WFPB - Naurisleipä - Perunamuusileipä - Soijajogurtti-tofuleipä

Naurisleivät. Nauriista tulee paljon väriä ja aromia leipiin, ja varmasti myös hyviä ravintoaineita. 

Koska naurista ei jokaisessa kaupassa edes myydä, eikä se välttämättä ole enää tähän aikaan vuodesta (kevät) kiva käyttää muutenkaan, testasin myös perunasoseesta. Perunasose käy oikein hyvin. Eikä siinä vielä kaikki: Yhdet leivät vielä tein käyttäen tofu-tillijogurttikastiketta. 

Lanttusosekin voisi toimia, ainakin toimi rieskoissa. Ei niin voimakasmakuinen leivässä kuin nyt tämä nauris, vaikka yleensä lanttu onkin se aromikkaampi näistä kahdesta kasviksesta. 

Koska leivät muistuttivat reissumiesleipiä, niin lopussa on myös eväsleivän tekoon vinkit, miten onnistui tällä kertaa. Eväsleipien jälkeen naurisleipä 1 jonka tein silloin, kun en vielä ollut löytänyt ohjetta. Se oli ok.

Tässä naurisleivät halkaistuna. Ei ollut tarkoitus halkaista vaan luulin että näistä tulee leipäsiä jotka syödään yhtenä kappaleena, mutta kerran halkaisu sattui onnistumaan niin mikä ettei.

Paistettu 220 C uunissa, 15 minuutista ylöspäin. 

Paistoajan suhteen on tunnusteltava ja tarkkailtava milloin leivät ovat valmiita. Se vaikuttaisi riippuvan siitä, mitä käyttää nesteenä eli perunamuusia, naurissosetta vai jogurttikastiketta.

Kun kuori kopisee käteen, (jos uskaltaa kokeilla avaamalla uuniluukun), on leipä valmis. Myös tuoksusta ja ulkonäöstä voi ottaa vihjettä, ettei tarvitse usein avata luukkua. Käsin näitä joutui koettelemaan kyllä, olisin muuten ottanut vahingossa liian aikaisin pois.

• 4 dl naurissosetta (tai lanttu, tai perunasose, tai ylijäänyt jogurttikastike ym)
• 2 dl vettä, (=yhteensä siis tulee n. 6 dl nestettä, olipa se naurissosetta tai vettä, tai mitä haluaa.)

• 1 rkl ja 1 tl kuivahiivaa
• loraus siirappia
• suolaa oman maun mukaan (laitoin 1/4 - 1/2 tl)
• 2,5 - 3 dl kaurahiutaleita
• 2 dl täysjyvävehnäjauhoja
• Ruisjauhoja, kunnes taikina on pehmeä mutta koossapysyvä
• lautaselle jauhoja, jossa voi pyöritellä sämpylöihin pinnat.

Tuli parempi tulos, kun tein jääkaappikylmistä yön yli levänneistä naurissoseesta ja perunasoseesta.

Otin mallia ja ideaa naurisleivän tekoon ensin Etelä-Pohjanmaan naurisleipäohjeesta, jossa sanottiin paistolämpötilaksi 275 - 300 C. Paistoin silti vain 220 asteessa koska halusin käyttää leivinpaperia, se ei kestänyt kuumempaa.

Etelä-Pohjanmaan naurisleipä löytyy tuolta https://www.maajakotitalousnaiset.fi/reseptit/etela-pohjanmaan-naurisleipa 

Aineksien määrät vaihdoin oman mielen ja käytännöllisyyden mukaisiksi. 

Ohjeessa oli kohta, että ei tarvitse kohottaa, paitsi siinä tapauksessa jos tekee kylmään naurissoseeseen. Tästä vinkistä otin vaarin ja naurissose kun oli jääkaappikylmää, kohotin siitä soseesta tehdyt leipäset pellillä. Samoin perunasoseen jäähdytin yön yli, ja tein siitä kylmästä muusista.

Tein kippoon lämmin vesi+ hiiva - sekoituksen jonka annoin herätä. Sekoitin sen naurissoseeseen ja jauhoihin. Sopivan kokoisia leipäsiä, pyörittelin jauhoissa, ja haarukalla pistin muutamia reikiä. Kohotusaika pellillä n. 15-30 min. tai sen aikaa, että uuni kuumui ja mitä siinä tuli touhuttua välissä. Ei mitään tuntia kuitenkaan.

Kuvia aineksista ja työvaiheista

Noin puolen kilon nauris. Reseptiin tarvitaan noin 3-4 dl naurissosetta, ja tästä riitti kahteen pellilliseen. Tein vain yhden pellillisen aina kerralla, kun piti katsoa mikä onnistuu ja mikä ei. Eli vaikkapa 250 g nauris, tai 300 g nauris kuorittuna voisi olla sopiva yhteen pellilliseen leipää.

Naurista voi myös laittaa sen verran mitä sattuu olemaan, tai mitä tahansa muutakin sosetta, ja jatkaa vedellä, lisätä aineksia sen mukaan että taikina on sopiva. Olen yleensä laittanut 5 dl nestettä kohti 1 pussi kuivahiivaa, 11 g, nyt varalta laitoin yhden kokonaisen kuivahiivapussillisen, ja vielä toisesta pussista teelusikallisen.

Nauris oli jo niin huono, että se olisi liian kitkerä keitossakin ja vaikka missä ruuassa. Leipätaikinassa vielä meni sitten lopulta.
Vanhaa naurista ei kannata nuuhkia kovin tarkkaan, ettei jää mitään traumoja. Kerran haistettuaan saattaa alkaa tunnistamaan sitä aromia joka paikassa. Varsinkin jos on herkkä hajuaisti. 

Kun tämän saa menemään leipään, ja kuvittelee hintalapun sille vaikka 30 €/kg, tai 89 €/kg, niin se voi alkaa toimia hienostuneenakin makuna. Riippuu siis jotenkin miten ajattelee, ja toki varmaan myös jokaisen oma makuaisti vaikuttaa. Vähän kuten moni tykkää juustoistakin, tässä on oikeasti nyt makua.

Pilaantuneelta tämä ei vaikuta, vaan ainoastaan rakenne on huonontunut kun nauris suunnittelee uutta kasvukautta. 

Nauriit keitetään. Tai kuoritut perunat, jos käyttää niitä nauriin tilalla. Voi toki laittaa vaikka molempia, ja lanttusosetta, mitä vain.

Perunamuusi : Keitetään, erotellaan keitinvesi, muusataan perunat, ja lisätään keitinvesi takaisin. Vispataan vispilällä.

Nauriit keitin ja en erotellut keitinvettä pois, jätin jäähtymään hellalle, jonka jälkeen sauvasekoittimella. Voi käyttää käsikäyttöistäkin pottunuijaa.

Annoin sekä perunamuusin että naurissoseen olla kylmässä yön yli ennen leivän tekoa. Kylmässä pitäminen saattaa vaikuttaa johonkin seikkaan, tai olla vaikuttamatta. Koen, että leivästä tuli parempi näin.

1 rkl ja 1 tl kuivahiivaa. Tehdessä jääkaappikylmistä soseista, ne eivät olleet sopivaa lämpötilaa mikä usein neuvotaan olla kuivahiivalle. Lämmitin siksi vähän vettä, en mitannut lämpötilaa mutta kädelle lämpimän tuntuista. Siihen sekoitin lorauksen siirappia, suolan ja kuivahiivan. Siirapin tilalle varmasti voisi väsätä taatelin liotusta tai muuta, pääasia että makeutusta on. Kun hiiva oli herännyt, sekoitin seoksen jauhoihin ja naurismuusiin, tai perunamuusiin.

Kuivahiivasta sanotaan usein että se aina sekoitetaan ensin jauhoihin, mutta tein seoksen tähän kuppiin, koska halusin omin silmin nähdä mitä se tekee. 

Tämän verran oli perunasosetta. 

Nauris- tai perunasosetta noin 4-5 dl ja laitoin vettä lisäksi niin, että tuli kannu täyteen. Yhteensä siis noin 6-7 desiä juurespitoista nestettä.

Jos tulee vahingossa liian kuiva taikina, voi lisätä vettä. Samoin jos menee liian löysäksi, lisätään jauhoja tai kaurahiutaleita.

Taikinaan laitoin heti ensimmäisenä 3 dl kaurahiutaleita ja 2 dl täysjyvävehnäjauhoja. Ruisjauhoja lisäsin kunnes taikina oli sopiva. Pehmeä, mutta koossapysyvä. Tai puristeltavissa pysymään koossa. Voi sekoittaa lusikalla tai käsin, kumpi on itsestä helpompi.

Ohrajauhoja oli Etelä-Pohjanmaan ohjeessa, mutta niitä en halunnut käyttää koska halusin pehmeää leipää. Joskus ohrajauhoilla tulee kovempi tai jotenkin erilainen kuin tarkoitan.  Täysjyvävehnää pari desiä, ihan vain vaihtelun lisäämiseksi.

Taikinaa jätettiin kohottamatta astiassa, joten siitä voi alkaa heti tehdä leipiä.

Lautasella ruisjauhoja, ruisleseitä ja kaurahiutaleita, joissa pyörittelin taikinapalasen niin, että se oli joka puolelta jauhoissa. Taputtelin pellille leivinpaperin päälle, pistelin haarukalla vähän reikiä.

Laitoin uunin kuumenemaan 220 asteelle, ja kuumumista odotellessa saivat leivät nousta. Noin vartin verran.

Nämä olivat ne leivät, joihin käytin perunamuusia. Laitoin kaurahiutaleita, naurisleipien päällä oli pelkät ruisjauhot ja ruisleseet.

Peitin leivinpaperilla nousemisen ajaksi. Liina tai muu vastaava käy. Leivinpaperin hyvä puoli on keveys, se ei paina leipiä.

Leivät kohonneina, ja nyt uuniin. Olivatko nämä nousseet tarpeeksi vai vieläkö olivat nousemassa, en jäänyt tarkkailemaan vaan laitoin sinne.

Tarkka paistoaika on edelleen arvoitus. Perunaversioiden kanssa jouduin monta kertaa palauttamaan ne takaisin uuniin, kun eivät olleetkaan kypsiä vaikka näyttivät siltä.

Lopulta meinasin unohtaa ne sinne, ja kerkesin nippa nappa pelastaa ennen kuin paloivat. Siksi vähän liikaakin väriä. 

Tässä naurisleivät valmiina uunista. Naurisleivistäkään en heti tiennyt milloin ne ovat valmiita ja jouduin koputtelemaan.
Nämä sain silti ajoissa pois. Väri oli kullanruskea johtuen nauriista.

Naurisleipää halkaistuna. Noin puolentoista sentin paksuisia kun tekee, niin ihan hyvin onnistui halkaisu. 

Veitsi oli pitkä ja terävä, sillä pystyi puhkaisemaan ensin reiän ja jatkamaan siitä halkaisua. 

Ei välttämättä kovin helppoa, mutta jotain vaikutusta voi olla sillä, yrittääkö leikata kuumia vai jäähtyneitä. Melko kuumina leikkaaminen voi olla parempi.

Tässä perunaversio halkaistuna. Ei onnistunut jokainen leivänhalkaisu täydellisesti, mutta pääsääntöisesti se oli mahdollista.

Perunaversioiden kanssa vieläpä yritin tarkoituksella tehdä sen verran paksut, että onnistuisi varmasti halkaista. Silti halkaisu meni huonommin, kuin naurisleipien kanssa.

Tässä vielä yksi vaihtoehto, näiden halkaisu onnistui täydellisesti.

Halkaisin kun kuori oli vielä kova, ja leivät olivat vielä niin kuumia, että sai varoa käsiä vähän.

Nämä olivat "tofuskagen" leivät tai siitä yhdestä jogurttikastikkeesta tehdyt. 

Oli jäänyt syömättä jogurttikastiketta noin 3 -4 dl. Siinä oli mukana 

• tillit, 
• tofut, 
• etikat, 
• sokerit (ei lisättyä, tämä Lidlin jogurtti on itsessään aika makea)
• ja suolaakin hippu
• sitruunanmehu. 

Tässä on hyvä leivänpäällinen, ja näköjään loput kannattaa leipoa leipään.

Sama oli heittää taikinaan myös ripaukset lisäsuolaa, siirappia mutta myös kuminansiemeniä ja rusinoita. Kannatti. Hiivat 1,5 rkl tai 1 rkl ja 1 tl, taas 2-3 dl kaurahiutaletta, 2 dl täysjyvävehnää, loput ruista. Tuli taas jälleen kerran paras leipä, mitä olen ikinä syönyt.

Yllättäen tämä jogurttiversio paistui ajallaan, 15 minuutissa. Laitoin ajastusta 20 minuuttia, mutta jo ennen kuin kello soi, alkoi olla ilmassa tuoksu että ota pois ne leivät. Hyvä etteivät ehtineet kärähtää.

Eli voi olla, että juuressose aiheuttaa paistoajan pitenemistä, kerran jogurttileivät tulivat näin nopeaa valmiiksi.

Tässä naurisleipä reissumiesleivän tapaan.

Tähän olisi sopinut tomaattiviipaleet mutta koska ei ollut, niin käytin tomaattimurskaa lusikallisen.

Naurisleivät salaattipedillä, maustekurkkua tai tavallista kurkkua. Sinappia tai ketsuppia tippa. Tällä kertaa tuntui sinappi olevan yhteensopivampaa, kuin ketsuppi. Se aina vaihtelee. Joskus ei kärsi laittaa kumpaakaan.

Leivänpäällisiähän voi aina kehitellä erilaisia.

Eväsleipien teko

Usein on helpompi vaan ottaa pussi leipää mukaan, ja käydä hakemassa menomatkalla tuorekurkku ja persilja. Joku veitsi mukaan, että pärjää kurkun kanssa. Tai banaani ja nämä leivät. Mutta koska ne nyt näyttivät reissumiehiltä, niin tein oikein kunnon leivät kerrankin.

Pakastin leivät heti tuoreena, joten jouduin seuraavana aamuna sulattamaan. Onneksi sulavat puolikkaina nopeasti. Eväsleipiin laitoin ensin sinappia vähän, en jaksanut levittää.

Maustekurkkua ohuet siivut ensin, se on tärkeää. Niistä tulee kosteutta ja makua. Sitten paprikaa, tuorekurkkua. 

Tomaatti sopisi, tai sitten vähän tomaattimurskaa pirskottelee lusikalla.

Seuraava kerros rapeaa jääsalaattia. Hatut ja pohjat täytetään yhtä lailla.

Salaattia voi laittaa paljon. Tässä Ceasar salaattia. Päällimmäiseksi eväsleipiin kannatti laittaa iso sileähkö lehti.

Auttavat kurkkuja sun muita pysymään leivän päällä. Tärkeää, että salaatinlehdet ovat isompia kuin leivät.

Sitten asettelin kaksi puolikasta päällekkäin. Molemmissa on siis kurkut, paprikat, salaatit ja kaikki. Ei mitään kansia erikseen, vaan koko helahoito.

En pääsääntöisesti lyhennellyt salaatinlehtiä, paitsi tällaisen jonkin kovemman törröttimen leikkasin pois. Enimmäkseen taivutin ne Elmu-kelmulla vaan mukaan.

Kääritään tiukkaan kelmuun. Annoin ylimääräisten salaattipituuksien taipua ja ne tyytyivät kohtaloonsa ihan hyvin. Tässä vaiheessa muistin että persiljan lehti olisi voinut olla kiva makulisä, mutta myöhäistä.

Ajoin noin 100 km, hain kahvin huoltoasemalta ja testasin voiko tätä autossa syödä.

Kyllä onnistui.

Ihmeellistä, miten eivät maustekurkut, kurkut ja paprikat levinneet syliin. Salaatinlehtien reunatkin olivat kurissa, eivätkä törröttäneet tuon pitemmälle. 

Itsetehdyissä leivissä oli repeämisen vaara, kun ei ole viskositeettia ja paksuutta hiottu tuotekehittelyssä vielä tarpeeksi. Mutta nyt kesti naurisleipä halkeamatta ja murustelematta.

Leivän maku oli hyvä testata 100 km päässä kotoa, koska näissä oli sitä naurista. Jos jokin on kotona hyvää, se ei vielä tarkoita mitään: Eikä sekään jos jokin on kotona pahaa tarkoita, etteikö se olisi hyvää reissussa, tai kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.

Paksu kerros salaattia kompensoi todella hyvin sitä, ettei ole voita tai mitään levitettä. Paitsi se tippa sinappia, jota ei ole edes levitetty.

Reikäleipä nauriista:

Tämän tein ensin, kun en tiennyt paremmasta. Ja tämäkin on ollut todella hyvää. Hyvänä puolena tässä, että ei tarvitse halkaista. Kostea ja sopivan paksuinen on jo valmiiksi, ettei tarvitse oikeastaan päällisiäkään yhtään. Suolaa oman maun mukaan.

• 3 dl keitettyä naurista jossa on vähän keitinvettä, sauvasekoittimella soseutin.
• 2 dl lämpöistä vettä = näistä tuli yht. 5 dl nestemäistä
• 11 g pussi kuivahiivaa
• loraus siirappia
• suolaa maun mukaan
• kaurahiutaleita 1-2 dl
• Ruisjauhoja, kunnes on kiva taikina

Hiivaa, neste, kaurahiutaleet, jauhoja, ja annetaan löysänä nousta, 15-20 min, lisätään jauhoja sopivasti. Jauhotetaan leivinpaperi ruisjauhoilla, ruisleseillä tai millä haluaa.

Lisätään jauhoja kunnes on käsiteltävä taikina, taputellaan taikinasta lätty leivinpaperille, jauhoja että ei tartu käsiin koko ajan, 

taikinapyörällä raidat, keskelle reikä purkilla. Jos on hyvin jauhottanut pohjan, ja taikinakin sopiva, reiän pitäisi nousta purkin mukana siististi. Ei haittaa, jos vähän vastustelee.

Peitetään leivinpaperilla tai liinalla, annetaan nousta uudelleen hetki. Kun uuni on kuuma n. 200 C paistetaan kunnes valmista. Kuori on kova, sen voi ottaa uunista.

Tämän paistuminen kesti taas vähän pitempään kuin normaalisti leipien.

Tämän leipämallin kanssa joutuu olemaan varovainen, se vähän nousee pellillä ja näyttää hienolta, mutta vähänkin kun kopauttaa vahingossa uunia päin, niin siinä se lässähtää.

Nyt en hakannut uuniluukkua, mutta varmaan omalla painollaan jäi melko lituskaiseksi.

Tämä oli voimakas kulinaristinen leipäelämys. Ja komean värinen. Suolaa laitoin hieman liikaa, mutta lopulta se vain tarkoittaa ettei päällisiä niin paljon tarvittu.

Tässä savutofun kanssa, joka on myös tosi suolaista. Se on siksi hyvä leivänpäällinen. Mustapippuria koristeena.

Tässäpä nämä.

Eri vaihtoehtoja. Turha lyödä lukkoon liian tarkkoja paistoaikoja tai millin tarkkoja jauhomääriä, koska näitä leipiä kannattaa tehdä aina siitä, mitä on jäänyt yli tai sattuu olemaan.

Joka kerta tuli leipä, vaikka tein melkein miten sattuu. Leipä on todennäköinen lopputulos, vaikka siitä tulisikin hieman erilainen riippuen mitä sosetta, mitä muut nesteet ovat, onko sose ollut jääkaapissa, onko kohonnut vai lässähtänyt. Jos hiiva jää pois, leipä vain vaihtaa nimensä rieskaksi. 

Pääasia että päästiin siitä nauriista, ja taas on uusi käyttökohde myös eilisen päivän perunamuusille reissuleivän myötä. Saa nähdä tuleeko enää koskaan tehtyä litteitä sämpylöitä, ellei ole pakollista tehdä jotain mikä onnistuu varmuudella sen vartin paistoajalla. Tämä uusi leipä jossa on vihannestakin seassa, vaikuttaa paremmalta diililtä. 

Tofuskagen-mukaelmaakaan ei tarvitse kaataa biojätteeseen, vaikka oli tillitkin seassa. Kuminaa tuli testattua, joka on välillä arveluttanut mausteena. Rusinoita leipään on aina hyvä idea. Marjojakin voisi kokeilla. Tomaatit, kauramaidon purkinloput, ihan kaikki varmasti voi laittaa leivän sekaan. Olisin monesti laittanutkin, mutta arvelutti aina miten se vaikuttaa nousemisaikoihin, vaivaamisiin ja muihin. Joskus laitoin vanhat puurot sämpylätaikinaan. Se meni ihan pieleen, enkä ole sen jälkeen kokeillut mitään pikkuisenkaan erikoisempaa (hiiva)leipää,  puurot olen käyttänyt kaurapuurorieskoihin. Nyt on testattu.

Nähdään taas!