WFPB - Maustaminen, osa 3. - Yrttejä ja tulisuutta

Laadukkaan ruoan ystävät ja kulinaristisesti valveutuneet tietävät, että mausteethan jauhetaan mieluiten morttelissa kokonaisista pippureista ja siemenistä. Kasvatetaan yrttejä itse, ja jokainen päivä on tuore raikas salaatti pöydässä.

Vinha perä tässä, koska avattu mauste ja kasvi väljähtyy nopeampaa, kuin omassa luontaisessa muodossaan oleva.

Ruuanlaitossa käytetään ihanteellisesti paljon tuoreita yrttejä. 

Se asenne on hyvä  kun haluaa tehdä hyvää ruokaa. 

Tuoreus ja raaka-aineiden laatu on hyvä ajatus myös sen kannalta, kun haluaa vähentää suolan ja sokerin käyttöä omassa ruokavaliossa. Niitä ei ehkä tarvita niin paljon, kun ruoka on hyvää muutenkin. Makuaisti tottuu maistamaan ruuan aidot maut.

Tässä ruokavaliossa ei sen sijaan kannateta hirveän paljon asioiden paahtamista,  öljyssä kuullotusta ym. Niissähän muodostuu niitä kaikkia yhdisteitä, mitä emme halua. 

Kannattaa tehdä niitä maustesekoituksia, että saa kulumaan.

Joskus on silti parempi jättää liian vanha mauste käyttämättä, koska kyllä sillä väljähtyneellä yrtillä ihan oikeasti pystyy joskus pilaamaan oman ruokansa.

Monet yrtit ovat myöskin ihan eri asia tuoreena ja kuivattuna. Usein reseptissä sanotaankin, jos tuoreen voi korvata kuivatulla. Yksi aika selkeä esimerkki on korianteri. Jauhettu korianterin siemen on ihan eri asia, kuin tuore korianterin lehti, tai kuivattu korianterin lehti.

Jos yrtistä ei ole varma, kannattaa lisätä sitä vasta lautasella. Murskaamalla vähän tulee maku heti esille kunnolla. Se koko ruoka ei ole sitten pilalla kokeillessa vain vähän.

Ne mausteet, joista tietää pitävänsä, voi hankkia isoissakin purkeissa.

Persilja on kohtuu viaton ja harmiton, ja sitä laitan usein soppaan kuin soppaan ison ruokalusikallisen. Makuasioita, mutta kannattaa kokeilla. Oreganoa ja basilikaa annostelen tyypillisesti teelusikalla aina ensalkuun.

Tillistä teen jogurttikastiketta, ja se käy moniin keittoihin. 

Tilli ei aina ihan kaikkeen istu.

Tässä on pieni ongelmatilanne käynnissä ruukkubasilikan kanssa.

Kuvittelin, että se säilyy pöydällä kun sitä kastelee. Toisin kävi.

Napsin siitä parhaat lehdet leivän päälle ja ruokiin, mutta ei siinä kauaa mennyt kun se alkoi tuhoutumaan itsekseen.

Ruukkuyrttejä voi onneksi myös pakastaa. Paloiksi vaan, ja pussiin.

Basilikan lehtiä kannattaa kokkaamisen loppuvaiheessa repiä vaikkapa tomaattikastikkeeseen, tai salaattiin. Irrottavat makunsa.

En ole paljoa ruukkuyrttejä viimeaikoina testaillut, ihan siitä syystä että en ole talvella viitsinyt. 

Tässä blogissa ollaan oltu säntillisellä säästöbudjetilla, ja ruukkuyrtit silloin usein karsiutuvat. Varsinkin jos yrtti on kaupassa jo puoleksi keltainen.

Hyvä suunnitelma, mitä tekee ruuaksi, niin kyllä ruukkuyrtit säästöbudjettiinkin silti voisivat mahtua. Se on aina, että mitä pitää itse tärkeänä ruuanlaitossa.

Hyvä puoli on, että makuaistin tottuessa vähempiin kemikaaleihin, kaikki suunnilleen on aina niin hyvää ettei oikeastaan tule paha mielikään, vaikkei kaikkea aina ole.

Jaan mausteet ja maut aina mielelläni kategorioihin: Tulisuus, happamuus, makeus ja suolaisuus.

Jos jotain näistä mausteita ei siis ole, käytän toista. Cayennepippuri on näistä ehkä eniten maistuva, eli saattaa olla väliä mihin ruokaan laittaa. 

Kokonaiset pippurit säilyvät rouhittuja paremmin. Morttelia en ole hankkinut, koska mietin miten se tipahtaa varpaille joku päivä.

Inkiväärin polte on hieman erilainen, mitä chilissä ja mustapippurissa, mutta silläkin saa potkua. 

Inkivääriä voi käyttää raastettuna tuoreena, tai jauheena. Ylijääneen tuoreen inkiväärin voi pakastaa. 

Jos jotain lipsahtaa liikaa, niin kannattaa keittää vaikka lisää perunoita eri kattilassa, ja yrittää niillä  laimentaa.

Erilaiset tuliset kastikkeet ovat hyviä. 

Säästöbudjettiinkin voi mahtua yksi tai muutama oikein laadukas maustekastike. Niistä saa muitakin makuelementtejä, kuten makeutta, happamuutta ja suolaisuutta.

• Maustaminen, osa 2, mistä aloittaa, linkkivinkkejä
• Maustaminen osa 1, ruokaostokset, maustamisen opettelua