WFPB - Kurpitsat paistettuna - Hokkaidokurpitsa ja myskikurpitsa

Paistetut kurpitsat.

200 C noin 20 minuuttia. Paistoaikaa voi mennä jopa 40 minuuttia, jos jättää siivut paksuiksi. Tai miksei vaikka tunti. 
Kun haarukka menee läpi kunnolla, ja kurpitsa näyttää muutenkin hyvältä, on aika ottaa jäähtymään.

Tässä postauksessa käydään työvaiheita läpi kuvin ja kirjoituksin.

Paistettuani sekä myskikurpitsaa että hokkaidokurpitsaa huomasin, että kuoriminen ei ollut välttämätöntä. 

Tältä näytti paistettu hokkaidokurpitsa.

Hokkaidokurpitsan kuori oli raakana niin kova, ettei veitsi meinannut mennä siitä läpi vaan luiskahteli. Uunissa kuori tiivistyi silti ohueksi, eikä siitä ollut mitään haittaa enää.

Pilkoin siis vain kurpitsan, enkä kuorinut. Pilkkominenkaan ei aina ollut helppoa.

Ellei ison kurpitsan pilkkominen onnistu, tai jos pilkkominen on liian riskialtista veitsen livetessä, silloin voi ottaa käyttöön pitemmän kaavan tie ajallisesti, eli kurpitsan paistaminen kokonaisena uunissa niin kypsäksi, että sen pystyy pilkkomaan. 

Kanta kannattaa poistaa vähintäänkin, turhaan se uunissa kärventyisi. Riippuu kurpitsasta miten poistaminen onnistuu. Jos napa on ulkoneva, sen saa veitsellä leikattua pois. Jos se kasvaa kuopasta, voi joutua yrittämään jollain pistovälineellä, kuten perunankuorimaveitsellä. 

Kun yritin ensin kuoria raakaa hokkaidokurpitsaa, kävi ilmi että kuoren mukana lähtisi tosi paljon kurpitsaa mukana, ja työ oli muutenkin hidasta. Ei siis kannattanut. Lisäys: Yhteishyvän Youtube-videolla kuoritaan kuorimaveitsellä: https://www.youtube.com/watch?v=am3cE5bv0po

Kuoriminen ei ole pakollista myskikurpitsallekaan. Jos kuitenkin haluat kuoria, se onnistui kerran melko hyvin alla olevan kuvan mukaisella terävekottimella.

Lisävaihtoehto on kuoria vasta kypsä siten, että lusikalla kovertaa sen irti kuorestaan. 

Tällä kertaa jätin tosiaan kuorimatta myös myskikurpitsan. Pesin vain. Nämä olivat kotimaisia kurpitsoita.

Kuori saattaa joskus olla niin sulautunut paistamisen jälkeenkin, että se repeilee vain.

Myskikurpitsan leikkasin nyt poikittaissuunnassa kiekoiksi, yläosan vähän miten parhaiten sattui menemään. 

Yksi ruokaidea on tehdä täytetyt kurpitsat. Kuvassa on täytetty sekä paprikoita että myskikurpitsaa. 

Tänä syksynä luovuin täytetyistä kurpitsoista, koska helpommalla pääsin tekemällä täytteen riisinkeittimessä ja se on oikeastaan jo valmis ruoka, eli riisi+ohra+linssi+vihannes+soijarouhe, miso, mausteet. Kurpitsat paistuvat sillä välin uunissa erikseen, ja tuloksena ravintoarvoiltaan ihan sama ruoka mutta vähän eri tavalla. Voihan ne uunissa toki vielä paistaa/lämmittää yhdessäkin, ja laittaa keltaista kastikettakin. 

Myskikurpitsan pohjan ruskean kantapisteen voi jättää tuohon, sitä ei kannattanut kaivaa raa-asta kurpitsasta. Turhan työlästä hyötyyn nähden. Uunissa kypsymisen jälkeen se oli helppo napata pois perunankuorimaveitsellä.

Siemenet poistin pilkkomisen yhteydessä ja laitoin pakkaseen odottamaan, löytyykö jokin idea pian mitä niistä voisi tehdä.

Ruokaviraston mukaan siemeniä ei saisi syödä kuin korkeintaan kaksi ruokalusikallista päivässä. 

En suunnitellut paahtavani siemeniä uunissa, Suomen elämäntapalääketieteen yhdistyksen eli Falmin kokokasvisruoka- sivulla https://falm.fi/kokokasvisruoka/  suositellaan nauttimaan esimerkiksi pähkinät suolaamattomina ja paahtamattomina. Siemenissä ei taida olla samaa mainintaa, mutta olen siihen käsitykseen tullut että kaikki rasvainen ja korkeaproteiininen olisi parempi syödä paahtamatta.

Sekä hokkaido - että myskikurpitsa onnistuivat n. 20 minuutissa 200 C tämän paksuisina, mutta jos jätti paksummiksi kiekot niin saattoi mennä yli puoli tuntia.

Hokkaidokurpitsat menivät uunissa tosi kuivan oloiseksi. 

Kurpitsassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, maku oli hyvä, eikä se ollut paistunut liian kauan tai liian vähän. Se vain sattui olemaan tällaista rakenteeltaan.

Tässä ruoassa on 

2dl ohraa, 4 dl vettä (Tyrnävän kokonainen ohrasuurimo)

3 dl riisiä, 6 dl vettä

1 dl punaisia linssejä ja soijarouhetta + 2 dl vettä.
Mausteita esim. paprikajauhe, 1 tl juustokuminaa, oreganoa, 1 tl misoa, 1/2 tl grillausmaustetta, 1/2 tl mustapippuria 1/2 tl cayennepippuria.

Pakastemaissia. Tomaattipyrettä 2 rkl.

Annosten päälle aina hokkaidokurpitsaa, oli maukasta näin. Tulista kastiketta viimeistelyyn.

Tämä kurpitsa siis muistutti ihan kypsää kananmunankeltuaista. Jos haluaisi tehdä kananmunan näköisiä koristeita pinaattikeittoon, se varmaankin onnistuisi tekemällä valkoisen hyytelön agar-agarilla ja kauramaidolla, ja laittamalla keltuaiseksi hokkaido-kurpitsaa.

Kuivan hokkaidokurpitsan kanssa auttoi parhaiten kun kaatoi vettä päälle.

Kuulostaa ehkä oudolta että lorauttaisi pelkkää vettä kastikkeeksi, mutta se vaikutti olevan järkevin vaihtoehto.

Vesitilkka solahti annoksiin niin, ettei maku muuttunut ja kurpitsa palautui sellaiseksi, että sitä pystyy nielemään. Muita kastikkeita laitoin lisäksi makua tuomaan.

Vinkki mitä ei kannata tehdä: 

Perunoita ei kannata paistaa kurpitsan kanssa yhtä aikaa samalla pellillä. 

Kurpitsat haihduttivat ja valuttivat niin paljon nestettä, että perunat lähinnä höyryttyivät. Ei tullut niin kivoja paistettuja perunoita kuin yleensä.

Tämä oli hyvä annos, kun perunat paistettu erikseen, ja kurpitsat erikseen. Tässä myskikurpitsaa. Se ei ollut niin kuivaa, eikä muistuttanut kananmunankeltuaista läheskään niin paljon, kuin hokkaidokurpitsa tällä kertaa.

Perunat kuutioiksi, ketsuppia ja grillimaustetta, uunissa 200 C 20-25 minuuttia noin.

Kurpitsaa ei pelätä siis tarvinnut, sen laittamisessa ei ole paljoa yhtään vaivaa. 

Moni kurpitsa on toki kooltaan niin suuri, että niiden kanssa on monessa käänteessä riski loukata itsensä.

Meinasin esimerkiksi liiskata sormeni, kun siirsin kurpitsaa jääkaapissa ja se liukui vauhdilla seinää vasten.
Toinen on, että kurpitsa on vaarassa tippua varpaille. Tai kun sitä yrittää leikata, niin veitsi lipeää ja tulee haava. Kun kokonaisena paistaa, olisi vaarallista leikata kurpitsaa kun se on vielä kuuma. Voi olla jopa parempi antaa sen jäähtyäkin uunissa, luukku raollaan. Ettei se vieri päälle uunista ottaessa.

Kurpitsoita on onneksi pieniäkin. 
Ostelin nyt aika rohkeasti isojakin kurpitsoja, kokeillakseni nimenomaan että kuinka hankalaa se pystyy olemaan.

Varmasti isompiakin kurpitsoja löytyy, mutta nämä olivat nyt painavimmasta päästä mitä olen testannut. 

Jos kuoriminen on liian vaikeaa, sen vaiheen voi siis näillä näkymin jättää välistä. Siemenet voi kiskoa ulos miten haluaa. 

Kunhan kurpitsan saa jollekin mallille paloiteltua, kaikesta voi selviytyä. Paloittelunkin voi lykätä tuonnemmaksi paistamalla kokonaisena, pellille mahtuu uunin alaosassa, ettei kurpitsa osu uunin kattoon.

Samalla kun epäröin ostaako iso kurpitsa vai monta pientä mietin, että jos entisaikojen ihmiset ovat pyytäneet vaikkapa täysikasvuista karhua metsässä aseenaan keihäs ja kivi, niin onko nykyaikana sitten niin että yli puolentoista kilon painoinen kurpitsa on se kynnyskysymys?  Ne ovat kuitenkin ravinnoksi tarkoitettu. Siksi rohkaistuin, kun kerran uskoin olevani riittävän vahva näitä käsittelemään.

Kurpitsan paistamiskokeilut nyt varmistivat havainnon että ajat ovat muuttuneet, ja nykyajan haasteet ovat ihan erilaisia kuin kivikaudella, (jota emme olleet näkemässä tietenkään) mutta ihan todellisia. On siis ihan ok olla varovainen kurpitsan käsittelyssä, tai valita pieniä kurpitsoja.

Kilon tai puolentoista kilon painoisten kurpitsoiden kanssa sain nyt hyvät lopputulokset. Kun kurpitsaa on tarpeeksi, ei tarvitse miettiä mitähän laittaisi ruuaksi. Samasta kurpitsasta tulee päivän jos toisenkin vihannekset, ja voi siitä raakanakin ottaa tuoretta vitamiinia. Koska se on aika makea, jälkiruokakin tulee kurpitsasta. 

Tein jo kurpitsakakkua, siitä resepti seuraavana, tai mahdollisesti ruokaostosten jälkeen. 

Siihen asti näkemiin.

Lisää kurpitsasta: Kurpitsapata, mausteseos, ja lanttu 

Kokonaisena uunissa

Kurpitsapata ja hokkaidokurpitsan kuorimisyritys