Käytin hiivaa pitsataikinaan, jotta siitä tulisi parempaa.
Olisin voinut käyttää valkoisiakin vehnäjauhoja kerran kesässä, mutta minulla sattui olemaan vain hiivaleipävehnäjauhoja. Eikä siinä vielä kaikki.
Vehnä- ja ohrajauhopaketti olivat sen verran samannäköisiä, että kerkesin laittaa melkein koko jauhomäärän ohrajauhoja ennen, kuin huomasin erehdykseni.
Hiivaleipäjauhoja olisin itse nyt mielelläni käyttänyt, jos olisin onnistunut ne ottamaan kaapista.
Pitsataikina:
- 2,5 dl vettä
- 5 dl jauhoja
- 2 tl kuivahiivaa
- ripaus sokeria tai pari teelusikallista omenasosetta
- suolaa
Tästä määrästä tulee kiva köntti, jonka jaan aina kahtia. Toinen pala lähtee pakastimeen tai jääkaappiin, ellen tee kahta pitsaa.
Tein lämpöistä vettä mikrossa, jotta hiiva lähtisi siinä käyntiin. Ei liian kuumaa, ettei hiiva kuole.
Taikina vaivataan ja pyöritellään, lisäten jauhoja tarpeen mukaan.
Kun se ei enää tartu käsiin paljoa ja sillä on kulhokin jo siivottu jauhoista, ja alkaa olla sopivan pehmoinen pallero, se laitetaan nousemaan. Uunin voikin kohta laittaa vaikkapa 200C asteelle kuumenemaan. Paistoaika on noin alle varttitunti, paras kokeilla jotta tietää ottaa ajoissa uunista. Reunoja kopauttamalla ja vähän nostamalla tietää, joko se on.
Tässä välissä, kohoamista odotellessa tietysti kannattaa aloittaa myös täytteiden valmistelu, mutta niistä kuvat pitsataikinan jälkeen.
Pitsa kohosi noin puoli tuntia. Aikaa en katsonut kellosta, mutta vilkaisin liinan alle ja näin sen kohonneen jo riittävästi.
Taikinapallero oli niin mehevän näköinen, etten meinannut raaskia hajottaa sitä ollenkaan.
Jauhotin alta ja päältä tarpeen mukaan.
ämä oma taikinani ei ollut kovin venyvää sorttia, kiitos ohrajauhojen, mutta sain muovailtua tarkoituksenmukaisen lätyn.
Raastoin porkkanat. Löysin valmiiksi hienonnettua lehtikaalta. Minuutti Mikolla hienonsin sienet ja pavut.
Kokeilemalla löytyy ne mieluisimmat täytteet.
Raastamalla porkkanat ja muusaamalla osan muista täytteistä, saan koossapysyvämmät täytteet.
Koska käytössäni ei ole juustoa, ongelmaksihan koituu joskus pitsatäytteiden irtoaminen.
Tein tomaattikastikkeen pitsalle tomaattisoseesta, vedestä ja ketsupista. Laitoin ripauksen oreganoakin.
Paistoin täytteet pannulla. Loput tomaattikastikkeet voi sotkea täytteisiin.
Lehtikaali on melko neutraali täyte, ja sillä saa lisättyä terveellisyyttä - mielestäni pilaamatta makua.
Omasta mielestäni tämä maistui jo niin muistolleni tonnikalapitsasta, ettei ollut edes enää täysin kivaa. Delfiiniparat.
Vaikka pitsaa ensin haukuinkin mielessäni ohrajauhojen ja täytteiden takia, ei sitä voinut tietenkään kesken jättää. Koko pitsa meni samana päivänä.
Tämä juustoinen vegekastike ei petä koskaan. Kaikki eivät pidä mutta tästä on apua monesti. Itsessään kastike ei välttämättä maistu sen erikoisemmalle, mutta kun sen yhdistää sopivasti eri ruokiin, se on mielestäni toimiva. Resepti ei ole enää tarkka, kerta kerralta se muuttuu.
Tällä kertaa se meni näin:
0,5 litraa vettä
1 dl punaisia linssejä
1 desi ketsuppia, sinappia ja tomaattisosetta. Kaikkia näitä vuorotellen, niin että tulee desin mitta täyteen
1/4 tl kurkumaa
1/4 tl sinappijauhetta
1-2 dl ravintohiivaa
3 rkl jauhoja
1/2 sitruunan mehu
raastettua sitruunan kuorta
Ensin laitoin veden ja punaiset linssit kiehumaan. Sain vahtia, etteivät linssit pala pohjaan. Lisäsin kohta jauhot, ja sekoittelin. Kun seos alkoi vähän paksuuntua ja linssit vaikuttivat kypsiltä, noin 10-15 min, lisäsin muut aineet sekaan.
Jatkoin sekoittamista.
Heti jos kastike otti pohjaan, siirsin sen syrjään levyltä ja laitoin kannen päälle. Hetken odoteltuani kokeilin, ja se oli irronnut pohjasta. Tärkeää on, ettei tämä pääse palamaan. Tämän ominaisuutensa takia, kynnys aloittaa kastikkeen teko on joskus suuri.
Jauhoja voi laittaa kolme tai neljä ruokalusikallista. Ellei tällä jauhomäärällä kastike ala saostua lopulta, se on helppo vielä suurustaa perunajauhoilla lopuksi.
Vähän perunajauhoja kylmään veteen, kastike pois levyltä, perunajauhovesi sinne, sekoitus ja takaisin levylle. Antaa pulpahtaa, ja valmista.
Pahaa oli, mutta siksipä vissiin söinkin kaikki, ja suunnittelen jo seuraavan tekemistä.
Vikana tässä nyt oli lähinnä tuo, kun laitoin ohrajauhoja vahingossa, niin tämä muistutti isoa rieskaa maultaan.
Mutta hyviäkin puolia löytyi. Koska ohrajauhoista puuttuu sitko, oli pitsasiivu helppo irroittaa repäisemällä.
Tästä on lyhyt matka taas leivän ja sämpylöidenkin tekoon. Itse ainakin ihan innostuin siitä, miltä tuo pitsataikina näytti kohottuaan.
Samalla uuninlämmityksellä tuli kulhollinen kesäkurpitsoita.
Koska pitsa meinasi mennä yhdeltä istumalta, oli hyvä että pystyi ottamaan tällaista välipalaakin.
Pitsapohjaresepti ilman hiivaa ja kastike
Kommentit
Lähetä kommentti