Heinäkuun loput ruokaostokset.
Kävin Minimanissa, sekä lähikaupoissa K- ja S. Yhden kukkakaalin ostin Prismasta.
Kokeilin nyt systeemiä, että en ostele kilokaupalla kuivatavaraa hyllylle nököttämään valmiiksi kuten yleensä olen tupannut tekemään. En hakenut laatikoittain tomaattimurskaa ja paputölkkejä, hiutaleita enkä mitään.
Osoittautui että systeemi "osta sitä mukaa" on jonkin verran tuhoisa säästöbudjetin kannalta, vaikka tässä heti alkuun oli pari isompaakin kauppareissua Minimanista.
Toinen miten se oli tuhoisa, oli aivotyön kannalta. Kuten aavistelinkin, kädestä suuhun -systeemillä joutuu kannattelemaan päässään asioita mitkä ovat loppu, saattavat olla loppu, en muista kaupassa oliko loppu, yritän tehdä ruokaa, ja jokin olikin loppu.
Karkiaisen leipomolla oli tarjous, 1,95 €/ruisleipäpussi, jäiköhän kilohintaa jotain 5 €/kg luomuruisleivästä, vieläpä hapanjuuri.
n. 6 eurolla ostin leipää.
Pikku- Salesta leivän kanssa Kurkku ja Tofu.
Sain äidin kasvimaalta salaattia, ja näin oli leipätarvikkeet koossa. Kurkku unohtui hetkellisesti laittaa.
Kirsikkatomaatit K-kaupasta, sieltä etsin leivinpaperia. n. 1,5 €/250g rasia, eli n.6 €/kilo jos en väärin muista, Kuitti hukassa.
Sitten tämä: Jäätelö. Vegaaninen Choise jäätelö.
Ostin makeutetun jogurtin koska tajusin, etten pääse jäätelömietteistä eroon, joten ostamalla jogurtin jääkaappiin estän seuraavan jäätelön.
Olisin pystynyt jättämään itse jäätelön ostamatta, mutta sitten huomasin että olen huolissani kun lähikaupasta kokoajan katoaa kaikki tuotteet.
Eli minusta on kiva jos tarvittaessa voi kipaista jäätelön, tai jos tulee vieraita haen kaikille lähikaupasta jäätelöt ja niin edelleen. Mutta koska vältän ostamasta niitä, niin mitä jos ne laitetaan pois?
Koin yhtäkkiä että on minun vastuullani kannatella vegaanisen jäätelön markkinoita asuinalueellani, ja oli pakko ostaa jäätelö. Johan siitä kaupasta katosi myös Oatly luomu kaurajuoma, joten kauanko siellä säilyy tämä jäätelö?
Joka kerta kun keksin että onpa hyvä tuote, sitä ei enää ole sen jälkeen ikinä,
ja pitää ostaa muovikassillinen kotiin varastoon jos meinaa tuotetta saada. Toimin siis pelkojeni pohjalta, ja päädyin syömään vegaanisen jäätelön sen takia, vastoin terveellisyysperiaatteitani. Oli se hyvää toki muutenkin.
Tämän takia olisi tärkeää, etten edes tietäisi näiden olemassaolosta.
Minimanissa taas pyörähdys. Vitosen maksava ravintohiiva oli kallein ostos.
Noin kolmen euron setti Salesta. 2 kg perunoita 85 senttiä kilo.
- Punainen linssi 2,28 €/400g 5,70 €/kg
- Tomaattipyree 3,19/300g, 10,63 €/kg
- Jalotofu 3,79 €/300g 12,63 €/kg
- Kesäkurpitsa 1,89 €/kg x 0,804 kg = 1,52 €
- Kukkakaali 3,49 €/kg x 0,530 kg = 1,85 €
- Kurkku 1,89 €/kg x 0,118 € = 0,47 €
- Sitruuna 3,99 €/kg kg x 0,118 kg = 0,47 €
Kiirettä pitänyt, ja hyvä että edes ehtii blogia pitää.Mutta koskaan ei niin kiire ole, etteikö ehtisi maalata ruokaostoksista kuvaa. Ruokaostoksien valokuvaaminen on yliarvostettua, joten siirrytään välillä perinteisempiin menetelmiin.
Tämä paperi mille on maalattu öljyvärillä, sitäkin saa Minimanista. Ja vieläpä halvemmalla kuin muualta.
Lisäksi, hain eilen 4 kg perunoita ja uuden Alpro-setin Minimanista, sekä sieltä löytyi hävikkitomaatteja..Ja se heräteostos kukkakaali. Ja Minimanista täysjyvävehnäjauho, 2,29 €/kg.
Tätä ostan jotta leipomukset onnistuvat. Pitsa onnistuu lähikaupan täysjyväjauhoilla, mutta hienostuneemmat leivonnaiset kuten omenapiirakka, onnistuvat tällä.
Lisään kuvia jos löytyy, mutta tässä. Tomaatteja oli niin monta rasiaa, noin 20 senttiä per rasia.
Kilohintaa jäi 50 senttiä. Kaikkia en ehtinyt syödä, niin laitoin pakkaseen.
Uskaltaa ostaa hävikistä vaikka mitä, kun käyttää pakastinta hätäapuvarastona.
Aina sanotaan että rakenne kärsii, ja pitäisi pakastaa vain tuoretta. Mutta mielestäni aivan hyvin voi pakastaa vähäksi aikaa näitä vanhojakin vihanneksia, jos kuitenkin käyttää melko pian.
Pakastevihannekset ovat kalliita, joten ei haittaa yhtään jos on pakkasessa halvalla saatu tomaatti-kurkku-kesäkurpitsamössö valmiina kaadettavaksi keittoon.
Nyt niistä ei tarvita kuvaa, olisin maalannut mutta onhan tässä jo kilometrin verran kuvia. Saatiin noin 150 euroa nyt täyteen, 140-150 euroa kolmen viikon ruokaostokset.
Normaalisti menee sen verran kuukaudessa, joten siitäkin huomaa ettei tämä kädestä-suuhun systeemi ollut hyvä.
Kultapiiskut näyttivät tänään jo monin paikoin kulahtaneilta, tässä oli vielä komea. Loisti kuin lamppu.
Lisähuomioita, etäisesti liittyy ruokaostoksiin, siinä mitä markettia käytän ja miksi. Koska marketissahan on muutakin tavaraa kuin ruoka. Lidlissäkin on välillä ollut taidetarvikkeita, ja osa varmasti ihan hyviäkin. Siveltimet sieltä kannattaa hakea.
Kannatan taidetarvikehankinnoissa kivijalkataideliikkeitä tai kehystämöitä, koska kaikki siirtyy kohta nettiin jos ei niitä kivijalkakauppoja ole. Myymälästä saa asiantuntevaa palveluakin, tosin moni myymälä on samalla verkkokauppakin. Ostamalla verkkokaupasta taidetarvikkeita, saattaa siis samalla kannattaa myös kivijalkakauppaa, joka on hyvä asia.
Oli niin tai näin, traumatisoituneena kaikkien tuotteiden loppumisesta ja katoamisesta heti kun selkänsä kääntää, niin kerronpa miksi on tärkeää että myös marketeista saa laadukkaita tarvikkeita, olipa laji mikä hyvänsä. Vaikka erityiskivijalkakauppakin on tärkeä.
Olet matkustamassa, tulet kevyin kantamuksin kaupunkiin, taidetarvikkeet jäivät kotiin tai niitä ei saanut/oli epävarmaa saako lentokoneessa tuoda. On sunnuntai, kaikki kaupat kiinni, mutta komeat maisemat jotka pitäisi saada ikuistettua. Suuntaat markettiin, ja sieltä saa perustarvikkeet. Ei kannata kuitenkaan ostaa lasten väriliituja, ei sitä tiedä vaikka saisi myytyä teoksen ja olisi noloa kertoa, että tämä on tehty valonkestämättömillä halvoilla väreillä.
Toinen tilanne on vaikkapa sukulaislapsen syntymäpäivä, ei kehtaa viedä mitään Temun tasoista roskaa, mutta mielessä on että ei enää ehdi lähteä vaeltelemaan. Kortti, kukat ja kaikki saa marketista, ja näin ollen myös hienot lahjat. Mitä lie, retkeilyä, koiratarvikkeita, taidetarvikkeita.
Mitään huonoa ei kannata muutenkaan ostaa ikinä, koska ostopäätöksellä tilaa sinne seuraavan tuotteen.
Tätä neuvoa en tosin ole aina ruokaostoksissa noudattanut, ne jotka blogia ovat pidempään seuranneet tietävät, että täällä on vilissyt vuosien varrella K-Menua ja muuta halpuutus elintarviketta.
 |
| Semi ammattilais/tai harrastaja...aquafine ei ehkä ykkösvalinta monen arvostelun mielestä, mutta tarpeeksi laadukas, että voi lähteä urban sketching -turneelle kesäiltana. Siveltimet kyytiin siitä heti vierestä. |
Siinä on taas ihmettelemistä, ja selitys on siinä että kun ollaan säästöbudjetilla, ihan oikeasti eikä ihannefantasiassa, niin silloin ei kannatella tuotantoja, ei ajatella kestävyyttä eikä mitään muuta, kuin sitä että saadaan se oma ruokabudjetti alas. Niin alas, että siinä ei mietitä onko ruma pakkaus ja kuunnella kenenkään teoretisointeja. Kun budjetti on saatu sovitettua, ja elämäntilanteen mukaan, voi alkaa tehdä valintoja muillakin perusteilla. Kasvisruokavaliota pidetään yleensä ehkä arvovalintana, mutta itse olen kokenut että sen voisi tehdä säästösyistäkin. Vaikkei ajattelisi terveyttä yhtään, ja parempikin jos ei mieti mitään proteiineja ja kalsiumeja, tulevat vain kalliiksi. (Huom, tämä ei ole ravitsemusneuvo). Itsehän en usko proteiiniin koska sitä ei näe paljaalla silmällä. (vitsi vitsi) mutta se on totta, etten usko että tarvitsen 100g proteiinia päivässä, vaan jopa 50 riittää minulle. Enkä laske sitäkään.
Mutta tämä ei siis ole neuvo, auttaa vain säästämään.
 |
| Tähän pikapiirustukseen tarvittavat tarvikkeet saatu ostettua Minimanista. Paperi ehkä hieman karheaa kuitukärkitusseille, kuluvat nopeaa. Onneksi koiria ei saa kaupasta. |
Yhtä aikaa ei voi miettiä jokaista asiaa. Täällä tulee jatkossakin olemaan varmasti tuotteita, joita ei joku toinen osta kuten K-Menua tai muuta, mutta katsotaan. Jokainen tekee mitä pystyy sillä hetkellä.
Tärkeintä on laittaa se happinaamari ensin omille kasvoille, ja alkaa sitten ihmetellä että säästääkö luomutomaatit oikeasti luontoa, vai lennätetäänkö jokin ruoka tänne lentokoneella, ja entäs hyönteiset, jääkö niitä leikkuupuimureiden alle sillä aikaa, kun yritän pelastaa norsuja kahviostoksilla?
Jos olettaa että kaikki kaupassa myytävä tuotteisto on elintarvikekelpoista, niin euron kilo on se lähtökohta millä säästöbudjetin voi alkaa rakentaa menestyksekkäästi.
Samalla hinnat nousevat perässä, eli vaikka mitä tekisi niin kauppaan menee tietty summa. Kun se vaan pysyisi siinä, ja jos on taitava ja sitä kautta onnekas, voisi etsiä vaikka roskiksista lisäruokaa. Tai maasta, salaattitarvikkeet voikukkapellolta.
Näin mennään.
150 +38 = 188 ..pyöristetään 190 €..
Hyvä sentään että pysyi alle 200 euron ruokaostoskulut.
Elokuu, kun se vaihtuu kohta heinäkuusta: Alan takaisin entiseen systeemiin. Haen ison määrän kuiva-aineita, ja alan katsoa hyvin tarkkaan ostoksia. Tämä ei voi jatkua näin, että menee yli 150 euroa kauppaan.
Jos homma ei lopu, se saa tietenkin luvan jatkua, sillehän ei aina voi mitään.
Voi olla, että ruokakulut olisivat 400 euroa jos en olisi harjoitellut myös tätä silmämääräistä arviointia jo vuosikaudet.
Ennenhän se oli jatkuvaa, joskus 10 vuottakin sitten, etten osannut käydä kaupassa. Enkä opi, koska kaupat muuttelevat systeemejäkin sitä mukaa.
Osaamattomuus liittyi siihen, että aina meni enemmän rahaa kuin olisi pitänyt, ei koskaan ollut mitään syötävää, ja välillä silti meni jopa roskiin ruokaa. Perunat tekivät ituja. Eivät tee enää, siitä olen nyt pitänyt huolen. Kädestä suuhun kun elää eli ostaa vain tarpeeseen ja sitä mukaa, niin toki hyvä puoli on ettei mene sitten pilallekaan jauhot.
Ajan säästön kannalta tämä tavallaan välillä on ollut hyvä, eli Salesta säästäen sekä bensaa että jalkatyötä, hintaa katsomatta sentilleen, se voi nostaa kulunkeja mutta ei haitaksi asti. Ajan säästö kuitenkin pitkässä juoksussa johtaa siihen, että sitä alkaakin mennä enemmän: Jos en tee sitä yhtä kunnollista ostosreissua ajatuksen kanssa, niin se on joka päivä tai joka kolmas päivä muisteltava, mikä oli loppu. Ja sekin kun miettii kaupassa että EN OSTA nyt jotain, on kuormittavaa. Se on vähän kuin välilyönti kirjoittaessa, vaikka se on tyhjä tila sekin pitää painamalla painaa. Ei sitä niin vaan jätetä siihen.
Kun seisoo kaupassa "tarvitsenko mie nyt tätä vai onko siellä kotona", sekin on iso välilyönti ja ihmisen arvokkainta asiaa eli päivänvaloa, palaa siinä koko ajan.
Jokainen kaupassa kupattu 10 minuuttia on 10 minuuttia pois elämästä. Siksi aika on itseasiassa arvokkain resurssi. Rahan säästön takia aikaa on tuhlattava, mutta heti jos ei ole pakko niin maksaa vaikka euron siitä ettei tarvitse juosta.
ja niin on myös koiran aika arvokasta, jokainen minuutti kaupassa, on minuutti vähemmän yhdessä. Koirathan toki tarvitsevat paljon unta, mutta silti. Kauppareissun jälkeen on ihminen kuin pelkkä kuori itsestään, kaikkensa antanut. Toisaalta jokainen euro kauppaan, on eläinlääkärissä iso raha - puoltaa myös tarjouksien perässä juoksua sen verran. Joku 200 euroa ei ole mitään eläinlääkärissä, jos ja kun sinne koiran kanssa joutuu. 200 euroa on myös 10 kertaa koirametsässä.
Palaillaan, kiitos vierailusta ja pitääpä ottaa kuri takaisin taloon.
Kommentit
Lähetä kommentti