Kauppareissu WFPB

Säästöä säästöä: Hinnat ovat tietenkin aina suhteellisia, että paljonko menee viikossa mitäkin, ja onko se sitten halpaa vai kallista. 

Tällä kertaa oli mielessä  että alle 60 eurolla mentäisiin viikko tai parikin. Suunnilleen viisi kymppiä meni.

Muutama purkki kauramaitoa vielä, ehkä kympin edestä. Lisäksi tietysti haen perunaa vaikka joka päivä lähikaupasta, se jos kesken loppuu. Sitä vain on mahdoton ostaa jääkaappiin useita kiloja, että mahtuu muutakin. 

Kaapissa kun on valmiina paljon riisiä ja linssejä, jauhoja ja soijarouhetta, niin ei tarvitse sitten arkena rassata päätään semmoisilla. Voi keskittyä näihin tuoreisiin.

Tuotevalikoiman puolesta kaupasta ei ole oikein läheskään entiseen malliin edes ostettavaa, jos ei halua lisättyä rasvaa sisältävää ruokaa ostella, eikä herkkuosastoltakaan oikein löydy kuin tummaa vegaanista suklaata, niin säästöbudjetilla olo ei tunnu kaatuvan edes siihen, vaikka joissain ostoksissa valitsisi jopa luomua tavallisen sijaan, kuten banaaneissa. Taisi olla jotain kymmenen sentin hintaero kilohinnassa nytkin. Pitää kuitenkin korostaa, että luomu tai lisäaineen vältteleminen ei ole tässä ruokavaliossa mikään juttu ainakaan omalla kohdalla. Tärkeintä on välttää sitä lisättyä rasvaa, ja sen mukana sitten seuraa, että tulee vältettyä paljon muutakin.

Pakasteosaston antia:

Pakkasestahan löytyi marjoja jonkun verran valmiina, joten otin vain yhden mustikkapussin. 

Marjojen osto on itselleni mielenkiintoinen harjoitus. Ennen vanhaan entisellä ruokavaliolla minulle tuli harvemmin mieleen, että pitää ihan ostella mustikoita. 

Ennen marjat olivat mielestäni jotenkin kalliita. Mutta tv-sekotus Random tai joku täytelakritsipussi ei ollut.  Mutta nyt sitten tällä uudella ruokavaliolla yritän ostaa marjojakin, ja katson että jos kilohinta on jotain alle 10 euroa, se mahtuu  säästöbudjettiin ihan hyvin. 

Ei marjojakaan ole mikään pakko olla, ja yksi tai kaksi marjalaatua riittää hyvään elämään aina kerrallaan.

Jos jotakin ei ole, niin ottaa siitä vierestä toista. Jos kaali on loppu, niin lanttu kelpaa. Kaali ei tosin ole ikinä vielä ollut loppu mistään kaupasta, kertaakaan. Sitä minulla nyt oli ennestään.

Ei tarvitse muistaa kuin 4-6 asiaa kauppalistalla. Jotain vihannesta, jotain marjaa, jotain tärkkelyspitoista kuten peruna, jotain juuresta, kuten porkkanaa tai lanttua.

Jääkaappi ennen kauppareissua. Kyllä ne sinne solahtivat ruuat sitten. 

Entisellä ruokavaliolla oli täysin mahdollista minun onnistua siten, että viisikymppiä hurahtaa ja silti ei ole mitään syötävää, tai ruokaa. Alkaa tässä oppia jo.