Porkkanalohi, porkkala - WFPB

 Porkkala vähäsuolaisesti:

Tämä on nyt vähän eri prosessi useimpiin ohjeisiin sen takia, että kokokasvisruokavaliolainen varsinkin voi usein haluta minimoida lisätyn suolan käytön. 

Porkkalaan tulisi ainakin valmistusvaiheessa normaalisti paljon suolaa. Ohjeeni onkin nyt tarkoitettu siihen, että etsitään keinot tehdä tätä siitä huolimatta.

Esimerkiksi kun googletin, löytyi K-Ruoka-resepti porkkalasta johon meni 600 g suolaa. Monista blogeista sai kyllä muuten vinkkiä ja käyttötapoja, joten kannattaa haeskella toki netistä, ja vertailla.

Tässä jätämme nyt suolan vähemmälle, öljyn pois kokonaan. Lisäksi lähdin tekemään helpoimman kautta eli keittämällä enkä uunissa. Pilkoin porkkanat vapaalla tyylillä, koska halusin pian valmista. Savuaromiakaan en käyttänyt, se voisi olla kyllä seuraavassa kokeilussa jo mukana.

Ensin ohjeet ja sitten selostukset kuvineen. 

1. Siivuta porkkanat
2. Keitä siivut 2-5 minuuttia, jopa 8 riippuen paksuudesta. Kunnes haarukka menee läpi.
3. Siivilöi vesi pois, anna porkkanoiden olla siivilässä
4. Tee marinadi: Laita eri astian pohjalle 1-2 rkl omenasiiderietikkaa ja 1 tl siirappia, pieni loraus. 
5.  Sekoita porkkanat marinadiin.
6. Ripottele hieman merisuolaakin ja sekoita, tai voit suolata tavallisella suolallakin.
7. Laita kansi päällä astiassa porkkanat marinadissa jääkaappiin.
8. Anna olla yön yli, kuitenkin vähintään pari tuntia. Käy silloin tällöin sekoittelemassa, että marinadi osuu kaikkiin porkkanoihin. Pitkään marinoiduttuaan aina paranee.

Marinadi

Parille porkkanalle laitoin pari ruokalusikallista marinadia. Pääasia, että marinadia riittää porkkanoille kastikkeeksi.

Mitään sokeria ei useissakaan resepteissä ole, ja nyt laitoin ihan tipan tuota siirappia. Ajattelin, että jospa eri makulajikkeet olisivat tarpeeksi edustettuna: Hapan, makea ja suolainen. Voit kokeilla ilmankin siirappia. Porkkanat ovat makeita jo.

Etikkana käytin omenasiiderietikkaa. Usein ohjeissa on valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa.

Omenasiiderietikka on mielestäni aika mietoa, sitä uskaltaa roplatella hieman rennommin. Väkiviinaetikkaa en uskalla tähän kokeilla ennen laimentamista. Riisiviinietikka voisi toimia. 

Suolaaminen

Valitsin merisuolan, koska ajattelin sen vaikuttavan rakenteeseen. Merisuolahippuset imevät kosteutta.

Hiput eivät heti leviä tasaisesti, ja tuloksena voi myös olla eri kohtia: jossain siivussa runsaasti suolaa, ja toisissa kohdissa vähemmän. Voi olla hyväkin asia. Sekoittelu auttaa hälventämään liikaa vaihtelua.

Suolan sopiva määrä vaihtelee maun ja määrän mukaan.  

Mieluummin ensin liian vähän suolaa, kuin liikaa. Suolaahan saa purkista lisää milloin tahansa. 

Omat ensimmäiset porkkalat jouduin huuhtelemaan ja aloittamaan marinoinnin alusta laitettuani liikaa suolaa. 

Suolaa kuitenkin mielestäni joutuu laittamaan, koska muuten tämä ei eroa suolattomasta etikkapikkelöidystä porkkanasta paljoa mitenkään. Jotain tälle on tapahduttava, ja pieni shokkiefekti suolalla ei välttämättä haittaa.

Hyvin pian toleranssi kyllä nousee: Ensimmäisessä satsissa mitä kokeilin, lipsahti siis liikaa suolaa. Sain tilanteen vakautettua. Seuraavat eivät heti "maistuneet millekään". Suolaa pitäisi siis olevinaan laittaa joka kerta enemmän. Shokkiefekti ei riitä kovin kauas.

Tämän asian ratkaisemiseen voi auttaa ettei syö tätä joka päivä, vaan vaihtelee vähän leipiä ja päällisiä.

Siivuttaminen

Pesin ja kuorin porkkanat, ja leikkasin niistä päät pois.

Vuolin veitsellä lastuja. Osa lastuista jäi paksuiksi, osasta tuli seitinohuita.

Keittäminen

 
Keitin parista minuutista viiteen minuuttiin, ainakin kunnes isoimmatkin alkoivat hieman pehmetä.

Enimmäkseen menin keittoajassa niiden keskivahvojen ja ohuiden siivujen mukaan, etteivät mene liian mössöksi.

Siivilöi vesi pois ja jätä porkkanalastut valumaan.

Sillä välin marinadi.

Marinoiminen, suolaaminen ja tekeytyminen

Laitoin porkkanalastut ja marinadin yhteen, sekoitin, ripottelin merisuolaa. Kansi päälle, ja jääkaappiin tekeytymään.

Suolaisuutta voi tässä vaiheessa maistella, mutta ei voi oikein vielä tietää mikä tulee olemaan lopputulos. Maistamalla huomaa kuitenkin, jos jotain ainesosaa on tosissaan liikaa tai liian vähän.

Astia oli ehkä liiankin iso muutamalle porkkanalle, mutta on hyvä mahtua kääntelemään ja sekoittelemaan porkkanoita reilusti.

Lopputulos:

Ensimmäisen satsin vein suoraan nyyttäreihin ruisleipäsiivujen päällä. Yhdistin cocktailtikuilla leivät ja päälliset.

Olin varautunut lähtemään sieltä vähin äänin kotiin, tunnustamatta kovin isosti olevani se, joka teki nämä leivät.

Yllätyin suuresti kun reseptiä alettiinkin kysellä, ja kehua näitä.

Nyt vähän harmittaa, etten ollut varautunut ja saatoin sanoa jotain väärinkin. Toivottavasti kokeilijat löytävät perille. Tähän ei ole mahdollista mielestäni tehdä tarkkaa reseptiä, koska nyt pelataan tämän suolankäytön minimoimiseksi.

Eikä ole järkeä sanoa, että tasan 167 grammaa porkkanaa ja 4 milliä siirappia. Ei siitä vain tule mitään. 

Jos kehitän tätä eteenpäin, palaan kertomaan. Jos sinä kokeilet, voit kertoa kommenteissa kokemukset. Siitä voi olla hyötyä monelle muullekin.

Vaalean litteän sämpyläni päällä toimi ihan hyvin. Vaihtelua ruisleivälle.

• 5 dl vettä
• 1,5 rkl kuivahiivaa
• 2 dl kaurahiutale
• 2 dl ruisjauho
• loput grahamjauhoja, kunnes taikina löysä ja hyvä
• loraukset siirappia+ripaus suolaa

Pellille, alle 30 min kohotus, 200 C n. 15 min. Jos taikina löysää, leviävät toisiinsa kiinni. Litteitä leipiä ei tarvitse sitten halkaista enää.

Hapankorpun päälläkin testasin.

Jos oikein paksu siivu tuli vastaan ja porkkana rouskahti hieman, kävi mielessä että eihän tämä kala vain ole huonosti valmistettua.

Silti, vaikka en hakenut edes kalan makua tällä, vaan enemmän sitä efektiä minkä lohisiivu teki. Että on suolaista leivän päällä.

Tästä leivästä on sanottava, että söin puoli pussia pelkiltään ilman mitään porkkanoita heti. Söin vain, enkä voinut lopettaa. 

Tässä oli suolaa n. 0,7 g/100 g. Ei siis onneksi kaikista suolaisimmasta päästä kaupan leipiä.

Näemmä jos kunnon ruisleipää haluaa eikä osaa itse tehdä, niin kyllä tämä on ihan hyvä valinta. Valmistusaineluettelo oli näissä paljon yksinkertaisempi, kuin toisen merkkisissä vastaavissa.

Täysjyväruisjauho (60 %), vesi, hiivaleipävehnäjauho, ruislese, hiiva, jodioitu merisuola. Leivän viljasta 75 % täysjyväruista.

Varsinkin lisättyäni porkkanat ja tillin, en  pysty lopettamaan syömästä.

Porkkalaa kannattaakin maistaa haluamansa leivän kanssa ensin, ei niinkään suoraan astiasta. Vasta yhdistelmämaku kertoo, onnistuiko lopputulos mitenkään päin.

Hyvä etten nytkin nouse penkistä, ja lähde rakentamaan leipää. 

Leipä toimi myös maustekurkun ja tillin kanssa. Maustekurkussa on toki suolaa.

Jos suolaa haluaa välttää,  niin kyllä leipä on se mikä johdattaa suolaan usein, itselläni ainakin. Siksi jos homma alkaa lähteä lapasesta, niin voi olla hyvä ensitöiksi pitää taukoa leivästä. Kaikesta sellaisesta  yleensäkin taukoa, mikä alkaa johdattaa takaisin kohti länsimaista ruokavaliotottumusta.

Hyvä puoli näissä kasvisleivänpäällisissä nyt on se, että näitä ei muutoin tarvitse säästellä.

Vaikka laittaisi puoli tillinippua per leipäsiivu, ei mitään erityisen pahaa pitäisi tapahtua. (omat yksilölliset lääkitykset toki huomioitava aina ruokavaliosiirtymissä.)

Jokin kermaviilikastiketyylinen porkkanalohimajoneesiviritelmä oli mielessä ensin, ja ostin soijajogurtinkin sitä varten.

Maistettuani kerran tätä leipää, tajusin etten tarvitse yhtään mitään. Yksikään leviteviritelmä ei olisi mielestäni tätä asiaa enää parantanut mihinkään suuntaan.

Makuasioita, ja vielä kerran makuasioita. Mutta tällaista tällä kertaa.

Mahdolliset ongelmakohdat porkkalassa ovat: Liikaa etikkaa, liikaa suolaa, liikaa sokeria. Liian vähän etikkaa, liian vähän suolaa, liian vähän sokeria. Liian pehmeäksi keittynyt, liian raaka. 

Toivotan onnea matkaan. Mikäli tämä kehittyy tästä vielä, niin tehdään lisää leipiä.