WFPB - Kastike - Kesäkurpitsa, kikherne, porkkana ja omena

Kokeilevaa keittiötä sunnuntain kunniaksi.

Tämä kastike on jännittävä yhdistelmä porkkanaa, omenaa, kesäkurpitsaa ja kikherneitä. Unohtamatta tomaattimurskaa.

Jännittävä siinä mielessä, että jos et ole ennen kokeillut omenasta tehdä lämmintä ruokaa, niin tästä voisikin olla hyvä aloittaa testailu. Päädyin itse tähän kokeiluun sattumalta, kun en tiennyt yhtään mitä laittaisi.

Omenainen kesäkurpitsa-tomaattikastike:

• 175-200 g porkkanaa (n. 2kpl)
• n. 350 g kesäkurpitsaa 
• 160 g = n, 2,5 dl kikherneitä
• 140 g omenaa (n. 1 kpl)
• vettä
• 1-2 purkkia tomaattimurskaa

Mausteet:

• 1/4 tl jauhettua inkivääriä
• 1/8 tl jauhettua kanelia
• 1/4 tl mustapippuria, myllystä (tai jauhe, rouhe tms)

Jos ei satu olemaan keittiövaakaa, niin sitä ei tarvita. Pari porkkanaa on hyvä, yksi omena josta voi laittaa siivun suuhunsakin, ja kesäkurpitsaa sen verran, kuin viitsii. Punnitsin vain samalla kun tein, että nyt pystyy halutessaan laittamaan mittasuhteisiin.

Määrät tarpeen mukaan, kasvikset pilkotaan. Tein ensin tämän verran riittämään vain muutamaan ateriaan, kun en tiennyt mitä tästä tulee. Vettä keittämiseen niin, että kaikki peittyy. Porkkanat ensin noin 10 minuutiksi, sitten loput kasvikset ja mausteet, lopuksi vielä tomaattimurska.

Mitä enemmän kasvisaineksia, sitä todennäköisemmin on kiva laittaa toinenkin purkki tomaattimurskaa. Tähän meni nyt vain yksi.

Mausteet mittasin mittalusikalla, ja ajattelin että ehkä ne siellä maistuvat tai sitten eivät, mutta ainakaan ei ole pitkä rimpsu eri mausteita. 

Kesäkurpitsasta laitoin vain korkeintaan kaksi kolmasosaa. Tuo oli aika iso.

Kikherneitä 2,5 dl lopulta, kypsiä pakkasesta. Ja porkkanat ja omena. Tomaattimurska.

Ensin pilkotaan ainekset. Porkkanoista tuli ohuita suikaleita.

Laitoin ensin porkkanat kiehumaan joksikin aikaa, noin 10 minuutiksi. Vettä niin, että peittyy.

Lisäsin loput ainekset pian, ja niidenkin päälle lisäsin vettä. Mausteet sekaan: Inkivääriä, ripaus kanelia, mustapippuria maun mukaan.

Annoin kiehua kunnes kypsää, vesikin haihtui vähemmäksi mutta pidin kantta päällä. Lisäsin lopuksi tomaattimurskan. Sekoitus, ja valmista!

Ennen tomaattimurskan lisäämistä pysähdyin vielä hetkeksi, ja mietin että toimisiko tämä ilmankin? Kyllä se hyvää sekametelisoppaa olisi voinut ollakin, mutta kaadoin silti murskat. Hyvin toimi.

Keltaisen riisin kanssa. Värjäsin laittamalla noin 1/4 tl kurkumaa. Tuoretta persiljasilppua koristeena.

Tässä ruuassa ei nyt ollut edes yrttejä ainesosana. Ehkä jotain lehtivihreitä voi laittaa salaatiksi, tai kokeilla laittaa sekaan.

Kastike oli nyt siis makeaa ja tomaatti toi suolaisuutta ja ruuan tuntua.

Syksyn sadon aikaan on tärkeää joskus saada varsinkin kesäkurpitsalle käyttöä, ja tähän kastikkeeseen on helppo sitäkin upottaa. 

Kesäkurpitsan maku vaihtelee ja se voi tarvita joskus mausteita, esimerkiksi yrttejä. Tässä kastikkeessa se ei herättänyt minkäänlaista huomiota ainakaan negatiivisessa mielessä. Omena ja kaneli taisivat auttaa.

Perunan kanssa kastike toimi myös. 

Perunamuusikin tuli mieleen, mutta lähikaupasta ei löytynyt jauhoisia perunoita, ainoastaan kesäperunoita.

Mustikat sopivat tämän annoksen koristeeksi ja C-vitamiiniksi.

Vaihteluksi keltaiselle riisille yritin tehdä sinistä riisiä. Kaadoin riisin keitinveteen blenderissä tekemääni mustikkamehua. Värjäys ei ihan onnistunut, ja riisi jäi harmaaksi. Vähän sävyä kuitenkin.

Omenan ansiosta kastike oli nyt tuntuvasti makean puolella. 

Tulin ajatelleeksi, että jos haluaa vaikkapa suolan käyttämistä vähentää, voi ollakin kiva tehdä välillä makeita, mieluiten jonkin verran aromaattisia ruokia. 

Tämän kastikkeen kanssa ei vielä ainakaan käynyt suolan lisääminen mielessäkään. Erikoista, mutta omena ilmeisesti tepsi omalaatuisella tavalla. Kun ruoka on selkeästi lämminsävyinen ja makea, se suolan kaipuu ei ehkä yllätä niin helposti. Ja jos yllättää, niin ei ripaushan voi auttaa, tai tippa makeaa chilikastiketta.

Tulisuus eli vaikkapa chilijauho olisi voinut sopia, erittäinkin hyvin.

Jatkojalostus:

Sehän oli ensin niin raikasta ja olin tyytyväinen, kerkesin jo kehuakin vähän. Mutta seuraavana päivänä ne varhaisperunat kivettyneinä rasiassa, ja kastike lirisi vetisenä purkista. Ei oikein kelvannut, joten kippasin koko lounasrasiallisen uunipellille.

Paistoin uunissa, kunnes alkoi väri tarttua. 200-225 astetta. Puolikin tuntia se joutui olemaan, kun ei mitään meinannut ensin tapahtua. Jopa 40 minuuttia.

Mutta sittenhän se olikin hyvää. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat maustekastikkeet ja virikkeet päälle.

Kun sitä vielä jäi, niin laitoin couscousin sekaan, tilliä, persiljaa, scirachaa, ketsuppia, mustapippuria:

Kastikkeessa oli hyviä raaka-aineksia muuten, mutta kaipasi heti sitä jatkojalostusta, kun resepti olikin niin köykänen sitten yhtäkkiä. Couscous on tosi hyvä tähän tarkoitukseen.

Kiitos kun luit, ja hyvää illan jatkoa. Nähdään pian taas.