WFPB - Ruokaostokset 30 € - Maaliskuu 1

Maaliskuun ensimmäisen viikon ruokaostokset. Ostosten jälkeen kahvisarvien tekoa pitkästä aikaa. Paljon kuvia. Kirpputorilla kierros, ja Puuilossa hankkimassa uusia keittiövälineitä. Vihannesleikkuri.

Etsiessäni ratkaisua persiljan höyryttämiseen, törmäsin tietoon astiaturvallisuudesta. Varmasti monelle tuttua asiaa, mutta tuli nyt uudelleen ajankohtaiseksi koska lehtivihreiden syömiseen liittyy balsamiviinietikka, joka happona tehostaa kaikkien myrkkyjen irtoamista astioista, mikäli ne sellaisia sisältävät. 

Postauksen loppupuolella jogurttikastike vielä, kun yritin tehdä tofuskagenia. Ja mitä lehtivihreitä vihanneksia näin kaupassa.

• Yleisperuna harjattu 0,75 €/kg x 4,56  kg = 3,42 €

• Naurispussi 0,99 €/kg

Ei makutakuuta. Nauriita ostaessa kevättalvella on edettävä suunnitelma B takataskussa.
Jouduin jopa 1/3 pellillisestä laittamaan pois kun tästä pussista tein paistettuja nauriita.

= 5,76 €

• Persilja 1,29 € x 2 = 2,58 €
• Ruustinnan salaatti Prismasta 1,89 €
• Ruustinnan salaatti Lidlistä 1,29 €

Prismassa ruustinnansalaatti normaalihinnalla, Lidlissä tarjouksessa.

Persilja olisi ollut Lidlissä edullisempi, mutta ostin Prismasta kun olin jo niin myöhään liikkeellä. 

On vaarana ettei saa mitään, jos ei toimi. Se on varmasti hyvä asia, ettei ruokaa jää myymättä. Ja jos ei ole persiljaa, on siellä jotakin.

= 2,84 €

• Banaani 2,162 € x 0,99 €/kg = 2,14 €
• Appelsiini Navel 1,014 € x 0,69 €/kg = 0,70 €

Banaanitarjous oli Prismassa, ja yhdeksän pintaan oli jo banaanitkin vähissä. Nämä olivat aika vihreitä ensin, sitten kohta vihreitä mutta pilkullisia. Avasin aika vihreänä jo, ja banaani oli tosi hyvä.

Taas tosi erikoinen banaanielämys, mutta kannatti ostaa vaikka olivatkin pohjalle jääneitä viimeisiä banaaneita.

Pakastaminen on suunnitelma B banaaneille.

= 6,12 €

• Freshona ananasmurska vedessä 2 x 0,99 € = 1,98 €
• Freshona kidneypapuja vedessä 6 x 0,69 € =  4,14 €

Ananaskakkua varten pari tölkkiä ananasmurskaa mehussa.

= 3,32 €

• Kaurajuoma luomu Oatly 1,69 €/l
• Meira Mustapippuri rouhittu 40,37 €/kg, 27g = 1,09 €
• Meira Paprika jauhettu 24g, 22,50 €/kg= 0,54 €

= 4,73 €

• Ruukkupersilja 3 x 1,19 € = 3,57 €
• Keräkaali 1,012 kg x 1,15 € = 1,16 €

Olihan se haettava lisää vihreää ennen viikonloppua. 

= 2,78 €

• Soijajogurtti 500 g 2,98 €/kg = 1,49 €
• Tofu 6,45 €/kg = 1,49 €

Ajattelin tehdä itse tofuskagenia. Yritin jo etsiskellä reseptejä. Ainakin tofua siihen tulee, ja jotain valkoista kastiketta. Pitää tehdä jogurtista kastike, koska vegaanisissa valmismajoneeseissa on öljyä. 

Ruokaostokset tekivät yhteensä noin 30 €. 

Tofuskagenin tekeminen mielessä piti käydä vielä tarkistamassa onko se varmasti hyvää:

Kahveineen noin 10 € Picnicissä tofuskagen patonki ja kahvi. Kahviin sai ottaa kauramaitoa, ja sokeria.

Lisätty sokerihan ei ole kokokasvisruokavalion mukaista, mainittakoon se. Mutta mausteena, ei ruokana. Kauramaidossa oli öljyä ja todennäköisesti sämpylän välissä olevassa majoneesissa myös. 

Toinen tämän viikon herkku olivat kahvisarvet. Näissä rasvan korvasi banaanin palanen. Hiivaleipäjauhoja käytin, sis. n. 7g/100g kuitua. Suolaa ja sokeria ei passaa unohtaa taikinasta, nämä ovat muuten mauttomia. Vaikka vähäsuolaisesti voi tehdäkin.
Olipa vaikea tehdä, kun en ole pitkään aikaan näitä yrittänyt.

Jos haluat kokeilla, resepti löytyy tuolta : Pula-ajan kahvisarvet. 

Taikinasta tuli ensin liian löysää ja ohutta, liian vähän jauhoja. Kauliessa se tarttuikin pöytään jauhotuksesta huolimatta, piti kaapia kaikki takaisin kulhoon ja sekoittaa lisää jauhoja.

Kun taikina oli parempi, huomasin että silti sitä pitää myös pakottaa kääriytymään, ja venyttää että marmeladi mahtuu jäämään keskelle. Tätä en ensin muistanut. Ei saa olla liian kiltti kahvisarvitaikinalle.

Teippasin maalarinteipillä pöydän suojaksi leivinpaperin. 

Jos kuvassa olevaa taikinakolmiota yrittää kääriä nätisti hillon ympärille, hillo alkaa pursuta ulos.
Taikina pitää pakottaa riittämään. Taikinaahan ei vaivata, eikä anneta kohota ensin, niin se on sellaista mikä venyy ja sitten palautuu paikoilleen. Pellillä se nousee vielä. 

Ei ole väliä miltä sarvet ensin näyttävät, kun jokainen on hyvä. Jopa tämä oli lopulta onnistunut sarvi. Tällaisia tuli kun taikina ei ollut tarpeeksi paksua. Kerkesin laittaa jo hillon yhteen, niin ei voinut kaapia takaisin enää kulhoon.

Siinä on taikina kaavittu takaisin kulhoon, kun ei ollutkaan vielä hyvä.

Voitelu vedellä, ja ripottelu sokeria. Pellillä kohotus, kunnes uuni on kuuma. Nousevat uunissakin vielä lisää.

Jos tekisin useammin, niin rutinoituisi taikinan kanssa toimiminen. 

Nämä olivat jopa rapeita paikkapaikoin. Ihan kuin croisantit. Terveellisyys on samaa luokkaa kuin lätyissä. Ne olisivatkin helpompia tehdä. 

Kuningas valtaistuimella odottaa sarvia. Vallan symbolit ovat kultainen valtaistuin, upea vaalea laahus, koivupölkky ja matala posliinivati. Lattialle ja tuolille on siroteltuna tyhjästä pahvirasiasta tehtyjä konfetteja.

Persilja ja astiat: 

Testailin miten saisi toteutettua Dr.Esslestynin ohjetta syödä pureskellen kuusi kertaa päivässä lehtivihreitä vihanneksia höyrytettynä ja balsamietikan kera. 

Kaadoin kiehuvaa vettä ensin persiljan päälle metalliastiassa, ja se muuttui heti pureskeltavammaksi. 

Jos laittaa kannen päälle ja antaa hautua 5-6 minuuttia, se voisi täyttää höyrytyksen määritelmän. Tästä ei ole nyt tarkkaa tietoa. 

Kiehuvan veden kaataminen päälle tehoaa tosi hyvin pelkkiin lehtiin, mutta varret tarvitsisivat tehokkaamman höyrytyksen.

Persilja löytyy Dr.Esselstynin listalta, ja sitä on tähän aikaan vuodesta helpoin näistä saada. Lähikaupassakin on vähintään persiljaa, vaikka ei olisikaan lehtikaalia. Parsakaalia ja kukkakaaliakin usein löytyy, nekin ovat listalla. Ja punajuuret. 

Yksi vaihtoehto voisi olla, että höyrytyksen tekee ruokatermospullossa. 

Persiljaa pulloon sopiva määrä, kiehuvaa vettä, ja kansi kiinni. Odotellaan se 5-6 minuuttia, ja syödään tilkalla balsamiviinietikkaa höystettynä.

Koska kuumuus tuhoaa aina C-vitamiinia, voi halutessaan säästää osan persiljasta raakana syötäväksi. 

Persilja muuttuu saman tien pehmeäksi ja se on tosi helppo pureskella. Aivan toista kuin raaka persilja.

Kun jää niitä varsia yli, ne voi pakastaa pienessä pussissa, ja on keittoon yrtit valmiina aina.

Kävin kirpputorikierroksen ja silmäilin samalla, löytyisikö jotain hyvää ideaa persiljan höyrytykseen.

Kannelliset sokerikko ja kermakko pienimuotoiseen persiljanpehmennykseen? Ajattelin ensin että kermakko tai muu pieni kaatoastia balsamietikalle. Tulinkin toisiin ajatuksiin luettuani mm. hygieniapassin sivuilta mitä vanhoista kirpputoriastoista sanotaan. https://hygieniapassi.fi/old-tableware-lead

Sokerikon ja kermakon pitäisi olla varmuudella myrkytöntä kuuman kestävää materiaalia, joten kirpputoreilta voi olla hyvä pysyä sittenkin poissa.

Jokin merkintä pitää vähintään olla, että valmistajien sivuilta voi tietää mitä lämpötiloja astia kestää, onko se konepestävä, irtoaako lasite. 

Esimerkiksi Ylen sivulla on pitkä https://yle.fi/aihe/a/20-27658 artikkeli siitä, miten tutut retroastiatkin voivat sisältää lyijyä ja kadmiumia.
Testauksissa käytettiin etikkahappoa testaamaan irtoaako mitään. 

Kiinankaalille voi tehdä saman käsittelyn kuin persiljalle. Tässä kiinankaali jonka höyrytin kattilassa kannen alla, menee aika pehmeäksi jo pelkästä kiehuvan veden kaatamisesta päälle.  

Pitääpä tarkistaa tämäkin lautanen, mitä pohjassa lukee. Toivottavasti ei irtoa lyijyä. 

Koska lehtivihreiden pureskeluun liittyy se tilkka balsamietikkaa, niin sehän voi todellakin liuottaa lyijyä ja kadmiumia lasituksista ja värillisistä kuvioista astioissa. 

Ei ole kiva jos yrittäessä parantaa sydän-ja verisuoniterveyttä saakin lyijymyrkytyksen tilalle. Ylen artikkelin mukaan eräästäkin astiasta oli irronnut lyijyä 720 kertaa yli sallitun, ja jostain toisesta astiasta yli 60-kertainen määrä. Kymmenestä testatusta astiasta kaikista irtosi lyijyä.

Ylen artikkelin mukaan esimerkiksi Arabia on luopunut lyijyn käytöstä vasta 70-luvulla. Vuonna 2008 kirjoitetussa artikkelissa sanottiin, että halpatuotantomaissa käytetään edelleen. Jos siis astia on halpatuotantomaasta ja valmistettu vuonna 2008 se saattaa sisältää lyijyä. 

Etelä-Suomen sanomissa neuvottiin laittamaan astia etikkaan likoamaan, niin näkee irtoaako lasite: https://www.ess.fi/teemat/251625

Taidan laittaa vain roskiin nyt astiat, joissa on vähänkin lasite hajonnut tai mitään epäilyttävää. Pidän muutenkin minimalistisesta kodista, joten jokainen syy laittaa tavaraa pois on aina tervetullut. Ostaa sitten pikku hiljaa tilalle laadukkaampia, jos tarvitaan. 

Kun sitten etsin mistä saisi mahdollisimman myrkyttömiä astioita, törmäsin vahingossa Rautaportti-nimiseen verkkokauppaan. Siellä kehuttiin akaasiapuusta valmistettua astiaa,

https://rautaportti.fi/tuote/puukulho/ joka kestää käyttöä, on uusiutuva materiaali, ja sen voi kunnostaa hiomalla. Sivulla luvattiin, ettei sen käsittelyyn ole käytetty mitään aineita. Elinkaaren lopuksi sen voi kompostoida. Kevyt puukulho voisi olla hyvä eväskulho ja voisikohan siinä tehdä etikka-lehtivihreäannoksenkin.

Olen suhtautunut puuastioihin epäillen, koska niitä ei voi pestä koneessa, ja voivat siten olla hankalia arkikäytössä. Lisäävät astiarumbaan vaiheita. Toisaalta, kun kokokasvisruokavalioon ei kuulu lisätty rasva,  niin astiat tulevat tosi helposti puhtaaksi, olivatpa mitä materiaalia tahansa. Ainakin eväsastiaksi voisi harkita, jos pitää jotain kevyttä lautasta pitää mukana.

Ruostumattomasta teräksestä valmistettuja astioita on onneksi, nehän pitäisi olla turvallisia. Ruokaviraston sivulla oli kuitenkin myös metalliastioista että laatu voi vaihdella ja silmät on pidettävä auki.  Metallit elintarvikekontaktimateriaalina: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/pakkaukset-ja-kontaktimateriaalit/kysyttya-kontaktimateriaaleista/metallit/

 

Kirpputoreilta löytyy parhaat keittiövälineet. Esimerkiksi raastinta yritin etsiä vaikka mistä kaupoista uutena, ja aina löytyi jotenkin epäilyttävän oloisia. Osa raastimista oli muuten lupaavia, mutta  eri mallisia mihin olen tottunut.

Kahdeksalla eurolla neljä uutta keittiövälinettä. Löytyi aika uuden oloinen raastin, terävä. 

Pulikkaa en olisi heti tarvinnut, mutta alapa sitten hakemaan kun se pitää olla.  Olen miettinyt pitkään karjalanpiirakoiden tekoa.

Desilitran mitta. Nyt vain kun luin että jopa ruostumaton teräs saattaa olla myrkkypitoinen ellei sitä ole valvottu kunnolla, niin rupesi epäilyttämään tuo desilitran mitta. Toisaalta jos sillä ottaa jauhoja pussista, tuskin siinä ehtii irrota mitään.

Ottimet, joilla saa persiljaa nostettua höyrytysastiasta. Vaikuttivat ihan laadukkailta, jostain ravintolasta varmaan.

Solingenin vanhat sakset.Nämä olivat jopa terävät. Aivan ihanat sakset! Jätin ostamatta, ja nyt en elintarvikekäyttöön siis hanki mitään vanhaa enää.

Uusi vihannessilppuri:

Puuilossa oli vihannessilppuritarjous. Isompi joka sisälsi salaattilingon ja ties mitä oli alunperin 18.90.

Pienemmälle jäi hintaa alle 5 euroa.

Hieman epäilytti ensin, mutta kyllä tämä ihan hyväksi osoittautui.

Kätevä kun tekee pienen määrän salaattia tai pitää silputa vaikka suolakurkku, omena tai tofu. Pieni määrä kaalia onnistui hyvin. Pidän tästä koska tähän ei tarvitse sähköjohtoa kuten Lidlin minipilkkojaan.

Tämä ei käy banaanijäätelön tekoon, eikä varmaan marjamehuunkaan, joten Lidlin tuote on edelleen hyvä.

Kirppiksellä sattui olemaan Lidlin minipilkkojakin. Minulla on näitä jo kaksi, niin en ostanut.

Tofun pilkkomiseen aivan täydellinen tämä Waltz & Schröder.

Oli tämän silppurin käytössä omat hankalat puolensa. Kesti hetken aikaa, ennen kuin tajusin miten kansikin pitää laittaa päälle, että se pysyy. Ja että sen saa poiskin. Leveä sen verran, että käsi ei meinaa yltää. Märillä käsillä vaikea käsitellä.

Pyöritettävä pohjaosa ei suostunut pöytää vasten pyörimään kun olin juuri sen pessyt, eli vähänkin märkänä se alkoi vain liukua tyhjää.

Parhaiten onnistui, kun väänsin vain edestakaisin aina. Lisäys, että vähän kuin kynää teroittaessa joskus ei kierräkään täyttä ympyrää, vaan edestakaisin. Lyijykynän terä jää silloin toispuoleiseksi, mutta salaatti ei. 

Tuntui vaikealta, mutta hetkeä myöhemmin se kaali, tofu tai omena oli kuitenkin silppuna eli tehtävän sai suoritettua. Vaikeus oli vain tunne siis.

Tähän tottuu. Tuhat kertaa mieluummin silppuan tofun tällä, kuin leikkuulaudan päällä veitsellä.

Tämä ei ollut konepestävä. Se hieman harmittaa, mutta toisaalta tämä on niin pieni, ettei vaiva ole suuri huuhtaista se nopeasti käytön jälkeen.

Kirpputorilla oli taas Minuutti Mikkoja. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että ne ovat täysin käyttämättömässä kunnossa, ostaisin ellei olisi jo kaksi.

Se oli aikoinaan varmaan muotilaite, joka ostettiin ja sitten ei tullutkaan tarvittua. Vähän kuten leipäkone ja muut vastaavat.

Tämäkin voi toki olla myrkyllinen laite, jos se on valmistettu aikana ennen parempaa tietoa ja materiaalien valvontaa.
Toisaalta tässä muutaman sekunnin käväisee ruoka, joten en luovu tästä.

Tilli-tofukastike: 

Sain tehtyä jo ensimmäisen tofuskagen-kokeilun.

Tofua, joka on vihannessilppurissa silputtu. Pakkasesta tuoretta tilliä, lusikallinen omenasiideriviinietikkaa. Ripaus valkopippuria ja suolaa. Soijajogurttia. Sokeria ei tarvittu nyt.

Tämä ei ollut sinnepäinkään vielä tofuskagenia, ja googlettamalla selvisi että siihen tulisikin vegaanista mätiä. Ja Picnicin patongin välissä oli jokin muukin kastike lisäksi. 

Tämä tofu-tilli-jogurttikastike oli jo tosi hyvää keitettyjen perunoiden ja leivän kanssa, vaikka ei se vielä tofuskagenia ollutkaan. Varsinkin kaalisilpun kanssa.  Tofua pystyy siis syömään näin, ja voi kuvitella mitä tapahtuu kun laittaakin jotain maustettua tofua.

Savutofua, tai vaikka teriyakitofua. Voi tulla tosi hyviä kastikkeita.

Lidlin soijajogurtti oli tosi makeaa, vaikka siinä lisättyä sokeria ei ollutkaan. Voisi kokeilla eri jogurttimerkkejä.

Kokeilin myös mustapippuria ja maustekurkkua tähän kastikkeeseen, mutta nyt ne eivät olleet hyvä idea. Tofu on pehmeää, ja suolakurkku tuo kovia sattumia jotka eivät sopineet yhteen pehmeyden kanssa. Joku toinen kerta sitä. Esimerkiksi keväiseen voikukkakastikkeeseen sopi kerran maustekurkku. Miksei tuorekurkkukin.

Muita lehtivihreitä vihanneksia persiljan lisäksi:

Lidlissä oli tarjolla kotimaista lehtikaalia. Ruotsalainen pakastelehtikaali Prismasta oli n. 7 €/kg, eli pakastettu tulee edullisemmaksi. Persilja maksaa noin 1,15-1,45 euroa ruukku. Kilohintatietoa ei aina ole saatavilla.

Pak Choi on myös yksi vaihtoehto, mitä voisi käyttää lehtivihreäpureskeluun. Löytyi Lidlistä kotimaisena hintaan 14,95 €/kg.

Lähetys päättyy. Kuningaskin nukahti.

Toimiston laitoin säppiin ja kiinni, että saa ahkera henkilökunta levätä. 

Dagsmarkin nautarullia löytyi enää muutama paketti Puuilosta. Minimanissa olivat viimeksi loppu, ja Prismassa. Valmistajan nettisivutkin ilmoittivat, että suuren suosion takia loppuneet. Hyvä tietää.

Kiitos kun kävit kanssani kirpparikierroksen ja kauppakierroksen. Kahvisarvet odottavat. 

Hyvää viikonloppua!

Linkit uudelleen:

Ananaskakku

Kahvisarvet

Tofuskagen Picnic

Hygieniapassi, kirpputorisastioista

Ylen artikkeli astioiden lyijypitoisuuksista 2008

Rautaportti puukulho

Ruokavirasto Metallit elintarvikekontaktimateriaalina

Voikukka-jogurttikastike

Ruokaviraston mukaan astioita on arvioitava kriittisesti.

Maaliskuun ruokaostokset:

Maaliskuu 1, 30 € astiaturvallisuus

Maaliskuu 2, 30 €, astiat

Maaliskuu 3, 37 €, siemenet, astiat 

Maaliskuu 4, 40 € 137 €/kk