syöty jo kauppareissulla.

6. Kippaa salaattien jämät keittoihin. 

Yleensä salaatit ovat pelkkiä vihanneksia ja ihan normaaleja ruoka-aineita ja mausteita. Ehkä jotain rusinoita ja siemeniä. Mikään ei estä ottamasta sitä salaattirasiaa jonka tuoreus jo epäilyttää, ja kaatamasta sitä vaikka riisin tai makaronin sekaan samalla kun keittää, tai mihin tahansa keittoon, risottoon, uuniruokaan. Olen keittänyt jäävuorisalaatista alkaen kaiken, eivät ne yleensä pilaa ruokaa. Eivät ne ehkä myöskään siellä C-vitamiinia anna eivätkä edes makua tai mitään, mutta sisältävät varmasti hirvittävän hyviä ravintoaineita edelleen. Vaikka ovatkin jo nahistuneen puoleisia. Mitä lie seleeniä, sinkkiä, rautaa ja kuitua ja kalsiumia voi olla vaikka missä rehussa, jokainen ravintoaine on eteenpäin.

7. Pakasta mitättömätkin asiat.

Ruukkuyrtistä ne varsiosat joissa ei ole enää lehtiä. Puolikas banaani. Sitruuna, josta on kerran otettu lohko ja se loppu unohtuu siihen ovilokeroon muuten. Luomuhedelmien kuoret muutenkin, kuten appelsiinin kuoret. Kaikki maku ja aromit varmasti vähenevät, mutta ovat ne tyhjää parempia. Jos tulee reissuunlähtö, kaikki vaan kiehumaan ja pakkaseen, ja se mitä ei tarvitse keittää suoraan pakkaseen. Esimerkiksi paprikaa voi pakastaa suoraan keittämättä. Puolikkaastakin banaanista tulee jo lettutaikinaan tai teeleipään kananmunankorvike, eli se kannattaa laittaa pieneen pussiin ja pakastaa.

Paras säästötarvike keittiössäni on 1 l pakastepussit. Mahdollisimman halvat. Niihin se nipsu, jonka ansiosta ei tarvitse tehdä solmua.

On tosi kiva ettei tarvitse jotain uutta ruukkuyrttiä hakea kokoajan, vaan pakkasesta löytyy nyssäköitä joka lähtöön. 

Niiden perässä on joskus vaikea pysyä, mutta yhden pakastelaatikon voi pyhittää välivarastotyyppiseen käyttöön. Eli penkoo sen saman aina läpi, kun laittaa mitä tahansa ruokaa.

Tässä ei ole kuin nyrkillinen paprikaa, mutta maustaa aivan valtavasti jotain hätäpäissään keitettyä iltariisiä tai keittoruokaa.

Niitä 1l pakastepusseja saattaa sitten pyöriä, eivät ole puhtaita mutta eivät kamalan likaisiakaan. Ruukkutillin muutama hapsu on niissä majaillut pari päivää, sääli heittää roskiin hyvä pussi.
Mutta niilläpä pystyy tekemään vaikka mitä. Laita pussi käteen, ja kaiva sillä pussikädellä kaikki tiskialtaan pohjalla oleva ryönä. Näin et joudu koskemaan ihollasi mihinkään, mikä on epämiellyttävää. 

8. Pidä kaapintyhjennysviikkoja.

Silloin käytetään loppuun se mitä on. Voi alkaa luovuus kukkimaan kun jotain hyvää pitää saada, eikä olekaan mitään, eikä voi käydä kaupassa. Tulee tehtyä vaikkapa leipomus vanhoista banaaneista, ananaskakku vanhasta ananasmurskasta, koska on pakko saada jotain hyvää. Tulee pengottua kaikki kaapit, kun ei keksi mitä tekisi. Pakkauksien tyhjeneminen yksi toisensa jälkeen on inspiroivaa. On kiva ensin ostaa kaapit täyteen, ja sitten nauttia kun jälleen sai rutatuksi jotain. 
Sitten alkaa seuraava vaihe, eli kaikki on lopussa, ja pitäisi tehdä järjetön kauppareissu. Koska sitä ei jaksa tai ehdi tehdä, niin kaapisto pysyy hetken yksinkertaisena. On tuore ja freesi olo, ihan kuin juuri muuttaneena. 

9. Syö paha ruoka heti pois

Heti jos ruoka ei kunnolla onnistu, keittiössä kaikki seis. Jos ruoka on edes jollain tavalla syötävää, sitä tuunataan, jätetään jopa aamupala välistä ja syödään sitä pahaa ruokaa ainoastaan kunnes se on loppu. Ihan oikeasti, harvoin ruoka läpikotaisin on pahaa. Enemmän itselläni ainakin käy sitä, että siinä ruoassa vain on jotain, minkä takia sitä ei koskaan tee mieli syödä. Sitä lykkää ja lykkää "Otan mieluummin vaikka leivän." ja kohta on viikko mennyt, ja se alkaa olla jo pilalla. Lykkäämisen kun välttää, ruoka on pian syöty. 

Kannattaa jakaa ruoka heti rasioihin. Näin pystyy seuraamaan sen katoamista. Järjestys inspiroi. Rasia pois jääkaapista, on sama kuin olisi voittanut tietokonepelissä hedelmän tai timantin ja kuuluu kilahdus.

Tämä oli Shepherds Pie, eli paimenen paistos. Tämän piti tulla joulukalenterin peruna-luukkuun. En alkanut syömään. 

Toinen vaihtoehto on, että laittaa ihan oikeasti heti roskiin sen, eikä edes yritä. Se ei ole hävikin välttämistä, mutta ei myöskään lykkäämistä. Se on oppimisprosessi. Et välttänyt sillä kertaa tuottamasta hävikkiä, mutta vältit välttämisen. Kohtasit mahdottoman tilanteen silmästä silmään, ja ratkaisit sen heti. Se on voitto!

Ikinä ei varmaan ole tullut meikäläisellä niin paljon hävikkiä, kun aloittaessani kasvisruokavalion. Hetkellisesti meni kaikki sekaisin, piti hankkiutua eroon vääristä ruuista, ja ostaa mitä lie tilalle. Sekavaa. Mutta siitä asti hävikki yleisesti ottaen on vähentynyt.

Ananaskakku. Ainoastaan hyvää, ei hitustakaan pahaa. Paitsi tuo tofukuorrute voi olla karsea. Appelsiiniraastetta, nam.

Vaikean ruuan kanssa voi olla vastapainoksi hyvä jälkiruoka. Minulle monikin on sanonut, että heillä syödään ainoastaan hyvää ruokaa. Ei pidä kiusata itseään, ja sitä rataa. Ei toki. Se riippuukin ihan henkilötasolla kumpi tuottaa enemmän tuskaa, ruoan syöminen vai syömättä jättäminen. Kumpikaan ei ole moraalisesti parempi, koska ei näitä asioita voi mitata ja vertailla, eikä aina edes itse valita. Jos kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan, niin tämä neuvo on silloin hyvä. Itse en esimerkiksi pystyisi samoja pahoja ruokia syömään, jos ne olisi laittanut joku muu. Mutta kun olen itse laittanut, tiedän mistä se koostuu, niin kyse on vain siitä että leikkaus meni hyvin mutta potilas kuoli. Eli kaikki hyvät ainekset, ja uskallan syödä pois.

Voi että oli vaikea syöntinen tämä naurisrisotto soijarouheella ja linsseillä. Kaikki yrtit, persiljat, maustekastikkeet siihen..Kyllä se sitten näytti ihan ruoalta. Eikä ollut pahaa, vain pahan näköistä.

10. Älä vältäkään hävikkiä

Hävikin syntyminenhän on oire. Eikös niin sanota kaupoissakin, että hävikin syntyminen on oire siitä, että on arvioitu menekki väärin. Ja mistä se puolestaan on oire sitten, huonosta organisoinnista? Mahdottomuudesta ennakoida vaihtuvia olosuhteita?

Syyllisyys ei ole vielä kertaakaan herättänyt henkiin yhtään mustaksi paleltunutta ja lahonnutta porkkanaa. Toimeen tarttuminen ylipäätään voi olla hyvä harjoitus. Vanhan ruuan roikottaminen jääkaapissa syö sähköenergiaa. Kuten sanoin, hävikki sattuu sieluuni. Mutta kun roskiin heittäminen kirpaisee, oppimista tapahtuu jo.

Jos tiedostaa, ettei se täysin ole edes oma vika, että taas kävi näin? Näitä sattuu. Elämän muutos vaikkapa tulee, tai allergisoituu jollekin ruoka-ainekselle. Saakin uudet ohjeet lääkäriltä eikä voi syödä sitä ruokaa, mitä tuli ostettua. 

Hävikin hysteeristä välttämistä tärkeämpää on mielestäni keskittyä prosessin hiomiseen.

Millaisia rasioita tarvitaan, että niistä näkee läpi hyvin? Käykö toistuvasti niin, että tietyllä hyllyllä olevat tuotteet menevät roskiin? Kannattaako ostaa niitä enää siihen?

Itsetuntemus on paras lääke prosessien hallintaan.

Toisaalta itsensä tunteminen on joskus tuomio. "Olen sellainen ihminen, joka ei vaan osaa." 
Ehkä, mutta ei se haittaa. Poista esteet ja hidasteet, yksinkertaista elämän kiemurat. Jos et tykkää kaurapuurosta, älä syö sitä.

Systeemin luomisessa ja hiomisessa voi kestää aikansa. En ole mikään psykologi mutta tulee mieleen sana kognitiivinen joustaminen. Onkohan se oikea termi? Että miten kauan menee keksiä, että jäävuorisalaatin loput voikin kipata peruna-porkkanakeittoon? Vaikka jäävuorisalaatti on salaattia, ja se syödään yleensä kylmänä. Itselläni siinä kohtaa on ainakin puutetta, eli minulla kestää oikeasti viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia keksiä, mitä tehdä sillä kurkunpätkällä joka ei ole vielä ihan pilalla, muttei se maistu raikkaalta leivän päälläkään.

Ei sille voi mitään. Sitä luulee olevansa luova, mutta oikeasti muut ovat ehkä keksineet pyörän jo ajat sitten.

Keitä kurkut, salaatit ja omenan riisin sekaan.
Tosi pieni ja vaatimaton setti vihanneksia riitti koko aterian tarvitsemaan vihannesmäärään.

Tämän riisin kanssa sopi se useamman pippurin mylly, tai viherpippuri. Pippuri kuin pippuri. Jokin teriyakitofu tai pelkkä tofu. Maustekastike. Muutama marja. Pavut? Ateria täys. Herbamare suola.

Riisiruoka jossa vihanneksia, paseerattua tomaattia, mausteita.

Liikennevaloissa sitä joskus päättää, että nyt reagoin heti kun se valo vaihtuu, ja lähden liikkeelle samalla hetkellä. Ja sekunnin murto-osan ajan tuntee, että niin tosiaan tein. Jokin pieni tietoisuus vain saattaa olla siitä, että takana olevien mielestä suurin piirtein olin nukahtanut rattiin. Mutta olinpas salamannopea taas omasta mielestäni. Ei se mitään, matka jatkuu. Pääasia että sai lähdetyksi siitä johonkin lopulta.

11. Kaurapuurorieskat

Pidä varalla aina ne ainekset, millä pystyy jatkojalostamaan ja tuunaamaan ruoat.
Itselleni paras ostos on aina jauhopussi. Kaurapuuroa jää aina kauhallinen syömättä. Siispä voin sekoittaa sen jauhoihin, ja paistaa illalla rieskat. 

Jollekin toiselle se voi olla jokin muu, mutta minä muutan rieskoiksi ylijääneet joulun lanttulaatikot, perunamuusit, kaurapuurot. Toinen on piirakka: Kaurahiutaleita ja perunaa sekaisin, on piirakkapohja. Hävikkivihanneksista täytteet tietysti.

Jauhoja, suolaa, leivinjauhetta, hiivaa. Eikä jauhoja tarvita montaa eri laatua. Rieskat ja piirakkapohjat ovat niin helppoja, ettei ole mitään väliä onko tiettyjä jauhoja käsillä. Ei tarvita edes kanamunaa tai mitään sen korvikettakaan. Ellei tee Nimenomaan jos tekee makeaa piirakkaa, niin banaani voi olla hyvä.
Omenasose on toinen.

Hiivaakaan näihin ei tarvita. Ei mitään lisäaineita, paitsi korkeintaan suola.

Näin syntyy helppo piirakkapohja. 

Makea piirakkapohja. Taatelia tai sokeria.

12. Omenat

Omenahävikki on ihan todella toistuva teema keittiössäni, vaikka en omenapuuta omistakaan. Paistetut omenat ovat puuron päällä hyviä.
Omenan samoin kuin tuorekurkunkin voi pilkkoa riisin, jopa jasmiiniriisin sekaan ja keittää siellä. Nam!

Omenat puuroa varten. Ei tarvitse ostaa soppaa tai hilloa, tai banaaneita viikkoon. Ja nämä ovat tosi hyviä. Mitä happamemmista omenoista tekee, sen parempi.

Omenoista tulee vaikka mitä, mutta suosin nopeita tapoja.
Sellaisia, että se kasviksen hävittäminen ruuaksi ei vaadi, että ostaa jotain vielä lisää sen kaveriksi. Ilman reseptiä kaikki ruuat.

13. Banaani

Banaani. Oi banaani. Omassa prosessissani olen päättänyt, että ostan kerralla monta pussia hävikkibanaaneja ja pakastan ne noin kolmasosan kokoisina palasina isoihin pusseihin. Se on tuskallinen päivä kun joutuu niitä banaanin kypsymishuuruja haistelemaan, mutta koen että sen arvoista. Ostan noin 2-4 kiloa hävikkibanaaneja K-Marketista, pakastan ne. Se vie pakkasesta tilaa, ja pakastin onkin välivarasto. En säilö siellä mitään. Marjapussit ostan vain tarpeen mukaan. Samassa lokerossa banaanien kanssa ei kestä olla paljoa mitään, koska kaikki muuttuu banaanin hajuiseksi.

Banaanin pakastaminen on silti hyvä juttu, koen näin. Tulee nice creamit, ja voi milloin tahansa leipoa. Se on vähän kuin entisellä ruokavaliolla voi tai margariini. Moni herkkuleivos ei onnistu ilman, ja banaani on tosi terveellinenkin.

Tässä tätä juttua riittikin, sai srkollata varmaan tuomiopäivään asti. Jos pääsit perille. Nyt pitää mennä, naapurin Jehovan todistaja kolistelee käytävässä, hän jakelee Vartiotorneja. Saatan pystyä sujauttamaan hänelle ohimennen muutaman perunan. 

Lisään kun löydän, tähän loppuun linkkejä kunhan löydän tästä blogista niitä, mitä olen luonut hävikki-ideoista. Tähän juttuun voi etsiytyä, ja katsoa eri kasviksista sitten linkit, kunhan ne tuohon ilmestyvät. Omena, banaani, parsakaali jne. Voi hakusanalla toki jotain löytyä, mutta joskus etsiminen on työlästä. Hävikkiviikko on ohi ennen, kuin löytyy ne kaikki. Siksi julkaisen tämän, ja pidätän oikeuden muuttaa tätä juttua, ja lisätä linkkejä ja kuvia koko viikon, ja vaikka ikuisuuden. Hyvää hävikkiviikkoa kaikille! Joko olet hävittäjä tai hävikin välttäjä, molemmissa tapauksessa sinulla on siihen varmasti omat syysi. Tai moni meistä on molempia.

Mihin laittaa

Puolikas banaani (ja sitruunaa jos on)

Monta tai pari banaania (marjoja, sitruunaa, jogurtin loput jos on)

Yksi banaani

Omena tai banaani tai omenasose

Banaaneja kaurahiut.

Parsakaalia, paprikaa

Parsakaalin varret

Mitä sattuu banaania ja jauhoja, kaakaojauhetta

Banaani, jauhoja, leivinjauhetta

Kaikenmaailman sekalaisia aineksia  mutta tosi tavallisia.

Ruukkuyrtit

Perusruoka setti

kaalihomma

Elähtäneet nektariinit. Tämä resepti on monimutkaisen näköinen, mielestäni, oli aivot solmussa totaalisesti. Mutta oikeasti helppo. kannattaa katsoa kuvat niin ehkä selviää millainen on tarkoitus tulla. Videolinkkikin taisi olla tukena.

Sitruunaa