Tänään teemana on uunissa valmistuvat ruuat.
Tein viikonloppuna muutaman uuniruokalajin. Urakka vähän paisui suunnittelematta, ja välillä piti sammuttaa uunikin ja lähteä ulos.
Täytetyt paprikat olivat se alkuinnoituksen lähde, ja ne onnistuivatkin ihan hyvin. Ensimmäistä kertaa tein niitä nyt.
Paprikalle varmasti paistuessa tapahtuu jotain, minkä takia tällainenkin joskus kannattaa. Pannulla tai uunissa, minulle käy kaikki.
Olisiko lie tavallisen vanhan sähköuunin kanssa ollut parempi aina odottaa, että yksi ruoka tulee valmiiksi ennen seuraavan lisäämistä.
Urakka siis venähti osittain, osa asioista tuntui kypsyvän hitaasti, mutta ainakin nyt on eri makuja riittänyt koko viikon.
Teen ranskalaiset aina kylmään uuniin ensin, joten kuumumisaika tuli hyötykäyttöön.
Siispä uuni kuumumaan 200C -asteelle, ja kuoritut + suikaloidut perunat ylätasolle paistumaan.
Alatason ritilälle suunnittelin sillä aikaa uunijuurekset.
Seuraavaksi valmistelin täytetyt paprikat. Jääkaapista löytyi ylijäänyttä riisiä, jossa oli seassa hernemaissisekoitusta.
Tietäähän sen, että kahvin kanssa on kuitenkin jotain makeaa pakko olla. On turha lykätä kohtaloa.
Ranskalaiset ehdin juuri ajoissa ottaa uunista, ennen kuin ne menivät liian ruskeiksi.
Tässä oli siis lanttua, naurista, porkkanaa ja bataattia. Mausteita en laittanut.
Lantut laitoin oikein pieniksi, koska ne ovat joskus hitaita kypsymään.
Nauriit jätin isoiksi siltä varalta, että niissä olisi rihmoja tai kohtia, joita joutuu myöhemmin erottelemaan.
Uunijuurekset olivat varmaan tunnin verran ainakin paistumassa.
Mausteeksi laitoin misoa, tomaattisosetta, pippurit ja chilijauhetta. Lisäksi laitoin paprikajauhetta, mutta ensi kerralla en laita.
Pahaa se ei ollut, mutten ole varma, oliko tuo paprikajauhe jotenkin turha mauste nyt tässä.
Joka tapauksessa, tähtäsin maustamisessa osaksi siihen, miten yleensä maustetaan jauheliha.
Olin alunperin miettinyt, että täytettyihin paprikoihin laittaisin soijarouhetta tai jotain papuja.
Nyt ei ollut oikein kumpiakaan valmiina tai varastossa.
Pavuthan tekevät varmasti kaikista ruuista kivaa ja täyttävää ruokaa. Tässä oli silti jo herneitäkin, joten poksahdelkoon ne.
Leikkasin halki myös myskikurpitsan, poistin siemenet ja täytin alaosan samalla täytteellä.
Laitoin päälle loput vegaanisesta juustokastikkeesta, jonka olin valmistanut parisen päivää aiemmin. Se ei kauaa säily kuitenkaan jääkaapissa.
Nämä sitten 200 C -asteiseen uuniin. Välillä kokeilin haarukalla joko myskikurpitsa on pehmeää. Aikaa kului ja kului, ja mietin tuleekohan se ikinä valmiiksi.
Tämän näköisinä otin paprikat ja kurpitsat uunista pois.
Myöhemmin sitten osoittautui, ettei myskikurpitsa ollutkaan ehtinyt kypsyä joka kohdasta.
Ensi kerralla en yritä mitään multitaskausta, kun teen tällaisia ruokalajeja.
Onneksi mikrossakin voi kypsyttää loppuun, sitten kun tarvitsee.
Olin jo kyllä saanut uunipäivystämisestä tarpeekseni, mutta päätin vielä tehdä banaanikaurakeksit.
Tietäähän sen, että kahvin kanssa on kuitenkin jotain makeaa pakko olla. On turha lykätä kohtaloa.
Näitä voisi tehdä pakkaseenkin vinon pinon, ja voisi olla jopa suotavaa.
Mutta jotenkin tykkään pitää optiot auki, ja vasta paistettu on aina vasta paistettua.
Laitoin ihan ruokalusikallisen sokeriakin, jotta saisin sitkeämmät keksit. Lisäksi sokeriripaus ja kanelia keksin päälle vielä. Puolukoita ja rusinoita sattumiksi.
Kokkaamisen ei tällä kertaa kovin vaikeaa pitänyt olla, mutta käsky kun kävi, piti kaikki sammuttaa kesken kaiken. Ulos piti päästä hänen, ja sitten oli toki nälkäkin.
Siksi mistään paistoajoista ei ole hajuakaan, varsinkaan paprikoiden ja kurpitsojen osalta.
Kylläpä ne ruuat silti valmistuivat aikanaan.
Nyt ei ole viikolla tarvinnut muuta, kuin keittää makaronit, potut tai riisit lisäksi aina välillä.
Uunijuurekset ovat kyllä kätevä höystämään makaronin tai riisin heti gourmetruuaksi.
Nälissään tästä kokkailun aloittamisesta ei olisi mitään tullut, joten onneksi valmiina olivat jo puuro ja ruusukaalit.
Turhan sitova projekti tällainen uunimaratoni ainakaan jokaiselle viikonlopulle, mutta tällä kertaa halusin vain tehdä mahdollisimman paljon samalla kuumennuksella.
Joskus teen koirille uunissa liharuokaa, ellen keksi mihin kaikkeen omaan ruokaan hyödyntäisin lämmön.
Sen teen leivinpaperi uunivuoan suojana, niin ei tule paha tiskausurakka. Vihannekset esikypsytän.
Riskaabelia hommaa, koska joskus ne päättävät, tai jompi kumpi että "Hyi, en syö." Reseptiä on muutettava jatkuvasti.
Siinäpä kokkailuja, ruokaideaa ja miksi tätä nyt voisikaan sanoa. Sunnuntaikokkailut tai viikonloppukokkailut.
Joitain uuniruokaideoita lisää:
Kommentit
Lähetä kommentti