WFPB - Rievä - Ohra ja täysjyvävehnä - Leipää pöytään ja laukkuun

Tein ohrasta ja grahamjauhoista leivän. Reseptin löysin Ruokaideat - blogista.

Muokkasin reseptiä sen verran, että laitoin myös desilitran kaurahiutaleita, ja nesteeksi vettä.

• 0,5 litraa vettä 
• 1,5 ruokalusikallista kuivahiivaa
• 1 desilitra kaurahiutaleita
• n. 5 dl ohrajauhoja
• loput täysjyvävehnäjauhoja, mittaamatta kaatelin vähän kerrallaan, kunnes taikina oli käsiin tarttuvaa, ei liian tiivistä
• loraus siirappia
•  ja suolaa maun mukaan.

Vesi piti olla lämpöistä jotta hiiva herää. Sekoitin ensin hiivan, veden, suolan ja siirapin. Laitoin 1dl kaurahiutaleita ja ohrajauhoja sen 4-5 dl. Sekoitin vispilällä. 

Sitten sekoitin kädellä ne täysjyvävehnäjauhot ja vaivasin samalla, jotta jonkin verran sitkoakin tulisi. Sen verran ainakin, mitä grahamjauhoista ylipäätään irtoaa. 

Kovin kauaa en sitä leiponut, koska helpoimman kautta yritin päästä.

Taikina oli tarttuvaista. Jauhotin sitä valmiiksi vähän eri puolilta, jotta sen saa irti. Voiveitsellä se piti käsistä kaapia.

Se jäi epätasaiseksi kulhoon, en alkanut siitä mitään palleroa pyörittelemään. 

Laitoin jauhoja päälle ja liinan alle nousemaan puoleksi tunniksi, 30 min.

Puolisen tuntia kohottuaan taikina oli jo kaksinkertaistanut kokonsa.

Otin sieltä klönttejä erilleen, ja laitoin jauhotetulle leivinpaperille.

Siinä sitten taputtelin leivän mallia. Taikinapyörällä tein viillot, ja pistelin haarukalla reikiä.

Jauhoja päälle, liinan alle kohoamaan uudelleen vartiksi, ja samalla uuni kuumenemaan 200 C -asteelle. 

Jauhotin leivät päältä ruisjauhoilla, koska olen huomannut niistä tulevan kiva pinta. 

Paistoin uunin keskitasolla. Laitoin ajastusta ensin 15 minuuttia, ja kävin katselemassa välillä. 

Noin vartin jälkeen kokeilin jo kädellä kopiseeko leivän kuori yhtään, ja alkoi olla valmista.

Annoin silti vielä vähän aikaa olla, ja kun uudelleen kopautin, niin tuli jo kiire ottaa pois. 

Tein tarkoituksella tasaisia lättyjä, jotta olisi helppo päätellä valmiusaste. Etteivät ne jäisi keskeltä raaoiksi tai jotain.

Tosi kivoja leipiä tuli näistä. Paksuus oli vähän sillä rajalla, että kannattaako halkaista kahdeksi leiväksi aina palanen, vai onko parempi syödä halkaisematta.

Tuo taikinapyörällä tehty viilto oli tosi kätevä olla olemassa, niin ei tarvinnut veitsien kanssa murustella leipää. Kuorikin oli sellainen vähän kumisevan kopiseva, ei onneksi liian kova.

Liinan alla pidin leipiä pehmenemässä vielä jäähtymisen ajan.

Ohran maku oli huomattavissa. Rakenne oli perus pätevä leivän rakenne. 

Tiivistä, muttei mielestäni liian sitkasta. Riippuu toki mihin on tottunut. 

Peltileipä mitä yleensä teen, on tosi pehmeää ja kosteaa verrattuna tähän.

Tästä oli helppo murtaa paloja ilman veistäkin. Ei murustellut paljoa, lukuunottamatta jauhoja jotka ropisivat pinnalta. 

Veitsieni terävyys nähtiin jo kurpitsa-postauksessa, eli ei ollenkaan.

Sain silti halkaistua vähän leipiä. Päällisenä minulla oli paprikasiivuja sekä "Kastike purkkiin" -postauksesta tuttu vegaaninen kastike linsseistä, mausteista ja ravintohiivasta.

Lämmintä kastiketta oli kiva dippailla myös kupista. 

Tällaisen kattauksen söin nälkääni. Se osoittautui yllättäen jopa haastavaksi paketiksi ruuansulatukselle.

Tuimaa leipää, paksu linssikastike ja raakaa vihannesta. Vaikka olenkin melkoisen paatunut kasviksien syöjä, niin voisin myös varovaisesti ehdottaa jotain lempeää, ehkä perunaista kasvissosekeittoakin leivän kaveriksi. Voi olla tottumiskysymys.

Kivaa vaihtelua oli tämä leipä ainaisille sämpylöille ja peltileivälle. 

Heti tuli mieleeni jokin pitkä junamatka, jonne tällaisen voisi ottaa evääksi. Varmasti riittäisi mussutettavaa koko yöksi tai päiväksi. Vaihtoehtojen ollessa vähäiset, leipä maittaisi varmasti oikein kertoimella.

Irtoavat jauhot on ehkä hyvä karistaa jo kotona leipäsen päältä, etteivät ne varise penkille junassa.

Kiva pullollinen marjamehua tai muuta juotavaa, ehkä vegekaakaota termarissa tai tetrassa. Paprikaa tai kurkkua, pari hedelmää. Harmi, etten ole lähdössä mihinkään lähiaikoina.

Suolakurkkukin voisi toimia päällisenä, jos ei ole kovin tarkkaa vältellä sitä suolaakaan joka päivä.

Melko jänkkiä leipää silti pitemmän päälle, joten ne jotka vielä laittavat voita, juustoa ja kinkkua saavat huokaista helpotuksesta.

Itse asiassa tämän leivän maussa oli jotain sellaista, mistä tuli mieleen ihan kuin tässä jo olisi juustot ja kinkut integroituna. Tuli niin voimakas mielikuva.

Voin suositella, käytitpä päällisenä sitten mitä hyvänsä. Itse tehtyä on aina mukava syödä, ja siitä tuppaa ajattelemaan erityisen positiivisesti. Vaiva on se, jonka täytyy palkita. 

Käytännön eväsominaisuudet tällä ovat varmasti paremmat kuin peltileivällä, sillä tämän voi kääräistä pussiin ja laukkuun, eikä tämä siellä liiskaannu tai hajoa murusiksi. 

Ei tarvita rasioita ja kansia, tai mitään ylimääräistä rojua mukaan. Vanhanaikainen "laukussa leipää ja piimää vaan"* - idea.

Jänkkiydestä huolimatta voi olla siitä helppo eväskin, että jo muutamasta haukusta lähtee se pahin nälkä pois, ja hyväksi aikaa.

Siispä vaikka hotkiminen olisikin hidasta, tehokkuus on sitäkin parempi.

Tässä vielä linkki Ruokaideat - blogiin, jonka reseptin ja ohjeiden mukaan lähdin tätä hahmottelemaan.

* Petter Ohlsin tekemä oli tuo Matkalaulu, josta lainaus leivästä ja piimästä.