Tein tämän dieetin huvikseni, kun tarvitsin blogiin ideoita. Samalla huomasin joulun jälkeen, että oli mahdollisesti paino jopa nousussa, mikä on harvinainen tapahtuma WFPB-n aloittamiseni jälkeen. Tosin vain kilon verran, näin aluksi.
Sain sitten idean lähteä toteuttamaan Mary's Mini - nimistä dieettiä kymmenen päivän ajan. Dieettiruuaksi sai valita eri vaihtoehtoja, ja minä valitsin pääruuaksi perunan. Vihanneksia lisäksi. Söin siis kymmenen päivää perunaa ruuaksi.
Melkolailla sama, kuin WFPB, eli ei mikään mullistava dieetti sinänsä normaaliin ruokavaliooni verrattuna.
Dieettipäiväkirja 3:
Luottamus dieettiin palasi eilisen päivän aikana, eli päivänä 6.
Puntari sanoo mitä sanoo, mutta finelin ruokapäiväkirjan mukaan en saa edes kahta tuhatta kaloria päivässä kasaan näillä dieettiruuilla.
Vaikka söisin kahden kilon pussin päivässä keitettyä perunaa, ja laittaisin desilitran ketsuppia, sillä ei laskelmien mukaan ole mitään väliä. Edes suolan saantisuositus ei ylity.
Kaloreita en ala laskea, mutta katsoin sen verran, että tiedän mikä on yleisvaikutelma. 1500 kcal, 1800, 1400 jne
Isoimpikin määrä paistinpottuja, jotka otin äsken uunista, täysi pellillinen, eivät painaneet kuin alle puolitoista kiloa kypsinä, ennen uuniin laittoa. Siitäkin oli osa porkkanaa.
Ei ihme, jos pitää hakea lisää, lisää ja vielä kerran lisää.
Paistetut perunat ovat kahteen kertaan kypsennettyjä, joten niiden hyödynnettävyys elimistössä voi olla suuri. Antipa olla, koska tuo on helppo ja maukas ratkaisu laittaa ne perunat.
Hyödynnettävyydellä selittyy, miksi nälkä tulee keittoruokaa syödessä. Paljon nestettä, paljon vihannesta, ja perunat vain kerran kypsennettyjä.
Kulutus ja syöminen voivat olla balanssissa, kun paino ei liiku. Ei aina huono vaihtoehto sekään.
Löysin sellaisen tyypin taas kuin Dr. Doug Lisle.
Hänellä oli tosi mielenkiintoisia juttuja. Kuten, että ympäristön hallintaan pitäisi käyttää enemmän vaivaa, kuin itsensä. Sen mukaan siis riittäisi tämä omakin käytäntö, että tarjolla on sitä ruokaa mitä pitää syödä, ja hyllyjen reunoilla ei repsota koko ajan suklaapapereita.
Ostaa ne perunat ja porkkanat, ja sitten vain syö kun on nälkä. Loput pitäisi hoitua itsestään.
Jos on siinä vaiheessa vielä hoitumatta, voisin vaikka muokata lisää ympäristöä. Kuten tehdä raakojen vihannesten syömisestä helpompaa itselle, kasvattaakseni niiden osuutta.
Salaatin syömisestäkään ei tarvinne silti mitään näppylöitä ottaa, jos ei joka päivä jaksa väsätä.
Eilen tuli syötyä raakaa vihannesta ihan kivasti samalla, kun tein tätä sörsseliä.
Toinen oivallus Dr. Doug Lislen puheista oli, että puntari sotkee ajatukset. Eli saatat tehdä täysin oikein, elimistö oikein nesteytyy hienosti, ja rasva on jo alkanut palamaan.
Kaikki on siis hienosti, mutta käväiset puntarilla ja näet painon nousseen. Heti paniikissa luulet, että nyt teet väärin.
Niinhän se oli nytkin. Kaikki merkit ja oma olo osoittaa, että on ihan ok. Mutta puntari on muka sitä mieltä, että söin liikaa perunaa eilen.
Minua hämäsi se, että olen joskus ennenkin tehnyt pieniä siivouksia ruokavaliossa, ja ne ovat näkyneet omasta mielestäni melko heti.
Mutta jos paino muuttuu noin kilon suuntaan tai toiseen, siitä ei vain voi mitään johtopäätöksiä vielä alle viikossa vetää.
Olen sen kyllä kuullut aikaisemminkin, mutta ei ne asiat vain mielessä pysy.
Piti pitkään penkoa ja yrittää rivien välistä tihrustaa googlessa, mutta löysin viimein jonkun toisenkin henkilön, jonka paino oli noussut Mary's Mini -dieetin aikana.
Nauroin kippurassa, koska tarina oli niin saman kuuloinen. Kaikki samat jutut että no, en ole tehnyt dieetistä tarpeeksi tylsää.
Ihan kuten itsekin mietin, että mitäs paistelen pottuja, haen lisää ja lisää, lyön ketsuppeja ja mausteita päälle, enkä kärsi tarpeeksi apaattisesta ruuasta.
Toinen yhtäläisyys oli, että normaalipainossa liikutaan.
Ja hän harrasti vielä liikuntaakin, toisin kuin minä. Ja silti oli saanut painoa lisää.
Tein vihreän keiton kauramaidon lopusta ja pakastevihanneksista. Tosi hyvää garam masalan kanssa.
Tulee laitettua ihan ihme mausteita perunoiden päälle välillä.
Eilen tein aivan ihanan perunamuusin. Sen piti olla ensin vain koirille, mutta olikin niin hyvää.
Tämän päivän aamupala. Päivä numero seitsemän dieetillä.
Laitoin koko pellillisen näkymän kuvaan, koska otan tosiaan lisää, jos huvittaa.
Keksittyäni jonkin "uuden" ruuan tai uuden tavan tehdä jokin ruoka, innostun hetkeksi siitä ja saatan vetää kuin hyeena sitä ruokaa.
Kun ruoka tulee tutuksi, innostus laantuu ja syöminen palaa normaalitasolle.
Siksi en ole huolissani muutenkaan, jos tulee vaikkapa tekemisen puutteessa syötyä joskus vähän liikaa, samalla kun katselee tv-sarjoja.
En käy puntarilla enää. Tai jos käyn, en tee siitä päätelmiä. Innoissani kerron tietysti, jos se laskee.
Jatkan mahdollisesti dieettiä sen 10. päivän jälkeen siksikin, että ostin alkuviikosta 30 kiloa perunaa, ja jonkun ne on syötävä pois.
Nostanut myös luovuuden tasoa, kun on rajattu materiaalien määrä kokkauksissa.
- Dieettipäiväkirja 1.
- Dieettipäiväkirja 2. Perunapeltiohje
- Dieettipäiväkirja 4.
- Päivä 10. Viimeinen dieettipäivä
- Mary's Mini dieetti (dieetin säännöt, aloitus)
- Mealpreppauksen harjoittelua
- Kaappien raivaus dieettiä varten - Kuinka aloitin WFPB-ruokavalion
- Ruokaostokset tammikuu 1. vko
Tässä linkki siihen Dr. Doug Lislen juttuun: Kannattaa toki katsoa alusta, mutta tämä lähtee nyt siitä kohtaa, mistä aloin katsomaan.
Toisen miniä kokeilleen videonsa alkaen 6. päivästä. Kannattaa tietysti katsoa kaikki, mutta laitoin tuon mikä oli päivästä 6. ja samanlainen painonnousukohta, minkä kohtasin itsekin.
Kommentit
Lähetä kommentti