Kun pitäisi pian saada jotakin, muttei jaksa ryhtyä leipomaan mitään. Eikä halua liikakaloreita ja mössöjä, mutta haluaa silti jotakin?
Ei muuta, kuin taas banaanikeksit uuniin.
Mutta entä jos ei ole banaaneitakaan?
Tilalle laitetaan nyt omenasose.Tämä on juttu, mitä en ole tiennyt tai tajunnut.
Olen yrittänyt rakennella keksejä jauhoista, taateleista, kaurahiutaleista ja käyttänyt omenasosetta rasvan tilalla. Tai välillä kananmunan tilalla.
Hyviä keksejä on tullut tehtyä, ei siinä. Tai monesti ainakin riittävän hyviä.
Mutta ennen pitkää kiirus iskee, ja sitä vain haluaa iskeä ne lätyt pellille.
..ja aletaan siitä tekemään. Perusainesosat ovat siis kaurahiutaleet ja omenasose. Muu on vain lisuketta.
Omenasosepurkki oli 350 grammaa sisällöltään.
Käytin nyt Tyrnävän höyryttämättömiä kaurahiutaleita. Voi käyttää mitä sattuu olemaan.
Itse olen nyt kehittänyt riippuvuuden noihin höyryttämättömiin.
Ennen kuin olin sen kehittänyt, käytin ihan sujuvasti näitä tavallisia.
Valitsen pienen määrän sattumia keksiin.
Viimeaikaisia valintojani ovat olleet rusinat ja puolukat.
Laitan ensin melko vähäisen määrän.
Keksit eivät tahdo pysyä kasassa, jos ne ovat ihan täynnä rusinoita.
Laitoin varalta lusikallisen sokeria ja vähän vaniljasokeria. En ole aina edes laittanut sokeria, eikä sitä mikään pakko ole laittaa.
Kuvittelen vain, että sokeri paahtuu uunissa ja tekee kekseistä sitkeitä ja jotenkin oikeamman oloisia.
Halutessa välttää lisätyn sokerin, voi sulattaa taatelia kuumassa vedessä ja hienontaa kekseihin sitä.
Eipähän ole ainakaan prosessoitua sokeria sitten.
Kaurahiutaleita aletaan lisäämään pikku hiljaa ja sekoitetaan sitä mukaa.
Taikina on valmista sitten, kun voi ottaa sitä lusikkaan ja alkaa taputtelemaan pellille. Mitään tarkkoja määriä ei ole, koska eri hiutaleet toimivat eri tavoin.
Mutta ainakaan ei kannata liian kuivaksi päästää taikinaa vaan katsoa, että se on tasapainoinen, eikä murene liikaa.
Näistä voi tehdä joko litteitä tai paksumpia. Kokeilemalla varmasti selviää se oma paras tyyli.
Kanelia voi käyttää taikinaan, tai sitten ripotella pinnalle. Tämä on ihan makuasia, haluaako laittaa.
Pinnalla siitä on muutenkin eniten hyötyä, ja maistuu varmasti.
Jos rusinoita tai puolukoita osuu reunoille paljon, niitä kannattaa tässä vaiheessa siirrellä keskemmälle, tai noukkia liiat pois.
Jos sattumat ovat reunoilla, ne voivat ottaa muuten liikaa väriä uunissa.
Kannattaa tietysti tarkistaa ajoittain, miltä ne näyttävät.
Jos reunoilla on jo vähän rapeutta ja ruskeaa, niin kyllä ne alkavat olla valmiita.
Nämä eivät nouse eivätkä kupli mitenkään näyttävästi, joten pitää aina vähän arvioida.
Yhdestä purkillisesta omenasosetta tuli ihan tämä pellillinen täyteen.
Näin mustaksi jos pääsee reuna, niin alkaa olla jo hieman ikävää. Makuasioita toki.
Näin keksien alapuolet eivät pääse vetistymään leivinpaperia vasten.
Vastapaistettuina tosi hyviä. Varsinkin jos on valmiiksi vähän hiuko päällä.
Suosittelen laittamaan jääkaappiin yöksi, koska varsinkin nämä omenasoseversiot alkoivat jotenkin vanhentua heti pöydällä, kun unohdin laittaa jääkaappiin.
Eli vaikka tuntuu, ettei raaski rapeita ja kivoja keksejä laittaa jääkaappiin, niin on se yleensä varminta.
Näitä voisi kuivata tietysti kokonaan, mutten ole siihen oikein vielä lähtenyt. Jos on vahingossa päässyt kuivahtamaan, niin on jäänyt kyllä syömättä. (Teessä kastaminen auttaa joskus.)
Voisi laittaa myös molempia, sekä banaania, että omenaa.
Banaaniversio saattaa olla hivenen ruokaisampi.
Running On Plants-kanavalla oli video, josta sain myös ideoita. En ole vain testannut vielä tehdä samalla tavalla.
Eli taikinasta voisi rakennella eräänlaisia proteiinipatukoitakin, ja sulattaa vaikka suklaaraitoja päälle.
Kurpitsasosettakin voisi käyttää, mutten ole löytänyt sitä mistään kaupasta vielä. Bataattia voi kokeilla.
Keksejä voisi muutenkin rakennella vaikka miten hienoja, ilman prosessoitua rasvaakin edelleen, mutta lisätä kaikkea pähkinää ja pähkinätahnoja, jos oma ruokavalio sallii.
Mutta tämä on se, mihin aina päädyn, eli että sekoitan nuo perusainekset ja läiskäisen pellin uuniin.
Siihen se aina päätyy, vaikka maailmassa olisi mitä reseptejä. Mutta ei se mitään. Pääasia, että reseptejä löytyy sitten, kun tarpeeksi haluaa.
Mutta tämä on se, mihin aina päädyn, eli että sekoitan nuo perusainekset ja läiskäisen pellin uuniin.
Siihen se aina päätyy, vaikka maailmassa olisi mitä reseptejä. Mutta ei se mitään. Pääasia, että reseptejä löytyy sitten, kun tarpeeksi haluaa.
Esimerkiksi tuolta alkoi heti löytymään, kun laitoin hakusanan "cookie".
Keksiohjeita riittää kyllä. Kun joku vain leipoisi.
Katso myös sitruunaiset omenasosemuffinssit, tai kakkuset ym.
Luumusose- ja omenasosekokeilut, näistä tuli paksumpia ja sitkeitä. Kehittämismahdollisuudet ovat olemassa. Näitäkin tein jonkin aikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti