Heinäkuun viimeisen viikon ruokaostokset, 30 euroa.
Yksinkertainen ruoka, eli makaroni ketsupilla on tosi hyvä helleruoka, ja terveellisyys lisääntyi lehtikaalilla ja porkkanalla maun kärsimättä. Keitetyt kesäperunat.
Aletaan virkistyä taas iltaa kohti. Assistentti on alkanut oppia uuteen päivä- ja yörytmiin.
Odottelin että helteet olisivat jo ohi, voisi palata normaaliin ja alkaa suunnitella vaikka uusia reseptejä.
Vielä helteet vain näyttävät jatkuvan.
Yölläkin joutuu assistentti läähättämään välillä.
Tässäkin huomaa ettei ajan tarvitsekaan riittää kaikkeen. Minulla on aivan mielettömän virkeä koira, jonka koulutus vaatii jatkuvasti uuden opettelua, ja perässä pysymistä mielenliikkeissä.
20 siitä on marjoja, elokuuta varten.
Nauriit jäivät ostamatta, koska kävin alkuviikosta Lidlissä, eikä siellä ollut nauriita. Minimanissa olisi voinut ollakin, mutten siellä muistanut . Hain vain marjat ja lähdin saman tien kassan kautta ulos.
Tässä postauksessa on ostokset, muutama ruokavinkki, sekä ajatus arjen riittämisestä kaikkeen kokkaamiseen, ja sitten muinaisen rooman kautta säästöpohdintoihin. Assistentin seikkailuja. Lisää kuvia myöhemmin, jos löytyy.
Lisätty viktoriaaninen videolinkki
= 10,1 €
Tuli muuten mieleen, että reissussa on kätevä tuollainen pieni mausteputeli. Voi syödä mitä tahansa, missä tahansa, vaikka pelkkiä perunoita, ja aina voi lisätä jotain makua helposti. Vaikka kokkaamiseen ei olisikaan aikaa tai mahdollisuutta. Ei sisällä kuitenkaan öljyä, kuten monet valmiit pastakastikkeet ja majoneesit. Eikä pilaannu herkästi. Toinen vaihtoehto on jokin jopa suolaa sisältävä maustesekoitus, tai yrtit.
- Banaani RFA 1,694 kg x 1,30 € = 2,20 €
- Kesäperuna 0,85 €/kg 2kg = 1,89 €
- Chilikastike jalapeno 19,90 €/kg 100 ml = 1,99 €
- Kurkku suomi 0,332 kg x 1,99 €/kg = 0,66 €
- Kukkakaali 0,568 kg x 1,99 €/kg = 1,13 €
- Papusekoitus luomu 0,88 €
- Maribel mansikkahillo 3,18 €/kg, 245 g = 1,35 €
Mansikkahillo ja jalapenokastike ovat nyt ei-ruokaa, muuten ihan kivat kokokasvisostokset.
Haaveilin että helteet loppuisivat ja saisin paistaa lättyjä, mutta toisin kävi.
Jalapenokastiketta ostin kaksi pulloa, yhden itselle mutta toisen assistentille. Kävi ilmi että parvekkeen lattiasta on alkanut häviämään maalit, ja syylliseksi paljastui koiruus. Joten tuo maustekastike auttaa, kun laitan sitä parvekkeen rakoihin, niin ei koira mene syömään sitä maalia.
Nyt huomasin että on reiluhko kilohinta, srirachaakin saisi alle 15 euroa kilo. Ja sitäkin halvempia varmasti löytyy.
Tuli muuten mieleen, että reissussa on kätevä tuollainen pieni mausteputeli. Voi syödä mitä tahansa, missä tahansa, vaikka pelkkiä perunoita, ja aina voi lisätä jotain makua helposti. Vaikka kokkaamiseen ei olisikaan aikaa tai mahdollisuutta. Ei sisällä kuitenkaan öljyä, kuten monet valmiit pastakastikkeet ja majoneesit. Eikä pilaannu herkästi. Toinen vaihtoehto on jokin jopa suolaa sisältävä maustesekoitus, tai yrtit.
- Mustaherukka 7,75 €/kg 3 200g x 1,55 €= 4,65 €
- Mustikka 9,95 €/kg
- Puolukka Lidlistä 1,29 €/200g = 6,45 €/kg
21,05
Tällä hetkellä marjojen ostamiseen kätevä systeemi on se, että marjat kylmäkallen kanssa muovipussiin, muovipussissa kylmälaukkuun ja sitten heti kotiin.Onnistui. Kun ei ollut pitkä matka. En millään jaksaisi hankkia mitään kylmäkaappeja autoon. Talvi on kuitenkin pitempi kuin kesä.
Marjat valikoin sillä perusteella että kilohinta alle 10 €, ja noin parilla kympillä. En tosin kaupassa laskenut mitään summia, mutta silti aika tasan meni.
Nyt riittää kuukaudeksi, ja jos ei riitä niin haetaan lisää.
Joskus testasin että yhdestä puolukkapussista tulee puolisen litraa, se tekee desi päivässä vauhdilla viiden päivän marjat. Joten vaikka söisi enemmänkin tässä pitäisi olla tarpeeksi, ettei tarvitse koko ajan hakea.
Sitten viikon ruokavinkit, niitä ei montaa ole.
Jos haluat parempaa ruokalistaa, niin katso esim. heinäkuun kokkailut -22 pääosassa kukkakaali, elokuun ruokia -22, siellä on linkkejä muihinkin, ja resepteihin.
Jos haluat parempaa ruokalistaa, niin katso esim. heinäkuun kokkailut -22 pääosassa kukkakaali, elokuun ruokia -22, siellä on linkkejä muihinkin, ja resepteihin.
Mansikkahillon käyttö niin, että sitä menee mahdollisimman vähän, jos haluaa vähentää lisätyn sokerin käyttöä:
Lusikallinen mansikkahilloa pieneen kippoon, ja sekoitetaan siihen vettä. Kaadetaan vesi-mansikkahilloseos puuron päälle. Näin se leviää joka puolelle ja maistuu paljon, ilman että sitä on kuitenkaan teelusikallista enempää. Jipii.
Sama vinkki käy soijakastikkeeseen suolan käytön vähentämiseen pyrkiessä, eli jos ennen on ollut tapana lorauttaa ruoka-annokseen suoraan pullosta soijakastiketta, niin laimentamalla reilusti voi huomata että se on vieläkin tosi suolaista, mutta leviää paremmin ja antaa ihan saman makuelämyksen vähempisuolaisesti. Vaatii toki vähän aina viitseliäisyyttä, mutta riippuu tavoitteesta kokeeko sen merkitykselliseksi. Itse jaksan, mutta en kaikkea muuta sitten aina jaksakaan.
Tuli muuten mieleen tästä jaksamisesta, että katselin viktoriaanisesta ajasta kertovaa historiadokumenttia, ja siellä oli niitä herroja ja palvelijoita. Samoin kun katsoin antiikin Pompeijin elämästä kertovaa dokumenttia, niin siellä oli osa ihmisistä orjia ja toiset herroja. Viktoriaanisesta ruokavaliosta koitin selvittää lisää, ja löysin jutun jossa joku heristi leipää kameralle, ja kertoi että tämä saattoi olla se ainut iltapala, jos käsitin oikein, tuossa ap video: https://www.youtube.com/shorts/h55i46mM_QI jos olet töissä käyvä tavallinen henkilö. Pompeijista näytettiin, että siellä oli pikaruokaravintoloita. Leipomoita.
Eli tällaiset isot kulttuurit ovat perustuneet jo ammoisista ajoista siihen, että kaikki eivät joudu kotona iltaisin kokkaamaan seitsemän lajin tarjoiluja. Osa kulttuureista on jopa jakanut ihmiset niihin jotka tekevät toisten puolesta kaiken, ja toiset saavat sitten elää herroiksi.
Mietin tässä, että nykyään jos kokee riittämättömyyttä, ettei ole tarpeeksi reseptejä ja ei saa syödä kunnollista ruokaa, kaikki pitää olla helppoa ja nopeaa ja ulkonasyöminen on yksi suurimmista unelmista. Se voi johtua siitä, että kaikkea ei vain saa. Eli jos haluaisi ylläpitää monimutkaista menua, se vaatisi tinkimistä jostain muusta.
Itse en esimerkiksi jouda paljoa kokkaamaan, joten ruoka on yhä helpompaa ja helpompaa.
Helpottamisessa auttaa toisto. Eli vaikka ensin olisi vaikean tuntuinen resepti tai prosessi, niin kun sen tekee viisi kertaa peräkkäin eikä vaihda välissä, alkaa rutinoitua. Pian se tuntuu helpolta.
Tällaisia tuli mieleen, en tiedä mutta itse aloin oikein hämmästellä, että on ne vaatimukset aika kovia nykyihmiselle kun ruokaa ja hienostisyömistä mainostetaan, ja sitten tulet väsyneenä kotiin ja hyvä jos jaksat riisit laittaa keittimeen. Saati sitten jotain mausteita huhmareessa jauhamaan ja pilkkomaan tuoreita kasviksia. Sama juttu vielä kun lisää säästämisen: Mielestäni hyvin paljon voi saada vähälläkin rahalla, mutta ihan kaikkea ei.
No, tällaisia tuli mieleen, että monesti olen lukenut kun mietitään että joka ilta pitäisi vielä olla eri ruoka. Ei se ole helppoa tämä nykyinen elämänmeno, jos ei ole ollut helppoa koskaan ennenkään.
No, tällaisia tuli mieleen, että monesti olen lukenut kun mietitään että joka ilta pitäisi vielä olla eri ruoka. Ei se ole helppoa tämä nykyinen elämänmeno, jos ei ole ollut helppoa koskaan ennenkään.
Kokokasvisruokavaliossa ei ole mitään sellaista, joka estäisi valmisruokien käytön. Se että valmisruokiin laitetaan tällä hetkellä paljon suolaa, lisätään rasvaa, ja käytetään vaikkapa fruktoosiglukoosisiirappia, on se ainut syy miksi ulkona syöminen ja valmisruokien valinta on vaikeaa.
Tämä ei oikeastaan ole sen kummempaa ruokaa, ja ehkä tilanne joskus muuttuu.
Tämä ei oikeastaan ole sen kummempaa ruokaa, ja ehkä tilanne joskus muuttuu.
Kaaliraasteen teko: Pitkä taipuisa sahalaitainen leipäveitsi. Sillä on helpoin vuolla kaalista ohuita siivuja.
Kun siivuja tai siis nyt raastetta on tarpeeksi, kannattaa nuijia se puisella perunanuijalla. Nuijiminen tehostaa makua, neste irtoaa ja tulee mehukkaampi salaatti.
Porkkanaraastetta sekaan, tai mitä haluaa. Tai pelkkää kaalia.
Sitten loraus etikkaa, jota täytyy laimentaa vesitilkalla. Sokeriripaus, jos haluaa. Sinappia vähän mauksi, ei välttämätöntä. Rusinoita ja mitä ikinä.
Etikka on kyllä ihmeaine, sitä kun sopivasti laimentaa se toimii ikään kuin suola. Sama kuin sitruunanmehukin, eli korvaa suolaa hyvin monessa paikkaa. Silti koska suola ei välttämättä sovi raakasalaattiin, niin etikka ei kuitenkaan niin paljoa muistuta suolaa, että salaatti menisi pilalle. Eikä se muutu suolakaaliksi. Jos olen ymmärtänyt oikein, etikkaa käyttivät jo muinaiset roomalaiset, ja varmasti se on vielä sitäkin vanhempi keksintö.
Jos kaali on mielestäsi hieman nahistunutta, kannattaa laittaa sitä vesiastiaan. Näin helteellä ei kannata tietenkään kauaa liottaa, ja vesi on hyvä olla jääkylmää. Jääkaapissakin voi antaa olla.
Tässä on nyt palasina, mutta jos aikoo tehdä kaaliraastetta niin varmaan voi ottaa kaalista lohkon, ja laittaa sen likoamaan.
Sama vinkki käy kukkakaalille ja kaikille kasviksille. Erästä onnetonta nahistunutta kurkkua en saanut virkoamaan, ilmeisesti se oli jo niin yli. Mutta jääkaapissa pehmenneet porkkanat virkistyivät takaisin entiselleen. Porkkanoista tein keitettyjä, saattoi liotus olla turha välivaihe.
Hyvää makaroniruokaa tuli tehtyä.
Porkkanoita, hyvä nippu niin että kattilanpohja peittyy. Laitoin kuorimattomana kesäporkkanoita, pätkin vain kiekoiksi.
Porkkanoita, hyvä nippu niin että kattilanpohja peittyy. Laitoin kuorimattomana kesäporkkanoita, pätkin vain kiekoiksi.
Sitten kun ne olivat kiehuneet noin 10-15 minuuttia, lisäsin makaronia ja pakastelehtikaalia muutaman palasen.
- porkkanaa
- lehtikaalia/kukkakaalia/kurkunpätkät ym
- 1 pussi eli 400g tummaa makaronia
- kourallinen pakastelehtikaalia, tai tuoretta jos on.
- vettä niin että peittyy
- purkillinen valutettuja papuja
Mausteita mielen mukaan, laitoin
1/8 tl maustepippuri
1 tl soijakastike
En tainnut muuta maustetta laittaakaan, mutta kun makaroni oli valmista lorautin ketsupit, jauhelihamaustetta, cayennepippuria.
Yksinkertainen ruoka, eli makaroni ketsupilla on tosi hyvä helleruoka, ja terveellisyys lisääntyi lehtikaalilla ja porkkanalla maun kärsimättä. Keitetyt kesäperunat.
Kovin monimutkaisia kokkailuja ei nyt kyllä kiinnostanut tehdä.
Samoin hyvää oli riisit ja kaurat riisinkeittimessä, eli suomenpata mutta ilman naurista, porkkanaa tilalla, sekä pelkät keitetyt perunat.
Jos makaronien nestettä jää liikaa, sen voi kaataa pois. Siinä vain on nyt porkkanaa ja kaikkea hyvää, joten voi sen yrittää käyttääkin. Laittaa vaikka tomaattikastikkeen siitä.
Jos kaalisalaattiin jää etikkaista nestettä, sen voi käyttää mausteena ruokaan.
Puolukkasurvos on hyvää uusien perunoiden kanssa!
Toimistosta otetaan lappu.
Odottelin että helteet olisivat jo ohi, voisi palata normaaliin ja alkaa suunnitella vaikka uusia reseptejä.
Vielä helteet vain näyttävät jatkuvan.
 |
| "Nam. Lepään ensin, sitten syön maalia ja pesulaput kaikista vaatteista." |
Päivällä on aika nukkua, ulos on turha viedä muuta, kuin istumaan varjossa puun alla. Uimaankin voisi kohta lähteä. Itse en ui, en ole sporttinen. Tarvitsen kellukkeet ja uimavahdin.
Viimeksi kun vein koiran uimaan, sieltä tuli jotain kirppuja ja piti laittaa lääkekuurit niskaan. Joten katsotaan.
Säästöpulinat:
Marjat voisivat olla elokuun ostoksissa, mutta ei se mitään. Parempi muutenkin ajatella ruokakuluja vuoden aikajänteellä, kuin pelkästään kuukauden. Kuukauden ruokakuluja tietysti kannattaa yrittää laittaa kuriin, koska vuosi kuitenkin koostuu niistä kuukausistakin. Välietappeja.
Siitä asti kun olen alkanut ajatella vuoden kuureina, on motivaationi vain vahvistunut koko ajan lisää.
Se että säästää kympin sieltä täältä ei ole motivoivaa, mutta jos vuodessa säästää vaikkapa satoja euroja, voi jo alkaa miettiä "mitä niillä rahoilla saa".
Kaikki tällainen säästäminen on silti aivan yksilöstä riippuvaa, mikä kiinnostaa ja mikä ei.
Se että säästää kympin sieltä täältä ei ole motivoivaa, mutta jos vuodessa säästää vaikkapa satoja euroja, voi jo alkaa miettiä "mitä niillä rahoilla saa".
Kaikki tällainen säästäminen on silti aivan yksilöstä riippuvaa, mikä kiinnostaa ja mikä ei.
Kovin motivoivaa ei kaikille olisi se että jee, säästin 500 euroa jos palkka riittää, kokee että prioriteetit ovat muutenkin toisaalla. Silloin se 500 tai mikä tahansa summa kannattaa maksaa siitä, ettei tarvitse kilohintoja katsella.
Itse tykkään tätä systeemiä kehitellä, tästä saa paljon sellaista informaatiota mitä en edes ole ennen tajunnut ajatella.
Esimerkiksi että jos ostaa vain kokokasvisruokaa+ jonkin verran ei-ruokaa kuten mausteita tai kaurajuomaa, niin jokaisesta kaupasta pystyy hankkimaan 35 euron budjetilla viikon ruuat. Tällä hetkellä siis, ei välttämättä tulevaisuudessa. Tämä riippuu aina mistä ruuista kukin haaveilee, mutta jos riisutaan kaikki muut tekijät kuten se että tykkääkö ruiksesta vai kaurasta, onko jotain erityisvaatimuksia ym. niin tämä on se lopputulos mihin olen päätynyt. Siihen on sitten helppo lisätä, ja varmana kannattaakin lisätä kymppi päälle. Tiedän ainakin minkä verran nostan ruokabudjettia, jos haluan oikein rentoutua.
Ja minkä verran pitää pihistää, jos haluaa alle sen 30 euroa viikossa.
Tieto lisää myös tuskaa, tai mitä se tuska kenellekin on, eli olen huomannut miten arvoituksen väistyessä ruokaostoksista, vähenee huomattavasti mielenkiinto siihen minkä värinen on pakkaus, vai onko se pelkkä valkoinen säkki mustalla tekstillä.
Myöskään en enää entiseen tapaan inspiroidu uusien tuotteiden seuraamisesta vaikka niihin välillä olisi toki kiva törmätä, ties mitä jää huomiotta kun menen saman polun aina kaupassa läpi.
Myöskään en enää entiseen tapaan inspiroidu uusien tuotteiden seuraamisesta vaikka niihin välillä olisi toki kiva törmätä, ties mitä jää huomiotta kun menen saman polun aina kaupassa läpi.
Eikä minua kiinnosta se pääsenkö kaikkea uusia juttuja heti maistamaan. Ne asiat voivat jollekin tuottaa paljon iloa, ja se ilo valitettavasti saattaa hälventyä jos miettii tarpeeksi näitä muita seikkoja, kuten kaloritiheys ja kilohinta.
Itse olen siirtänyt kaikki (pakkaus)estetiikan ja kulinarismin suuntaiset tavoitteet siihen, että haen mielenkiintoni toisaalta.
Itse olen siirtänyt kaikki (pakkaus)estetiikan ja kulinarismin suuntaiset tavoitteet siihen, että haen mielenkiintoni toisaalta.
Tässäkin huomaa ettei ajan tarvitsekaan riittää kaikkeen. Minulla on aivan mielettömän virkeä koira, jonka koulutus vaatii jatkuvasti uuden opettelua, ja perässä pysymistä mielenliikkeissä.
On kaikkea maan ja taivaan välillä mistä olisin kiinnostunut, eli nyt vain se ruokatuotteiden ja uutuuksien seuraaminen ja kulinarismi on jäänyt vähemmälle. Tämän blogin pitämisen ansiota on että jaksaa säästöjä suunnitella, ja laittaa reseptejä ylös. Varmasti auttaa myös pysymään kokokasvisruokavaliolla, ympäristöhän ei sitä tue välttämättä, joten suosittelen blogin tai jonkinlaisen reseptivihkon tai albumin tekemistä jos yhtään huvittaa. Kun kiinnostus laimenee, unohtaa reseptit, ja ei osaa ehkä enää niin hyvin opettaakaan havaintojaan. Tai kiinnostus ei laimene mutta siitä tulee osa rutiinia, eikä ole helppo ehkä avata niitä alkuperäisiä syitä. Kuten resepteissä monesti käy, että kerrotaan laita sitä ja tätä, mutta aloittelija joutuu ihmettelemään että miksi. Ja tekee ehkä turhaa työtä, kun ei erikseen mainita että kyse on vain muotoseikasta.
Mietin joskus pääni puhki, miksi vanhassa keittokirjassa käskettiin laittaa kukkakaali tunniksi veteen ennen höyryttämistä. Sitä ei voitu kertoa minulle suoraan, mutta olen nyt pitkien pähkäilyjen jälkeen tullut tulokseen, että todennäköisesti se on se nahistumisjuttu. Eli vedessä virkistetään nahistunut vihannes.
Ok, palaamme, tässä edelliset heinäkuun ruokaostokset:
Heinäkuu 1, 30 € , viikon ruoat lähikaupasta
Heinäkuu 2, 67 € Tänne lisäsin fytaateista juttua, ks. myös kommentit, ja mitä viikon lähikaupparuuista tuli
Heinäkuu 5, 30 € 185 €/kk
Mielenkiintoinen pointti tuo vertailla viktoriaanisen ajan muonintaan, ja siihen että nykyisin oletetaan että ateriat ovat kovin vaihtelevia ja monimutkaisia. Harvalla perheellä on ”nonna” joka viettää päivät pitkät patojen äärellä keitellen ”välimerenruokaa”.
VastaaPoistaNiinpä, tulee mietittyä onko monimutkainen ruoka saavutettavissa. Jos on työpäivää, niin mennä viktoriaaniseen tapaan illalla patjalle leivän kanssa, söisi, ja nukahtaisi siihen. Vs laittaa keittiössä ranttaliksi se viimeinen hereillä olotunti tai useampi. Saattaa muuttua toiseksi työpäiväksikin jo tehdyn perään. Loogista että yhteisössä olisi työnjako, joku tekee leivän ja muut muuta. Yksilöllisyyden aikakaudella tehdään itse, ja ratkaisuna on valmisruoka jolloin saa kaiken, mitä "nonnakin" tekisi, mutta kuten aina, on mahdollista menettää kontrolli terveellisyydestä. Yksilöllisesti toki nykyään saa enemmän valita itse mitä syö. Entisajan kyläyhteisöissä löytäisi itsensä varmaan ulkoruokinnasta, jos ilmoittaisi että syön nyt vain tätä omaa ruokavaliota. Onneksi kokokasvisruokavaliollakaan ei nykyään tarvitse kaikkea tehdä. Yrttien keruu on hyvä esimerkki asiasta, johon en riitä, tai ei aika näytä riittävän, siispä ostan vihannekset kaupasta. Se että kokkaa ne ruuaksi, on sitten omalla vastuulla ja yksinkertaiset ruokaideat tekevät kauppansa kodissani. Kaipa riisinkeitin ja mausteet pussitettuna, ovat siinä se nonna.
PoistaLisäänpä vielä kun tuli mieleen, että aina se ihminen itse ei ole vaativa, tai ei haluaisi tehdä monimutkaista ruokaa, mutta sitten tulee väliin ne asiat että saatko nyt tarpeeksi kalsiumia, rautaa ym.
PoistaEli moniko uskaltaa syödä pelkät keitetyt perunat. Joskus voisi riittää sekin illan ohjelmanumeroksi, että keittää ne. Jos söisi pelkkää leipää, niin onneksi nykyään tiedetään tosiaan että C-vitamiinin saanti on silloin turvattava. Mutta moniko uskaltaa nykypäivänä laittaa leivän päälle pelkkää kurkkua, kun on mielessä kaikki ne ravintoaineet. Osa siitä tiedosta on hämmentävää (joku tiktokissa vain saanut päähänsä) ja osa pitäisi ottaa tosissaan (tieteellinen vertaisarvioitu ja hyväksihavaittu tutkimus on sitä mieltä).