WFPB - Dieettipäiväkirja 1.

Kirjaan tuoreeltaan ylös Mary's Mini- dieetin tunnelmia, ennen kuin kaikki unohtuu. Osa saattaa olla epäolennaista puuta heinää, mutta silti totta.

Aloitin tämän dieetin huvikseni, kun tarvitsin blogiin ideoita. Samalla huomasin joulun jälkeen, että oli mahdollisesti paino jopa nousussa, mikä on harvinainen tapahtuma WFPB-n aloittamiseni jälkeen. Tosin vain kilon verran, näin aluksi.

Sain sitten idean lähteä toteuttamaan Mary's Mini - nimistä dieettiä kymmenen päivän ajan. Dieettiruuaksi sai valita eri vaihtoehtoja, ja minä valitsin pääruuaksi perunan. Vihanneksia lisäksi. Söin siis kymmenen päivää perunaa ruuaksi.

Päivä 1. dieetillä.

Osittainen dieettipäivä, koska aamulla vielä bataattia. Sitten alkoi perunateatteri. Olen helpottunut, että dieetti pääsi alkamaan. Johan sitä on suunniteltukin.

Mietin, onko tavoitteita? Ehkä pari senttiä saisi jäädä vyötäröltä pois, mikäli jotain on jouluna kertynyt. Kaksi-neljäkin kiloa kestäisi pudottaa ilman, että se missään näkyisi. Kyllä tässä on vähän laiskistunut, kun ei uloskaan pääse. Rupsahtanut ja kutvonen olo välillä muutenkin. Pakkasta niin, että toinen koirista tarkenee hädin tuskin talon ympäri.

Tein vähän mittauksia, jotta saisin ehkä jopa ennen ja jälkeen -tuloksia. Valokuvia en ottanut.

Leikkasin vahingossa otsatukankin liian lyhyeksi, ja nyt se sojottaa neljään ilmansuuntaan. Tällaiset pienet muutostyöt kuuluvat usein inspiraatiossa elämiseen.

Päivä 2. dieetillä.

Näin unta yöllä, että söin jossain markkinoilla karkkia. Söin yhden, ja muistin olevani dieetillä. Söin koko pussin, koska mitä enää väliä. Maistelin erilaisia irtokarkkeja. Ufo, lakritsi, suklaakonvehti, vaahtokarkki. Ne mustat, jotka syön viimeisenä. Oikein tarkka oli uni. 

Unessa tiesin joutuvani tulemaan blogiin kirjoittamaan, että kuulkaa semmoinen dieetti tällä kertaa. Mässäsin niitä karkkeja yksi toisensa jälkeen. Kun heräsin, olin helpottunut että se olikin vain unta.

Inspiraatio on katossa. Teen ruokaostospostausta samalla, kun perunat paistuvat. Viimeiset perunat isosta säkistä menevät kattilaan. Koirillekin perunamuusia ja sosekeittoa. Valokuvia ruuasta, tietämättä mihin postaukseen ne ovat tulossa.

Päivä sujuu miettien, että tämä taitaa olla ihan hyvä ja helppo dieetti. Illalla tulee mieleen, että mitä sitä ottaisi kahvin kanssa. No hedelmää toki, päärynää ja omenaa. Mutta hyvä, että nostin kaikki "kielletyt" ruuat ylähyllylle, koska voisin täysin ajattelemattakin napsaista jotain rusinaa kaapista.

Havainnot: 

• Nälkä ei ole sietämätön, vaan ehtii rauhassa lämmittää ruuan aina. Peruna pitää verensokerin tasaisena, vaikka olisi jo nälkäkin.
• Ateriaväli pidentyy, ja koen tarvetta syödä harvemmin, kuin viisi kertaa päivässä.
• kun syön, syön sitten kunnolla perunaa. haen lisää, lisää ja lisää niin monta kertaa, että ei vain jaksa enää. Sen jälkeen menee viisi minuuttia, ja olen valmis ottamaan omenaa jälkiruuaksi. Kun se syöminen viimein loppuu, saa olla pitkään rauhassa.
• Yritän välttää kahvin juomista ruuan yhteydessä. Ei sitä tiedä, jos kahvi vaikkapa jotenkin häiritsee ravinnon imeytymistä.
• Yritän kuvata annoksia "mitä söin dieetillä" -tyylisesti, mutta ei siitä tulekaan mitään: haen aina lisää, ja unohdan ottaa kuvan. Lopulta en tiedä montako lautasellista olen syönyt. Tajuan, etteivät ne kuvat kertoisi kenellekään mitään kuitenkaan. Pääasia, että on muutama kuva.
• Mietin, että pakko miettiä tuota ateriaväliä uusiksi. Vaivalla olen opetellut, että syön kolmen-neljän tunnin välein. Peruja ihan jo niitä ajoilta, jolloin yritin hallita lautasmallia ja kontrolloida jatkuvaa, tasaista ja vääjäämätöntä lihomistani 40. ikävuoden lähestyessä. Olisi sitä muutakin tekemistä aina välillä. Tai voisi tulla.

Epätoivoista, kun tyhjenee iso perunasäkki. Muusiperunatkin ovat vähissä. Onneksi pääsen kaupungille huomenna. Viimeiset perunat ovat jo vähän itäneet, mutta huomaan niiden säilyneen ihmeen hyvin päiväykseen nähden. Päätän, että jos pääsen huomenna markettiin, ostan kaksi 10 kg säkkiä perunaa. 

Jos nyt olisi kesä, perunat pukkaisivat jo kotimatkalla varmaan ensimmäiset idut.
Talvella perunat tuntuvat nukkuvan.

Päätän hetkellisesti, että tämä on minun loppuelämän ruokavalio. En tarvitse muuta. 

Sitten hetken mietittyäni välähtää kaurapuuro mieleen. Sekö on nyt se suurin riskiruoka dieetillä. Puuroko oikein välähtelee mielikuvina? Ihmettelen aivojani.

Ostoslista: 

• 30 kiloa perunaa
• pakastevihannes
• kiinankaali
• lanttua
• porkkanaa
• porkkana-ja lanttusose
• veriappelsiinit
• sitruuna
• omenaa
• paseerattu tomaattia
• tomaattisoseet
• mauste-, musta- ja valkopippuri, paprikajauho
• ruokarasioita
• kaurahiutaleet (koirille)
• näkkileipä(koiralle)

Päivä 3. Suuri päivä, pääsen käymään kaupungilla, ja äiti lupasi tuoda kotiin markettireissulta, että saan tuotua perunasäkit. Ei näitä minun omituisia markettireissuja ymmärrä kukaan muu kuin se, joka on samalla ruokavaliolla. Voi hyvää päivää sitä roudaamista. 

Jos ei saisi autokyytiä koskaan, mitä tekisin: Hakisin joka päivä perunaa lähikaupasta. Hetken mietin, kannattiko tällä asialla nyt ketään oikeastaan vaivata. Kun tekisi tällaiselle laiskalle vätykselle hyvääkin hakea oma ruokansa jalkaisin, niin oppii. Oppii mitä? No pitäähän se oppia.

Olen kyllä jo oppinut, että lähikaupassa on joskus vihreitä perunoita. Se on varmaan pattitilanne. Jos ne peitetään, eivät ihmiset huomaa niitä. Jos niitä ei peitä, ne vihertyvät. Mitä siis tehdä. En tiedä. 

Ihmettelen, mihin joutuisin jos täällä asuisi vaikka joku toinenkin, joka syö perunaa.
Okei kahdelle koiralle menee ruokiensa lisänä muusia hyvinkin. Mutta kun ei täysi viiden litran kattila tahdo riittää itsellekään päiväksi, millaisia kaukaloita kokkaa pariskunnat tai perheet? Olisiko otettava jokin pihanuotio- ja pataratkaisu käyttöön, vaiko kylpyamme? Toisaalta, eipä sitä koko ajan söisi pelkkää perunaa, eikä dieetti kestä ikuisesti. Eivätkä kaikki perunat ole puoleksi itäneitä, joita siksi joutuu kuorimaan huolellisemmin.
Olisi tarvittaessa kuorittava porukalla. Jokainen kuorii tai pilkkoo omansa, tai on syömättä. Vain jos ei itse kykene, niin minä teen. Muuten on raaka peli Lapualla. Hyvin äkkiä tulisi siihen tulokseen, että sama jättää kuorimatta vaikka perunassa olisi mikä rupi ja sarvet.

Toisaalta

• Muuta tekemistä ei oikeastaan ole ruuan suhteen, kuin käsitellä ne perunat. Kuoria, paloitella, maustaa tai muuta.
• Vuosia sitten jäi jo puolet tiskauksista ja vaivoista pois sen öljyn pois jäännin mukana, joten keittiö ei ole enää pelottava paikka. Onhan se eri tiskata eväsrasia, kuin rasvainen eväsrasia joka on kellunut päivän tiskialtaassa. Mutta nyt tuntuu oikeastaan vielä helpommalta. Mikä siellä keittiössä on vielä maksanut, jos se vieläkin pystyy helpottumaan? Uskomatonta.
• Perunan pyörittely on meditatiivista, ja pystyy samalla kuuntelemaan jotain podcasteja tai Youtubevideoita. Ei ole minun elämässä mistään pois, jos ajoittaa oikein. Samalla tulee vihanneksetkin kattilassa, jos ei yritä tehdä niistä mitään elämää suurempaa.
• On niin kuin vasta näkemässäni mainoksessa, jossa joku teki itselleen lisää työtä. Sanoisin, että tuokaa lisää perunoita, koska haluan kuunnella tämän podcastin loppuun.

Päivä 3 jatkuu seuraavassa postauksessa. Kiitos kun luit, korjailen pilkkuvirheitä loppupäivän.

Päätin vain kirjoittaa täysin mitä mieleen tulee, koska jos analysoin kaiken puhki, tämä päiväkirja alkaa muokkautua sellaiseksi vähän mieleisemmäksi ja silotellummaksi.

Mary,s Mini dieetti

• Dieettipäiväkirja 2. Perunapeltiohje
• Dieettipäiväkirja 3.
• Dieettipäiväkirja 4.
• Päivä 10. Viimeinen dieettipäivä